Suositut tekstit

torstai 3. maaliskuuta 2011

Nauti taidetta ripauksella currya

Poseeraan Samaan aikaan Intiassa -näyttelyssä, juuri ennen kuin kuvien napsiminen kiellettiin...
Olenpas viime aikoina päätynyt usein intialaisiin tunnelmiin! Tänä iltana olin Vilman kanssa Samaan aikaan Intiassa -taidenäyttelyn avajaisissa Tennispalatsin taidemuseossa. Näyttely avataan virallisesti huomenna, ja se esittelee kahdessa kerroksessa intialaisia nykytaiteilijoita: valokuvia, installaatioita, maalauksia, patsaita ja videotaidetta.

Taideteokset pureutuvat Intian ongelmiin: kaikkialla oleviin roskiin ja köyhiin roskienkerääjiin, naisten huonoon asemaan, järjestettyihin avioliittoihin, velkaantuneisiin maanviljelijöihin, köyhyyteen, kastijärjestelmään sekä Intian ja Pakistanin erottamisen aiheuttamien väkivaltaisuuksien varjoihin. Taideteokset kuvaavat myös hyviä asioita tai vain kiinnostavia intialaisia ilmiöitä kuten kaupunkien rakentamista ja rakentamisen synnyttämiä välitiloja, siirtolaisia, katukaupustelijoiden huutoja, leimasintaidetta sekä pyhiä askeetikkoja (pyhän naisen rooli tarjoaa naisille ja ennen kaikkea lesboille vapauden elää ilman rajoitteita ja vainoa). Eikä voi olla intialaista näyttelyä ilman Bollywoodia!

Vivan Sundaram: Trash, 2008
Näyttelyn hienoin teos oli mielestäni toisessa kerroksessa oleva iso huoneinstallaatio, jonka aiheena ovat hylätyt nuoret vaimot. Ulkomailla yliopistoissa opiskelleet ja länsimaalaistuneet nuoret miehet joutuvat palaamaan Intiaan ja menemään naimisiin suvun valitseman tytön kanssa, mutta pian häiden jälkeen miehet karkaavatkin takaisin Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin eivätkä vaimot enää koskaan kuule puolisoistaan mitään. Hylätyn vaimon asema on epävarma. Taideteoksen ulkopuolella on lentokoneen ikkunoita, joissa on vapauteen karanneiden, hymyilevien aviomiesten kasvoja. Katselija voi astua "lentokoneen" sisälle, jossa on Intiaan jäänyt koti. Huoneessa on ruusutapetit, joissa on myös aviomiesten kuvia, haljennut pöytä täynnä posliiniastioita, vaaleanpunainen jääkaappi, seinillä miesten päitä kuin hirvenpäitä ja vaikka mitä.

Archana Handen taas tarjoaa taiteessaan vinkkejä rakkauden sytyttämiseen hääyönä järjestetyssä avioliitossa. Hän on luonut myös ironisia neuvoja tarjoavat verkkosivut niille, jotka yhä etsivät puolisoa. Kiinnostavaa on muun muassa tarina vaimojen punaisista ja valkoisista takapuolista...

Kannattaa varata aikaa myös taidemuseon myymälään, joka on tunnetusti oikea runsaudensarvi! ;-D

Tämän valokuvan sain myös napattua tänään avajaisista! Jo 1800-luvulta lähtien nopeat lähetit ovat kuljettaneet evästä varakkaille asiakkaille. Nykypäivän ruokalähettejä kuvaavassa taideteoksessa polkypyöristä roikkuu kultaisia vatsalaukkuja kuvaamassa maan monia nälkäänäkeviä.
Anita Khemka on kuvannut Laxmi-sarjassaan hijroita, perinteisesti intialaisessa kulttuurissa olevia "miehiä", jotka eivät koe olevansa naisia eivätkä miehiä, vaan kolmatta sukupuolta.

Shilpa Guptan Starsblind Blinstars -teos käsittelee naispuolisia leskiä, jotka joutuvat loppuelämänsä pukeutumaan valkoisiin vaatteisiin.


8 kommenttia:

  1. Vaikuttaa kivalta näyttelyltä. Ajattelin mennä huomenna katsastamaan sen lapsiseurassa :)

    VastaaPoista
  2. Hauska kuulla! Ja mukavaa näyttelykokemusta teille tänään! :)

    VastaaPoista
  3. Kerro sitten, mitä piditte näyttelystä. :)

    VastaaPoista
  4. Ihan ok, mutta ei vetänyt vertoja Ateneumin uudelle näyttelylle. Ateneum on viime aikoina uusinut ripustustaan ja suuren maailman tyyliin tauluja on aseteltu eri korkeuksille. Taidemuseo Tennispalatsissa suositaan näemmä perinteisempää ripustustyyliä, vaikka sellainen eri tasoille ripustaminen saisi teosket paremmin kommunikoimaan keskenään... Pisteet Ateneumille myös äänen, videon, kuvan ja kirjallisuuden yhdistämisestä!

    VastaaPoista
  5. Olihan Intia-näyttelyssäkin valokuvien, esineiden ja maalausten lisäksi videotaidetta äänen kanssa ja ennen kaikkea paljon kolmiulotteisia installaatioita! ;) Koin näyttelyn juuri hyvin kokeilevana ja monipuolisena. Ateneum keskittyy niin erilaiseen taiteeseen, perinteisempään ja huomattavasti vanhempaan. On vaikea verrata Ateneumin vanhaa länsimaista taidetta nykyajan intialaisiin taiteilijoihin... Pidin kyllä viime keväänä hurjan paljon Ateneumin "L. Onerva - kaupungin naiset" -näyttelystä, jonka säkin muistaakseni näit. Tällä hetkellä siellä oleva naturalismi-näyttely ei ole ihan mun heiniäni ja se on turhankin usein nähtyä, mutta saatan silti käydä tsekkaamassa sen.

    VastaaPoista
  6. Se Naturalismi näyttely oli todella hyvä. Avajaisissa oli myös uskomattoman hyvä haitarin soittaja yhden sirkusteoksen luona. Niin, Ateneum on juuri petrannut siinä että näyttelyt ovat moniulotteisempia kuin ennen. Lisäksi useassa viime näyttelyssä on yhdistetty teemaan sopivaa kirjallisuutta - Onerva-näyttelyssä jopa pukuja.

    Mun mielestä ne Intia-teokset olivat sitä samaa mitä on ennenkin nähty länsimaisessa taiteessa, nyt viitekehyksenä vain Intia. Se ei tuntunut tuoreelta.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Hmm, mutta ne teoksethan käsittelivät nimenomaan Intian ongelmia kuten järjestettyjä avioliittoja, Pakistanin ja Intian konfliktia, roskien suurta määrää, Bollywoodia, kastijärjestelmää, Intian mytologiaa kriittisesti katsottuna... Hyvin intialaisia ja juuri tätä päivää koskevia aiheita!

    Tennispalatsin taidemuseossa on lähes aina kiinnostavimmat näytteyt. Viimeisimpiä hienoja siellä näkemiäni näyttelyitä ovat olleet Peekaboo, Kauneuden pauloissa, Suuntana surrealismi ja Disney & Pixar. Eikä tämä tarkoita sitä, ettenkö olisi viime vuosina pitänyt myös useista Ateneumin näyttelyistä. :-D

    VastaaPoista