Suositut tekstit

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Ladyn tyyli on häikäisevä

Edit. Tilasin sitten äsken netistä The Arkin viidennen levyn vuoden 2010 huhtikuulta: In Full Regalia. Neljä aikaisempaa albumia mulla on jo ollut hankittuina heti kun ne ilmestyivät. Mukavaa saada nyt kokoelma täyteen.

kuvaaja: Lady Ostapeck
Tammerfestin reissu oli onnistunut. Olin liikkellä Marjon, Marjon isosiskon Kirsin ja heidän tamperelaisen ystävänsä Eliisan luona. Olimme yötä Eliisan ja Jounin asunnolla, jossa oli torstaina tervetuliaistarjoiluna samppanjaa, mansikoita ja vaahtokarkkeja. Glamour sopiikin hyvin tyyliin kun on menossa katsomaan glam rockia soittavaa The Arkia! 

Kävimme torstaina ennen keikkaa kauniilla terassilla Tammerkosken rannalla. The Arkin keikka Keskustorin teltassa oli huikaisevan hieno ja inspiraatiota nostattava. Onneksi ehdin vielä nähdä sen, koska kyseessä on tosiaan jäähyväiskiertua. Menimme keikan jälkeen Vilkkula-kellaribaariin ja Doris-yökerhoon. Eilen kävimme ostoksilla sisätiloissa olevalla kirpparilla (ostin kaksi luomivärikynää, ärhäkän pinkkiä kynsilakkaa ja Hello Kitty -nappikorvakorut) ja syömässä vohveleita torikahvilassa. Jatkoin vielä yksin tutustumaan Metso-pääkirjastoon, joka oli tyylikäs ja hyvin iso, sekä taidekeskus Vapriikkiin Ladyn tyyli -näyttelyyn. Vapriikkin perusnäyttelyyn kuuluu myös tämän näyttelyn aiheeseen hyvin sopiva Kenkien historia -näyttely, jonka olen tosin jo nähnyt pari kertaa aikaisemmin, joten en nyt katsonut sitä.

kuvaaja: Lady Ostapeck
Suomenamerikkalainen Lady Ostapeck on nykyisin 93-vuotias. Hänestä oli muuten sattumalta tänään haastattelu Helsingin Sanomissa Ihmiset-osiossa otsikolla "Tahdon näyttää, miten ihana olet". Lady osti noin viisikymmentä vuotta sitten Pelastusarmeijan kirpputorilta 1900-luvun alussa valmistetun kameran. Hän oli juuri muuttanut New Yorkin Manhattanilta pieneen amerikkalaiskylään. Valokuvien retusoijana aikaisemmin työskennellyt, mutta taiteilijan ammatista haaveillut lady alkoi ottaa kamerallaan vanhanajan valokuvia amerikkalaisista naisista, miehistä ja lapsista vintage-vaatteissa ja lavastetuissa miljöissä studiossaan. Hän oli vuosien ajan kerännyt kotiinsa vanhoja pukuja ja esineitä, ja nyt niille löytyi käyttöä. Kuvattavat saivat itse päättää aikakauden, jonka mukaan halusivat pukeutua. Tulee ihan mieleen useimpien tyttöjen - kuten minun - nuoruudessa harrastamat puku- ja valokuvausleikit. Lady Ostapeck otti kuvia viidenkymmenen vuoden ajan ja pyrki saamaan jokaisen näyttämään kauniilta. Tampereen Vapriikin kellaritilassa on lady Ostapeckin tunnelmallisia valokuvia sekä hänen museolle lahjoittamiaan amerikkalaisten naisten vaatteita ja asusteita 1840-1950-luvuilta. Puvut ovat uskomattoman kauniita!

kuvaaja: Lady Ostapeck
Ostin Vapriikin museomyymälästä 20 eurolla kuvakirjan Lady Ostapeck - Somewhere in Time - Victorian Portraitist. Ladyn kuvaustyylistä tulee hieman mieleen suomalainen kuvakirja Maailman ihanin tyttö, jossa on valokuvaaja Miina Savolaisen orpokodin tytöistä ottamia fantasiakuvia luonnossa. Savolaisen kuvien tarkoitus on voimaannuttaa tyttöjä ja saada heidät tuntemaan itsensä ihaniksi. Onnistuneella muotokuvalla voi saada kuvattavan näkemään omat parhaat puolensa ja parantaa itsetuntoa ja itsensä arvostamista.

Lady Ostapeckin kuvista tulee mieleeni myös suomalaisen Atelieri O. Haapalan burleskihenkiset, nykyajan vinkkelistä otetut vanhanajanvalokuvat, joillaisessa itsekin poseerasin helmikuun Helsinki Burlesque Festivalilla. 

Tämä raikas vintage-leninki 1950-luvulta oli näyttelyn suosikkejani. Valokuvaaja: Reetta Tervakangas.
Mun piti mennä tänään Tytin kanssa rannalle Uunisaareen, mutta olikin liian tuulista, joten saareilu siirtyi eteenpäin ja kävimme syömässä Bulevardin Kahvihuoneen terassilla. Lähden kohta Niinan kanssa katsomaan Norwegian Wood -elokuvan. Leffa kertoo opiskelijoista 1960-luvun Japanissa ja sen pitäisi olla haikean kaunis tarina seksuaalisuudesta. Opiskelijapojan hyvä ystävä tekee itsemurhan, ja poika itse taas ihastuu kahteen kauniiseen tyttöön, jotka ovat luonteeltaan toistensa vastakohdat: toinen on masentunut ja epätasapainoinen ja toinen taas on eloisa ja menevä.

Norwegian Wood

Norwegian Wood

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Audreyn tarina

Tänä iltana Yle Teemalta tulee dokumentti näyttelijä Audrey Hepburnista!!!

Teemalla on kesän ajan Erityisiä naisia -dokumenttisarja, joka tulee aina keskiviikkoisin ysiltä ja uusintana sunnuntaisin viideltä. Pidin paljon myös sarjan Wallis Simpson -dokumentista pari viikkoa sitten.

Tuntemattoman ottama suloinen kuva Audrey Hepburnista kukkien edessä.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Blogin päivittämisen nautinto

Voisin nyt päivittää kuulumisiani kuukauden ajalta, viime sunnuntaina kirjoittamieni Pride-päivitysten lisäksi. Nämä vähän yli neljä viikkoa ovat olleet dramaattisia, silmiä avaavia, runsaita ja tapahtumarikkaita...

Olen ollut nyt sinkku kuukauden ajan, lähes vuoden onnellisen seurustelun jälkeen. Ero on katkera ja surullinen asia. Onneksi hellekesä, mieluinen työpaikka, monet kulttuuririennot ja ihanat ystävät ovat pitäneet mut kiireisenä ja mieleni usein korkealla. Olen kuulemma ollut suorastaan sädehtivä! Parannuskeinoni onkin tehdä paljon asioita, joista aidosti nautin.

Sain myös muutama viikko sitten diagnoosin, että sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa. Vajaatoiminta on aiheuttanut muun muassa väsymystä, alakuloa, huonomuistisuutta ja painon nousua. Vasta kun sain diagnoosin, pystyin myöntämään, että olen ollut viime vuosina välillä todella väsynyt ja ilman tarmoa. Syön nyt lääkkeitä, joilla vaivan pitäisi ajan kanssa parantua täysin. Olenkin jo ollut enegisempi töissä. Diagnoosi on ollut helpotus, koska sairaus selittää monet asiat viime vuosilta. Tietysti vain harmittaa, että menin vasta nyt lääkäriin. Ajattelen tätä kuitenkin parantumisen kesänä!

Mahtava uutinen on se, että ostin viime viikolla lentoliput Lontooseen!!!! Lennän sinne viikoksi lomalle elo-syyskuun vaihteessa, sopivasti heti Espoon Cinén jälkeen. Majoitun Iriinin ja Leen luokse, jee. Olen jo ostanut yhden matkaoppaan ja lainannut kirjastosta toisen. Aion pitää kunnon kulttuuriloman museoissa kierrellen. Olen käynyt Lontoossa kaksi kertaa aiemmin: 16-vuotiaana lukiolaisena kuukauden kestäneellä kielikurssilla sekä juhlimassa muutaman päivän ajan uutta vuotta 2007.


Lisäksi tämän viikon torstaina lähden Marjon kanssa Tammerfestiin katsomaan The Arkin keikkaa. Majoitumme Marjon ystävän luokse ja menemme keikalle pienellä porukalla. En ole käynyt muutamaan vuoteen The Arkin keikoilla, ja tämä on heidän viimeinen keikkakesänsä!

The Ark
En tiedä, milloin saan tänne taas valokuvia, koska kameraani taisi mennä hiekkaa kun olin viime lauantaina Pihlajasaaren hiekkarannalla Marjon kanssa. Sain kameran synttärilahjaksi alle vuosi sitten, joten en toivoisi sen vielä menevän rajan taakse... Heitin muuten lauantaina vihdoinkin talviturkkini Pihliksessä! Rölli-kisu oli luonani hoidossa yli viikon ajan, ja asuntoni on yhä täynnä kissankarvoja ja kissanhiekkaa. Mulla olisi ollut hauskoja kuvia Röllistä istumassa avonaisessa ikkunassani puoliksi sisällä ja puoliksi ulkona, mutta ne kuvat ovat nyt jumissa rikkinäisessä kamerassani. 

Juhannuksen vietin monen vuoden tauon jälkeen sukulaisten kanssa Kerimäellä vaarin mökillä. Kerimäki sijaitsee siis lähellä Savonlinnaa eli kaukana, kaukana. Grillasimme, saunoimme, juhlimme siskoni 23-vuotissynttäreitä ja kävimme katsomassa kokon sytytyksen. Pääsin myös pitkästä aikaa Retretin taidenäyttelyyn, jossa oli nyt esillä suomalaisten taiteilijapariskuntien töitä sadan vuoden ajalta, ja Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän maalauksia ja grafiikkaa sekä Carl Barksin Aku Ankka -piirustuksia. Taiteilijapariskunnat ja Tove Jansson nimenomaan vetivät mua Retrettiin. Luolastossa oli esillä hyvin synkkiä mutta vaikuttavia tilataideteoksia, kuten kuolleita enkeleitä. Ne olivat tehneet sellaiset nykytaiteilijat kuin Heli Ryhänen, Matti Kalkamo, Marja Pirilä ja Petri Nuutinen. Oli mahtava juttu, että taidekeskus oli auki koko juhannuksen. Ostin museomyymälästä muun muassa kehystetyn pienen muumitaulun, mustikkarakeita ja vanhanajan tervanekkutikkarin.

Retretin pihalla - mikä ihana kyltti (siis tekstit)!

Minä ja serkkuni Janica taidekeskus Retretin pihalla juhannusaattona

Kerimäen kansallisromanttista koivukkoa juhannusaattona

Katselimme juhannuskokkoa sillalta.
Olen käynyt katsomassa Jasminin kanssa neljä tuntia kestäneen Jättiläisen Orionissa ja Janican kanssa Tervasaaren kesäteatterissa katsomassa Moliéren komedian Luulosairas. Suunnitelmissa on Tainan kanssa mennä vielä Mustikkamaan kesäteatteriin. Olen myös käynyt paljon ulkona syömässä ja eri puistoissa ja terasseilla istumassa ystävien kanssa. Olen perinteisesti uinut paljon Stadikalla ja shoppaillut alennumyynneissä, muun muassa balleriinoja, kävelylenkkarit ja uuden pinkin Samsungin simpukkakännykän (päätin boikotoida Nokiaa, joka irtisanoo tuhansia työntekijöitä Suomessa ja valmistaa verikännyköitä kongolaisten selkänahasta).

Olen ostanut kiehtovia uusia kirjoja, ja toivoisinkin enemmän aikaa lukemiseen - ja omaan kirjoittamiseen. Muutama viikko sitten ostin vihdoinkin Sofi Oksasen romaanin Baby Janen (2005). Baby Janen saa nyt edullisena pokkarina, vaikka ruokakaupasta. Kirja kertoo lesboista, 1990-luvun lopun Helsingistä ja sen baarielämästä, paniikkihäiriöstä, masennuksesta ja "pikkuhousukaupasta" miehille. Lähes ahmaisin kirjan, sillä se oli niin mukaansatempaava! Oli kiinnostavaa lukea Helsinkiin sijoittuva nuorten naisten välinen rakkaustarina, sillä sellaisia kirjoja ei ole pilvin pimein. Lisäksi molemmat parikymppiset, fiksut tytöt ovat työttömiä, mitä aihetta ei myöskään ole niin paljon käsitelty (menestys)romaaneissa.


Hieno tuo Sofin liivi!
Tällä hetkellä olen inspiroitunut kuuluisan yhdysvaltalaisen luovan kirjoittamisen opettajan Julia Cameronin kirjasta Tyhjän paperin nautinto. Jos kirjoitat tai haaveilet kirjoittavasi, niin lue Cameronin teos kirjoittamisesta! Cameron muistuttaa, että kirjoittaminen on pohjimmiltaan helppoa ja hauskaa ja osa arkipäiväämme. Yöpöydälläni odottaa myös Cameronin ystävän ja kollegan Natalie Goldbergin palkittu kirjoitusopas Luihin ja ytimiin. En voinut myöskään hillitä kiusausta ostaa Akateemisesta pokkarina Truman Capoten (yllättävän ohutta!) romaania Aamiainen Tiffanylla. Onhan samanniminen Audrey Hepburnin  tähdittämä elokuva ikisuosikkejani. Olen myös lainannut kirjastosta Jeanette Wintersonin esikoisromaaniin Ei appelsiini ole ainoa hedelmä. Romaanihan on lesboklassikko 1980-luvulta... Mulla on ollut jo yli kuukauden ajan kesken Marianne Backlén paksu uutuusromaani Tulilinnun tanssi, mutta se kirja taitaakin ehkä jäädä kesken. Lapsena lempikirjojani oli Backlén 1970-luvun nuortenromaani Tyttö tanssii. Nämä molemmat kirjat kertovat tanssijoista, mutta Tulilinnun tanssissa on niin tuhottoman paljon eri aikatasoja ja historiallisia ja fiktiivisiä henkilöitä, että sitä on raskasta lukea. Sitten mulla on tietysti yöpöydälläni myös ne Lontoon matkaoppaat, ah. Puuttuu vain riippumatto, johon heittäytyä ja upota kirjojen maailmaan!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Karvasääret kisaavat korkkareissa

Juoksua kananmunan kanssa - kisaajat karkasivat pois puistosta.

Nyt tulee päivän toinen päivitys eli kuvakoosteeni viime sunnuntain Karhut korkkareissa -kisasta Karhupuistossa. Ideana oli siis, että kaksi kahden hengen joukkuetta ja yksi yksittäinen drag queen kisasivat juoksukisan voitosta. Ekalla kierroksella heidän piti vuoron perään liikkua tiputanssin tahdissa, sitten juosta / tanssia puuhkien kanssa, kolmantena juosta kananmunan kanssa ja neljäntenä tanssia vapaasti. Myös tuomaristo oli pukeutunut teeman mukaan. Meno oli aika hultatonta! Yksi drag queen iski mulle silmää, jee.

"Karhut korkkareissa: Drag Bear Race 2
Jätä karvat ajamatta, pukeudu, meikkaa ja tule kilpailemaan vaihteleviin rataolosuhteisiin vuoden 2011 DBR?:n voitosta. Arvovaltainen tuomaristo seuraa tapahtumaa ja arvioi kisaan osallistuneiden suorituksia.
Järj. Bear Park Cafe
Karhupuisto, klo 15-18"

Nelosen video kisasta:  http://www.ruutu.fi/video?vt=video&vid=180471 (en nyt onnistunut lisäämään tähän videota suoraan)





Ensimmäinen kilpailija alun esittelykierroksella.

(Tämä pari lopulta voitti kisan, kenties koska he saivat vauvankin kesken tanssin...).

Kahden hengen joukkue

hemaisevat tuomarit

puuhkatanssia

valtavaa kipitystä kananmunan kanssa



Punaleninkinen juontaja jututtaa tuomaristoa

Kaikki viisi kisaajaa odottavat tuomariston päätöstä.



Tyylikkäin kisaaja -palkinnon voittaja saa glirttersateen parrakkaalta naiselta.

Perintöprisnessa saa halauksen.

"Vuoden pakolaisnainen" bikeineissä ja tuomaristoa

Heta ja Paula T. istumassa Karhupuistossa

toinen turkulainen Heta

Aikku ja pitsinen päivänvarjo

Pride-viikko toi taas väriä Helsinkiin

Yleisön pyynnöstä: päivitys!

Vihdoinkin mulla on hieman luppoaikaa, jolloin voin ladata tänne viime viikon Pride-kuvia. Mun piti tehdä tänne Helsinki Pride 2011 -päivitys heti maanantaina, ja nyt on jo sunnuntai-ilta...

Ylpeys-viikko oli hauska ja tapahtumarikas. Tapasin kymmeniä kavereita ja tuttuja, ja suurin osa ajasta menikin kuulumisten vaihtoon kaikkien kanssa. En tosin käynyt niin paljon Pride-riennoissa kuin edellisinä kesinä, jolloin mulla ei ole ollut kesällä töitä (tai no viime kesällä yksi free-kustannustoimitustyö vähän söi aikaa Pridelta).

Sää todella helli Pride-viikkoa, sillä hellettä piisasi. Viime viikon maanantaina aloitin omalla Pride-tapahtumallani, eli lainasin kirjastossa hersyvän sarjakuva-albumin Bitchy Butch - World´s Angriest Dyke ja luin sen Ruttopuistossa. Tiistaina kävin syömässä Manalan terassilla ja katsomassa Bottalla Homojen hommaa -nimistä stand up -esitystä Laura A:n kanssa. Torstaina olin PrideKinossa Kino Andorrassa katsomassa molemmat mainiot festarielokuvat (Difficult Love -dokumentti etelä-afrikkalaisista lesboista ja ruotsalainen homomieskomedia Four More Years) ja istumassa leffojen välillä kahvilla Coronassa Anna-Kaisan kanssa. Perjantaina olin tekemässä lehtijuttua Erilainen rakkaus -kirjailijapaneelista Kallion kirjastossa ja tietysti myöhemmin illalla istumassa etkoilla Kaivopuistossa ja juhlimassa naistenbileissä Kaivohuoneella pilkkuun asti. Lauantaina marssin kulkueessa ja viihdyin puistojuhlassa ja siellä PMMP:n ilmaiskeikalla (lähdin Kaisaniemen puistosta piknikiltä kotiin ysin jälkeen illalla). Sunnuntaina menin iltapäivällä ex tempore katsomaan Karhut koroissa -kisaa Karhupuistossa ja sen jälkeen istuin puistossa kaveriporukan kanssa, minkä jälkeen jatkoin Pride-bingoon Fenixissä, DTM:n terassille ja Pride-bileisiin Jenny Woohun. Maanantaina vähän väsytti töissä, eh.  Mutta se oli väsymyksen arvoista!! 

Senaatintorin aukiolla oli lauantaina kahdentoista jälkeen kuhinaa ennen kuin kulkue starttari yhdeltä.


Tänä vuonna myös poliiseja oli enemmän paikalla, eikä kaasuhyökkäyksiä tai muita vihanilmauksia onneksi tapahtunut.

Väkeä oli pilvin pimein: yhteensä noin 7000 marssijaa!



Sain jälleen ilmapallon, ja ulkoilutin ensi kertaa  uusia sydänaurinkolasejani.

Hanna T. ja minä kaverikuvassa

kohtalokas drag queen


marssiseurani: cool Taina

Marssiessa ehti poseeratakin.


Puistojuhlassa ylpeä hetero Hanna S.

juhla Kaisaniemen puistossa

PMMP:n Paula Vesala ja saippuakuplat!


Maija ja sateenkaarimekko ja hieno hellehattu.

Pride-viikon ostoksiani - ja lippusia ja lappusia.