Suositut tekstit

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Leffafestareiden satoa ja taiteellinen yö

kolmiulotteinen Tales of the Night -silhuettianimaatio
Leffafestarit ovat taas ohitse, ja ehdin tehdä päivityksen niistä ennen kuin pakkaan huomista lentoa varten.

Katsoin tänään viimeisen kuudesta Espoon Cinén elokuvastani eli Fjelletin / The Mountainin. Pienimuotoisessa elokuvassa on vain kaksi näyttelijää (kolmekymppinen, pitkään yhdessä ollut naispari) ja yksi tapahtumapaikka (syksyinen vuoristo Norjassa). Pariskunnan viisivuotias poika on kaksi vuotta aikaisemmin kuollut onnettomuudessa samassa vuoristossa heidän patikkaretkellään. Lapsen menettämistä surevan pariskunnan liitto rakoilee ja välit ovat viileät kuin vuoristoilma. Elokuva oli siis aika angstinen ja surullinen sekä myös hidastempoinen. Kuitenkin maisemat olivat upeita ja naisten kohtaama tragedia niin suuri, että siinä riitti sopivasti ainesta 70 minuuttiseen elokuvaan.


Suosikkini festareilta olivat hyvin, hyvin seksikäs, iloittelevan pulp-henkinen ja herkullisen värikäs lesboelokuva Gigola (1960-luvun tyttöjen sisäoppilaitosta, miesten pukuihin pukeutuvia kauniita daikkeja ja pariisilainen lesbobaari!) sekä henkeäsalpaavan kaunis ranskalainen 3D-siluettianimaatio Tales of  the Night (vanhoja kansansatuja uusissa miljöissä). Molemmat elokuvat olivat hyvin visuaalisia. Gigola perustuu muuten samannimiseen 1960-luvun romaaniin, joka aikanaan sensuroitiin. Näin molemmat loistopätkät eilen. Nautin eilen myös Marjon kanssa hellepäivästä terassilla Tapiolassa.

Festareiden avajaispäivänä näkemäni For 80 days on espanjalainen elokuva, joka kertoo nuoruudenystävistä, jotka tapaavat sattumalta uudestaan eläkeiässä. Naisten välillä oli pientä ihastusta ilmassa jo nuorina. Toinen heistä on valinnut boheemin ja vapaan elämäntyylin sekä elänyt avoimesti lesbona. Toinen taas on valinnut traditionaalisen ja konservatiivisen elämän sekä mennyt naimisiin miehen kanssa, jonka kanssa suhde on väljähtänyt torailuksi. Elokuvassa oli kiinnostavaa se, että se kuvaa romanttisen tarinan päähenkilöinä ikäihmisiä, ja vieläpä mummojen välistä ihastusta. Miinusta se, että toinen hahmoista on niin epäromanttinen ja ärsyttävän hösläävä sekä pitää kynsin hampain kiinni tylsästä tavallisuuden ihanteesta. Lisäksi elokuva on enemmän epämääräistä kaipuuta rakkauteen kuin toimintaa...

For 80 Days
Living on love alone taas oli ranskalainen esikoiselokuva parikymppisestä ja juuri yliopistosta valmistuneesta kirjallisuudenopiskelijatytöstä, joka aloittelee työelämäänsä. Pariisitar haluaa menestyä, mutta kohtaa työelämässä vain turhautumista, pettymyksiä ja epämääräisiä harjoittelijapestejä. Työelämän kuvaus oli hyvin samaistuttavaa, ahdistavuuteen asti. Hienoa, että joku kuvaa sitä, millaisia hanttitöitä ja pompottelua nykyajan työelämä on monille nuorille. En vain ymmärtänyt elokuvassa sitä, miksi jälleen kerran nuori ja kaunis tyttö laitetaan hyppäämään vanhojen ukkojen vuoteisiin. Kun selaisin cinén ohjelmistoa, niin useammassa elokuvassa kerrotaan nuoren tytön ja vanhemman miehen välisestä suhteesta... Lisäksi Gigola-elokuvassa taas nuorilla tytöillä on suhteita keski-ikäisiin ja vanhempiin naisiin. Näköjään jokin sukupolvien välisissä eroottisissa suhteissa kiehtoo elokuvatekijöitä. Ainakin mun on vain vaikea samaistua kohtauksiin, joissa nuori kaunotar näkee muka jonkun ryppyisen ja tavallisen keski-ikäisen tai vanhuksen puoleensa vetävänä... Anyway, Living on love alone -elokuvassa tyttö lopulta kohtaa myös ensimmäistä kertaa suuren rakkauden, ja nyt kyseessä on nuori mies. Lisäksi nuori mies on boheemi ja vähän renttumainen (tai välillä jopa lain toisella puolella...), ja opettaa tytönkin jättämään liiallisen pingottamisen töiden suhteen.

Osallistuin tietysti perjantaina Taiteiden yöhön. Suurin osa parhaasta osasta Taiteiden yötä meni mulla Espoon Cinéssä, jossa olin katsomassa brittiläistä esikoisohjaista Break My Fall. Ohjaaja ja toinen päänäyttelijöistä olivat myös paikalla. Hyvin naturalistisessa elokuvassa parikymppinen söpö tyttöpari jakaa asunnon, bändin ja huumeiden värittämän bile-elämän, mutta parisuhde on alkanut rakoilla ja muut tyypit kiinnostaa. Kerrankin leffa, jossa lepakot myös näyttävät lepakoilta eivätkä aina heteroilta! Jos siis ymmärrätte mitä tarkoitan. Tylsää vain se, ettei lesboelokuvaa voi tehdä ilman, että lepakoilla on sutinaa myös miesten kanssa. En ymmärrä, etteivät lepakot voi elokuvissa ihastua toisiin naisiin, jos halutaan kuvata parisuhteen menevän huonosti, vaan heidän pitää sitten aina ihastua poikiin. Ja sitten se naisten ja miesten välinen seksuaalisuus kuvataan aina onnistuneemmaksi kuin naisten välinen! Toiseksi esimerkiksi käy vaikka viime vuonna ilmestynyt elokuva Kids Are All Right.  

Break my Fall on raikas ja elämänmakuinen ja siinä soi hyvä indiemusiikki. Vähempikin tiskirättirealistisuus olisi silti riittänyt. En muista nähneeni toista elokuvaa, jossa olisi oksennettu yhtä monta kertaa... Tosin näin vielä eilen Kino Tapiolan aulassa lähietäisyydeltä mustatukkaisen, supersöpön näyttelijän Sophie Andersonin, joten en valita hih.


En mennyt katsomaan Espoon Cinéssä elokuvia, jotka tulevat myös syksyllä Finnkinolle. Haluan mennä sitten katsomaan elokuviin ainakin Piiat, Midnight in Paris ja The Tree of Life. Ensi viikolla tulevat myös myyntiin Rakkautta ja anarkiaa -leffaliput. Transsukupuolisesta 10-vuotiaasta lapsesta kertovan Tomboy-elokuvan sain taas Vinokinossa työskentelevältä Jasulta lainaan katsottavaksi joku päivä DVD:ltä.

Takaisin Taiteiden yöhön. Jatkoin Espoosta keskustaan, jossa tapasin Niinan ja Kimmon. Ehdimme tosin kokea Taiteiden yössä yhdessä vain Kampin kauppakeskuksen soivan suihkulähteen, valoinstallaation Lasipalatsin aukiolla ja valtavat ihmismassat, ja sitten suuntasimme siidereille Storyvillen ihanan eurooppalaiselle terasille. Jatkoimme yöllä auki olevaan Maatila-kauppaa ja Lasipalatsin terassille. Törmäsimme sattumalta Marjoon ja Kirsiin, joiden kanssa jatkoin DTM:n Taiteiden yöhön (mikä tarkoitti näköjään vain ilmaista sisäänpääsyä). DTM:ssä oli paikalla useampia kavereita ja iloinen meno.

London calling

Jos jolta kulta on jäänyt kuulematta, niin suuntaan huomenna viikoksi lomalle Lontooseen. Täältä tullaan, museot, musikaalit, baarit ja kaupat!

Kävin tänään perhelounaalla ja sain samalla vanhemmiltani lainaksi vedettävän pienen matkalaukun, jonka voin ottaa mukaani lentokoneen matkustamoon. Rölli-kissa pitää matkalaukkuelämästä, kuten valokuvista huomaatte...

Hmm, kyllä mä tämän vielä avaan...

Mau! Valmiina matkustamaan lentokoneessa jäniskissana.


sunnuntai 21. elokuuta 2011

"I wanna take you to a gay bar, gay bar, gay bar"

yökerho K23 kadultapäin, kuva on Ranneliikkeen-jutusta.

Nyt on sitten testattu Helsingin uusin homoyökerho K23, joka avattiin 4. elokuuta. Pieni yökerho sijaitsee Kampin kauppakeskuksessa Tavastiaa vastapäätä. Emme eilen pystyneet millään muistamaan, mikä baari tai kauppa tilassa on sijainnut aikaisemmin.

K23 on kuin DTM pienoiskoossa. Henkilökuntakin on sama ja juomien hinnat yhtä korkeat. Mansikkamargarita oli herkullista. Musiikki oli tanssittavia pop-hittejä, kuten Lady Gagaa ja Kylie Minogueta. Erona on se, että asiakkaiden toivotaan olevan vanhempia kuin DTM:ssä. Kuitenkin eilen seuralaiseni pääsi kevyesti sisään, vaikka hän täyttää 23-vuotta vasta kuukauden päästä. Olimme todella positiivisesti yllättyneitä, koska K23 on mainostanut kaikkialla, ettei sinne pääse kukaan alle 23-vuotias. Tosin syy leväperäiseen papereiden katsomiseen selvisi sisällä, koska paikka ei ollut läheskään täynnä, vaikka oli lauantai-ilta ja kello yli puolenyön. Vastapäätä jono Tavastian Lauantaidiscoon sen sijaan kiemurteli pitkänä. Mekin kävimme myös Tavastian jonossa, mutta jono liikkui tuskastuttavan hitaasti, joten luovutimme. K23:ssa välkkyivät kunnon discovalot, ja ehdimme olla paikassa vain tovin kun lähellämme tyttö sai epilepsiakohtauksen ja kaatui lattialle...

Kuitenkin, K23 oli mielenkiintoista nähdä. Epäilen vain, ettei se pysy kauan pystyssä kun siellä oli sen verran hiljaista.

K23 sisältä, kuva otettu Cityn lehtijutusta
Helsingin Ravintolapäivä on jäänyt multa tänään väliin, koska heräsin vasta neljältä iltapäivällä! Lepo tuli kyllä tarpeeseen. Eilen oli oikea superlauantai: perhelounas, enon 50-vuotisjuhlat, kahvittelua serkun luona Puotilassa, biljardinpeluuta Bar Chaplinissa, mun luona Tallinnan erikoisuuksien Kiss-siidereiden nauttimista,  K23, Motellet-yökerho (hiljainen yökerho taitaa olla menossa konkurssiin - jostain syystä yksikään yökerho ei selvisi tuossa kulmassa) ja jatkot. Toivon, etteivät naapurini ole traumatisoituneet musiikin soittamisesta täysiä puoli seitsemältä aamulla...

Vaihda muovipullo metalliseen!

Tässä ostamani kaunis juomapullo
Olen niitä ihmisiä, jotka kantavat kaikkialle mukanaan vesipulloa ja ottavat kulauksen vettä vähän väliä. Yleensä olen ostanut kaupasta muovisen vesi- tai limupullon ja käyttänyt sitä sitten jonkin aikaa täyttöpullona.

Tällä viikolla ostin kuitenkin Kampin (laajennetusta!) Ruohonjuuresta itselleni Envirosaxin juomapullon 15 eurolla. Pulloja myydään myös pari euroa halvemmalla suomalaisissa nettikaupoista, tosin Ruohonjuuressa valittavana on useampia eri näköisiä pulloja. Metalliset vesipullot säästävät luontoa sekä ovat terveellisempiä, koska niistä ei irtoa elimistöön myrkkyjä niin kuin muovista.

Tästä nettisivustosta näet pullojen kaikki hauskat erilaiset designit. Vähän tyylikkäämpiä kuin ruokakauppojen muovipullot, eivätkö olekin?

keskiviikko 17. elokuuta 2011

"Elokuu on ihmisen parasta aikaa"

Gigola
Perjantaina se alkaa!! Siis Espoon Ciné. Rakastan festareiden eläväistä tunnelmaa, Ciné-teltan kahvilaa, festarielokuvia, 1950-luvun leffateatteria Kino Tapiolaa, Tapiolan valkoista keskustaa, ystävien kanssa leffoista juttelemista, tuttuihin törmäämistä...

Viime kesänä olin Espoon Cinéssä talkoolaisena, mutta tänä kesänä olen jo päivätöissä toisaalla. Nyt voinkin mennä katsomaan juuri ne elokuvat jotka haluan kun ei ole elokuvien kanssa päällekkäisiä työvuoroja festareilla. Ostin Espoon Cinén sarjakortin heti kun liput tulivat myyntiin. Menen katsomaan kuusi elokuvaa, joihin sisältyvät kaikki neljä Pink Zone -sarjan tyttörakkauselokuvaa. Tosin aika kylmää menoa taitaa olla luvassa, koska kaksi näistä tyttöelokuvista kuvaa parisuhteen päättymistä, yksi sarjaviettelijää ja yksi taas kaapista ulos tuloa vasta 70-vuotiaana... Mutta on todella hienoa, että Espoon Cinéssä on joka vuosi tämä Pink Zone -sarja (joka siis sisältää myös mieshomoelokuvia, joita en tällä kertaa valinnut). Olen iloinen lisäksi siitä, että valitsemistani elokuvista viidessä on englanninkielinen tekstitys, koska pelkästä englannin kielisestä puheesta mulla menee aina välillä jotain ohitse.

Olethan jo hankkinut leffalippusi? Espoon Cinéen pääsee kätevästi maksuttomalla festartibussilla Kampista aina puolelta. Lisäksi leffat maksavat lähes puolet vähemmän kuin Finnkinolla ja sisältävät paljon erikoisuuksia.

Fjellet / The Mountain

Tästä ei enää patukka parane!

Mmm, oletteko jo maistaneet Sofficionen nougatpatukoita? Ne ovat saapuneet Suomeen Alppien juurelta Pohjois-Italiasta. Ainakin niitä myy Albertinkadun gourmet-henkinen K-Market Albert. Myyjä sanoi, että patukat loppuvat aina heti kun ne tulevat myyntiin.

Sofficionen nougatpatukat herättävät huomiota jo muhkealla ja täyteläisellä ulkonäöllään. Niissä ei ole pihtailtu marjojen paloja, suklaata, pähkinöitä tai mitä kaikkea niissä milloinkin on täytteenä. Olen testanut nougat-patukoita muun muassa mansikan paloilla ja kahvipapuilla, ja vielä on suuri määrä makuja testattavana! Seuraavaksi vuorossa on varmaan kirsikka...

makoisat ostokseni K-Albertista





Tyttörakkautta Dublinissa


Tänään televisiosta tulee elokuva Kultakalan muisti (Goldfish Memory, Irlanti 2003, K11). Jostain syystä elokuva on piilotettu myöshäisiltaan eli se tulee TV2:lta klo 22.35.

Olen nähnyt tämän komedian jo joskus 2000-luvun alkupuolella leffateatterissa Vinokinossa tai Pridekinossa tai vastaavassa. Pidin elokuvasta, vaikkei se päässytkään suosikkilistalleni asti. Se kertoo dublinilaisista kaksi- ja kolmikymppisistä biseksuaaleista sinkuista, jotka kokeilevat ensimmäistä kertaa lesbo- tai homorakkautta. On mielenkiintoista seurata henkilöhahmojen kehitystä ja oman seksuaalisuuden etsintää. Mukana leffassa on myös heterorakkautta eli kaikki parisuhteiden kirjot (yhdenkin ihmisen elämässä) näytetään. Yhtä päähenkilöä ei oikeastaan ole, vaan oikea kavalkadi hahmoja. Pidin elokuvassa siinä, että se kuvaa yliopistoväkeä ja kulttuurinystäviä, ja treffitkin sovitaan taidenäyttelyyn ja luetaan runoja kivassa kahvilassa. 

Miinusta taas siitä, että suhteet ovat todella monimutkaisia ja vaikeita (onhan sellainen tietysti myös usein realistista, ainakin nuorilla). Elokuva jättää välillä katkeran maun ja pinnallisen kuvan ihmissuhteista. Kaikki myös ihastuvat ja treffailevat ristiin rastiin toisiaan - niin kuin usein tosielämässäkin samassa yhteisössä. Kultakalan muisti pyrkii realistisuuteen siinä, että rakkaussuhteet ovat usein lyhyitä ja alun jännityksen jälkeen juttu väljähtää. Nyt ei tarjota vain romanttisten komedioiden tyypillistä loppuelämän onnea. Mutta ei tässä synkistellä, vaan näytetään myös romanttisia ja iloisia kohtauksia.

Detaljina mainittakoon, että leffan nimi ja siinä käytävä keskustelu kultakalan muistista ovat väärässä. Wikipedia: "Yleisen luulon mukaan kultakalan muisti on noin kolme sekuntia, vaikka tutkimuksien mukaan se on noin kolme kuukautta."

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Auringonpalvojan tunnustukset: valokuviani heinä-elokuulta

Nyt kun on taas ollut vähän päivitystaukoa, niin tässä tulee illan kolmaskin blogimerkintä.

Eli laitan tähän vähän uusimpia kesävalokuviani.

Tampereella 14.7. The Arkin keikalla Kirsi, Eliisa ja minä (sain tämän Marjon ottaman kuvan vasta näin myöhemmin)


Rölli on yökylässä mun luona ja mielipuuhassaan roikkumassa ikkunasta.
Uteliaampaa otusta ei ole nähty.

Pihlajasaaren uimaranta
Alppipuiston kansanjuhlassa kaveriporukalla

Luulen olevani hassu pikkulintu.

Iris ja kuulokkeet Alppipuistossa

kaunista Alppipuistoa


Illan hämärtyessä koko perheen juhla muuttui enemmän festareiksi.

Piknikillä Tervasaaressa Tytin kanssa. Leivoin aamulla mustikkarahkapiirakan.

Ah hellettä Terviksessä!

Tyylikäs Tytti ravintola Savun terassilla.

herkullinen rapulounas vanhempien luona eilen

Paula S:n kanssa eilen piknikillä Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan pihalla

Paulan sähkönsiniset kesäkengät

lampi kasvitieteellisen puutarhan pihalla

Tähtitorninmäen puistossa: annoin Paulalla synttärilahjaksi kirjan ja sukellusvene-teesiivilän.

Heilahtanut kuva poikien häistä (5.8.): mikä tarjoilupöytä!

Sulhanen availee samppanjapulloja.

Kakkuja, tyttöjä ja discovaloja

Club Jolena
Lontoosta asti taitavat jotkut tahot vakoilla mua, koska en keksi muuta syytä sille, että siellä tehdään aivan selvästi mulle räätälöityjä lehtiä ja baareja. :-D Kiitos näistä vinkeistä Iriinille, jonka luokse Lontooseen lennän parin viikon päästä. The Most Cake on uusi lontoolainen verkkolehti lesboille. Tytöt tekevät lehteä vapaa-ajallaan, mutta se on yllättävän ammattimaisen ja kunnianhimoisen näköinen. The Most Cake on nimenomaan suunnattu meneville ja kulttuurinnälkäisille femmeille, jotka tykkäävät syödä leivoksia kahviloissa...


Mikä vetää mut täysin sanattomaksi, on lehden sivuilla listatut lontoolaiset lesbobaarit. Siis niitä ei ole vain yksi tai kaksi, vaan ihan pirun monta! Ja Helsingissä ei ole 2000-luvun alun Poreen jälkeen ollut yhtään lesbobaaria... No onhan täällä onneksi useampia lepakko- ja queerklubeja DTM:ssä, Jenny Woossa (Jenny Woo muuten lopettaa syksyllä, nyyh), ravintola Kaisaniemessä ja Mustassa kissassa, mutta niitä ei ole edes joka viikko. Jos asuisin Lontoossa, olisin luultavasti täysin holtiton ja en tekisi mitään muuta kun kiertäisin iltaisin noita baareja, heh. Esimakua saan parin viikon päästä, koska olemme menossa tutustumaan Candy Bariin, jossa on kolme kerrosta (pyörryin äsken), ja jossa kuvataan myös lesboista kertovaa samannimistä tv-sarjaa. Olen käynyt yhdellä makealla mutta pienellä lepakkoklubilla Lontoossa tammikuussa 2008, mutta en nyt enää muista sen nimeä.


Lontoolaiset lepakkobaarit (jo nuo nimet ovat houkuttelevia ja tyttömäisiä, ja osa punastuttavia...)


Bird Club

Candy Bar
Club Motherfucker

Club Jolene
Club Kali
Code
Dalston Superstore
Dick and Fanny
Dirty Converse Disco
East Bloc
Feed the Horse
First Out
Flashdance
Flaunt
George and Dragon
Girl Action
Girlcore
Green Carnation
G Spot
Holla London
Joiners
Kolekt London
Lounge
Mannequin
O Bar
Other People’s Property
Popstarz
queen Bees
RakQUEEN
Ruby Tuesdays
Shush
Sissy Sports
Twat Boutique
Unskinny Bop
Wish
100 % Babe

Te Amo, Rihanna!

Tiedättehän kai, missä pitää olla huomenna?! Tietysti kuuntelemassa megatähti Rihannaa Hietsussa!!! Tai siis kuuntelemassa aidan takaa, jos ei ole lippua biitsibileisiin, kuten mulla ei ole... Menen Hietsuun illalla seiskan maissa kaverini Jasminin kanssa. Biletystä hillitsee se, että seuraavana aamuna on taas klo 7.00 herätys töihin. Mutta sitä ennen on kiva olla mukana festaritunnelmissa. Barbadoslainen 23-vuotias laululintu on tehnyt Britanniassa jo enemmän listaennätyksiä kuin Elvis!

Rihanna saapui tänään Helsinkiin.

Aikataulu:
12:00 - 15:00 DJt Orkidea, Rico Tubbs, Taste, Eliot Ness ja NRJ:n Dj Dosse
15:00 Jare & VilleGalle
16:00 Cheek
17:00 Santigold
18:20 Pendulum DJ Set & MC Verse
19:40 Tinie Tempah
21:15 Rihanna

Tämän misukan kanssa mulla on huomenna treffit - tosin turvallisesti aidan takaa.

Voiko ihminen enää olla kauniimpi? Ooh... Huomatkaa jännittävä tatuointi korvassa!
Biseksuaalin Rihannan tyttörakkaus-biisi ja -video!

tiistai 9. elokuuta 2011

"Hame mun yllä, ei tarkoita kyllä"

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Päivitys siis. Olen saanut jo valitusta siitä, että jatkoinkin blogiani kesällä, mutta heti tuli pitkä kirjoitustauko... Well, on vain ollut niin paljon menoja ja puuhaa, etten ole jaksanut kirjoittaa tänne. Olen myös lukenut paljon ja nähnyt useita elokuvia, joista saatan myöhemmin kertoa täällä. Mulla on tosin uusi (kiltin isäni ostama) aniliininpunainen kamera, ja valokuviakin eri tapahtumista olisi nyt vaikka millä mitalla.

Aloitan vaikka uusimmista kuvista eli viime lauantain Helsingin lutkamarssista. Illalla olisi ollut lutkamarssin juhlat KY:llä, mutta olin Riien ja Hannan yhteisissä 30-vuotisjuhlissa Kallion baarikierroksella. Kyseessä oli oikea superviikonloppu, koska perjatai-iltana olin taas poikaparin rennoissa bilehäissä heidän kotonaan Etelä-Haagassa!

Edes välillä iskenyt sade ei haitannut marssia. Tunnelma oli voimaannuttava, vahva, hauska ja iloinen. Tuli olo, että otamme kadut haltuun ja että olemme saaneet tarpeeksemme. Oikeaa naisenergiaa!

Lutkamarssissa silmiini pisti se, ettei kävelemässä ollut vain nuoria naisia, vaan myös äitejä pikkulapsineen, vanhempia feministinaisia sekä monien tyttöjen poikakavereita. Kulkueella on tärkeä sanoma, koska raiskausten uhreja yhä syyllistetään. Lisäksi oikeastaan kaikki tuntemani naiset ovat kokeneet seksuaalista häirintää kuten tuntemattomien miesten ei-toivottua käpälöintiä ja seksististä huutelua, ja paljon pahempaakin... Kun itse olin lukiolainen ja vähän päälle parikymppinen, niin useammankin kerran keskustassa tuntemattomat miehet tulivat kadulla puristamaan mua takapuolesta ja juoksivat sitten karkuun...! Muistan yhä kaikki ne kerrat, koska ne olivat niin nöyryyttäviä ja häkellyttäviä tapahtumia.

Helsingin Sanomien uutinen lutkamarssista.
Kulkue lähtee liikkeelle Kiasman edestä. Marssijoita oli noin 3500! Yhteensä lutkamarssit samana päivänä myös Tampereella ja Turussa keräsivät noin 7000 osallistujaa.



Kas vain, joku horo...



Anna-Kaisa, Minna ja Minnan vauva

Kulkue päättyi Kaisaniemen puistoon, jossa tapahtuu eniten raiskauksia Helsingissä.