Kosto & Syytetty

Olen katsonut tällä viikolla kotona kaksi synkkää mutta hienoa elokuvaa: Kosto ja Syytetty.

Lainasin Koston kirjastosta, useamman viikon jonottamisen jälkeen. Susanne Bierin ohjaama Kosto (Haevnen, Tanska 2010) tutkii kostoa, anteeksi antamista ja syyllisyyttä. Ihmettelin jo, miksi olin lainannut näin tympeän kuuloisen elokuvan, mutta kun aloin puoliväkisin katsomaan sitä, niin elokuva todella liimasi minut paikoilleen. Harvoin sitä näkee mitään näin realistista, sykähdyttävää ja viisasta!

Elokuvassa pohditaan kuinka vetää omat rajansa hyökkäävissä tilanteissa ja miten toimia oikeudenmukaisesti. Toisaalta elokuvassa on äidittömäksi jäänyt katkera mutta omanarvontuntoinen poika, joka haluaa kostaa uuden kaverinsa puolesta tämän koulukiusaajille. Toisaalta on koulukiusatun pojan isä, joka työskentelee lääkärinä Afrikassa ja saa hoidettavakseen hirviömiehen, joka on murhannut useita naisia ja lapsia. Filmi esittää monia vaikeita kysymyksiä.

Sarah (Jodie Foster) esittää seksikkään tanssin baarissa juuri ennen joukkoraiskaustaan.

Katsoin myös jo keväällä digiboxille tallentamani elokuvan Syytetty (The Accused, USA 1988). 26-vuotias Jodie Foster voitti Oscarin pääroolistaan tyttönä, joka joukkoraiskataan baarissa. Jodie Fosterin esittämä tarjoilijatar Sarah on kevytkenkäisen tytön maineessa, mutta oikeudenkäynti osoittaa, ettei raiskausta oikeuta se, jos tyttö on flirttaillut miehille, ollut humalassa, tanssinut ja pukeutunut paljastavasti. Lisäksi elokuvan mukaan historiallisessa oikeustaistelussa osoitetaan, että raiskausta vierestä katselleet ja raiskaajia kannustushuudoin yllyttäneet ovat syyllistyneet rikokseen.

Amerikkalaisittain elokuva keskittyy oikeussaliin. Elokuvassa näytetään myös koko traumaattinen raiskauskohtaus. Syytetty on siinä mielessä (onneksi) vanhentunut, että monet siinä esitetyt kommentit ("Kuka nyt ei jäisi mielellään katselemaan raiskausta sivusta?") ovat nykyaikana pöyristyttäviä. Outoa on myös se, että poliisit eivät ryntää baariin pidättämään kaikkia miehiä vaan raiskattu tyttö joutuu itse (!) palaamaan samana iltana baariin osoittamaan raiskaajansa.

Toisaalta, vaikka naisten ja uhrien asema on parantunut, niin yhä on vallalla monia syrjiviä asenteita, jotka tuomitsevat raiskatuiksi tulleet tytöt ja vähättelevät raiskauksen kamaluutta. Tästä on esimerkkinä kesällä Helsingissä ollut lutkamarssikin, jossa myös itse marssin. Huomiotani leffassa kiinnitti se, että Yhdysvalloissa raiskauksesta saa viisi vankeutta, kun Suomessa tuomiot ovat huomattavasti pienempiä. Vankeus ei jalosta ketään, mutta suomalainen oikeus usein vähättelee väkivalta- ja seksuaaliarikoksia.

P.S. Jodie Foster on upea, mitä vain lisää se tieto, että hän on naimisissa naisen kanssa.

Jodie Foster