Ketulla ja jäniksellä ei tässä viitata kansansatuun, vaan uuteen satumaiseen lifestyle-kauppaan Kalliossa, Vegemestan vieressä. Huomenna pääsee nauttimaan samppanjaa, seurustelemaan ja ihastelemaan käsintehtyjä aarteita kaverini Outin ja tämän kaverin Hennan puodin avajaisissa kello 18-21. Kaupalla on myös oma blogi, josta saa lisäinfoa. Tytöillä oli aikaisemmin Makoisa-lifestylepuoti Töölössä Museokadulla. Outin tuotemerkki on nimeltään Onneli.
Hauskaa, että viime vuosina nuoret, luovat yrittäjät ja käsityöihmiset ovat uskaltaneet avata paljon omia puotejaan ja kahviloitaan, eritoten Kalliossa ja Punavuoressa. Niin paljon innostusta, rohkeutta, lahjakkuutta, arjen estetiikkaa ja kauneuden tajua. Tarjolla voi olla vintagevaatteita ja -asusteita, oman malliston tai uusien suunnittelijoiden vaatteita ja koruja, kierrätystavaroista tehtyjä sisustusesineitä, erikoisia kahvilakonsepteja tai persoonallisia uniikkiasusteita.
Suurin osa nuorista yrittäjistä vaikuttaa jostain syystä olevan naisia. Tuotteet ja kaupat ovat tyyliltään yleensä hyvinkin tyttömäisiä ja söpöjä. Kenties eniten ostajiakin erikoisemmille sisustustuotteilla, asusteille ja erikoiskahveille löytyy nuorista naisista, jotka aina etsivät jotain uutta ja joukosta erottuvaa itselleen ja lahjaksi ystävilleen.
valokuva Pihapuodin verkkosivuilta
Vierailin äsken Merimiehenkadun pienessä lifestylepuodissa nimeltä Pihapuoti. Sieltä saa niin leluja, karkkeja, huonekaluja, lahjoja kuin puutarhatavaroita. Ihanimpia olivat mielestäni uniikit osoitekirjat, joissa oli kansikuvina valokuvia rappioromanttisista maisemista kuten kuluneista taloista. Pihapuodin juttu on vanhanajan maalaismainen romantiikka, tyttömäisyys ja kesäinen tunnelma. Väreinä tuotteissa on eniten valkoista ja pastellisävyjä.
Neiti Etsivä -käsilaukku
Entä muistatteko vielä Neiti Etsivän Paulan alias Nancy Drewin? Törmäsin eilen sattumalta netissä yhdysvaltalaiseen Nancy Drew -verkkopuotiin! En itse nuorena lukenut Neiti Etsiviä, mutta olen ihan myyty näille söpöille tuotteille!! Ensimmäinen Neiti Etsivä julkaistiin Yhdysvalloissa jo vuonna 1930, ja verkkokaupan tuotteissa on käytetty juuri nostalgisia kuvia 1930-1950-lukujen kirjojen kansista. Sarja on viihteellinen mutta samalla feministinen, sillä onhan päähenkilö positiivinen ja fiksu nuori nainen, jolla on menestyvä oma ura ja hohdokas elämä.
Olen nyt kevyellä kesätuulella ja lainasin kirjastosta kirjan Neiti Etsivä ja Siniparran huone... Hankkiakseni yleissivistystä! Voin aina perustella tämän myös sillä, että tutkin yliopistoaikoina paljon Siniparta-aiheista kirjallisuutta.
Neiti Etsivä -kirjapainot
Verkkokaupasta löytyy jopa Neiti Etsivän keittokirja!
Tänään Rautatientorilla laulaa Esther Bertramin ja Sharon Lewisin aistillinen duo.
Muistathan, että tänään ja huomenna on Maailma kylässä -festivaali Kaisaniemen puistossa! Rautatieasemalla on taas Maailman kirjat -kirjatelttoja ja kirjailijahaastatteluja. Onneksi sadesää muuttui juuri aurinkoiseksi.
Tänä iltana on myös Jenny Woossa uuden Salva Mea -klubin avajaiset. Klubi on suunnattu sekä homomiehille että lepakoille.
Saa nähdä, mihin kaikkeen itse ehdin, kun tänä viikonloppuna on myös ystäväni sosiologian tohtorin karonkkabileet baarissa (sain juuri omaksi hänen väitöskirjansa kansissa!) ja toisen ystävän 30-vuotisjuhlien "esijuhla" brunssina sekä olen kissavahtina ja muuta sellaista... Busy weekend!!
Kiseleffin talon alakerran aulassa on nyt uusi iso kahvila, sekä yläkerrasta löytyy pieni Patisserie-leivoskahvila.
Kävimme eilen Vilman kanssa tutustumassa uudistettuun Kiseleffin taloon (sisäänkäynti Senaatintorilta), joka avattiin pitkän remontin jälkeen tämän viikon torstaina. Paikan käsityöläis- ja antiikkiluonne on muuttunut enemmän design-painotteiseksi, mikä näkyy myös nousseissa hinnoissa. Kävin ennen tekemässä usein lahjaostoksia Kiseleffin basaarin persoonallisissa puodeissa. Kuitenkin esimerkiksi nyt Jukka Rintalan puodin alakerran lifestyle-osiossa myytävät sisustustavarat ja korut ovat kohtuuhintaisia - ja hyvin veikeitä. Lisäksi basaarissa on tarjolla muun muassa ekologisia vaatekauppoja, lahjapuoteja ja luomukauppa, jossa myydään esimerkiksi koivunmahlaa vesipulloja muistuttavissa pitkulaisissa pulloissa (tietääkö kukaan, mihin koivunmahlaa muuten käytetään, heh?).
Oikeastaan kaikki uuden Kiseleffin tarjoamat tuotteet ovat suomalaisia ja paikka on alleviivatun modernia Suomi-desingiä. Ja mikäs siinä, onhan sitä kiva ostoksillaan tukea suomalaista suunnittelua. Basaarin yläkertaan avataan muuten pian jännän näköinen baari!
Kiseleffin basaari on ulkopuolelta vielä hyvin vaiheessa... Myös osa puodeista on vielä kiinni ja remontin keskellä. Kesällä tähän vallihaudan paikalle pitäisi tulla Cafe Engelin iso terassi!
Teehetki, Mustikkapiirakka, Mansikkakakku, Meri, Koivu... ihania kynttilöiden nimiä ja tuoksuja!
Basaarin yläkerrassa on tyylikäs ja edullinen leivoskahvila Patisserie, suosittelen! Kahvilassa on kaunis katiskasta tehty linnunhäkin näköinen kattolamppu ja seinillä koivutapetti, ja tuotteetkin myydään pahvirasioissa, joiden kuvio tuo mieleen koivun kaarnan. Paikka pitävät kaksi nuorta miestä, Teemu ja Markus, ja heidän leipomistaan voi ihailla lasiseinän takaa. Kaikki leipomotuotteet ovat siis aivan tuoreita.
Saimme Patisseriesta 8 eurolla 7 ranskalaista suussa sulavaa Macaron-leivosta. Kuva on tosin otettu Aleksi 13:n 5. kerroksen uudessa ja isossa Cafe Factoryssä, jossa nautimme ruuan jälkeen jälkkäriksi kahvit ja mukanamme kulkeneet Macaronit.
Heinäkuun 1. päivänä avataan muuten Kesäkino Engel eli elokuvia pääsee taas katsomaan romanttisesti myöhäisillan näytöksissä ulkona Engelin sisäpihalla.
Jos olet kiinnostunut transsukupuolisista nuorista kertovista elokuvista, niin käännä tänään telkkari auki ysiltä. Silloin nimittäin tulee TV1:ltä Neil Jordanin elokuva Aamiainen Plutolla(Breakfast on Pluto, K15, Irlanti 2006).
Tarina sijoittuu 1970-luvun Irlantiin ja kertoo Patrick Bradenista, pojasta joka haluaa olla tyttö. Ympäristön on vaikea hyväksyä koristautuvaa ja feminiinistä Patrickia.
Neil Jordan (s. 1950) on irlantilainen ohjaaja ja kirjailija, jonka aikaisemmatkin elokuvia ovat muun muassa The Crying Game ja We're No Angels. Aamiainen Plutolla pohjautuu Pat McCaben romaaniin. Yle1:n mukaan elokuva käsittelee samoja teemoja kuin Jordanin läpimurto-ohjaus The Crying Game: sukupuoli-identiteettiä sekä Irlanti-politiikkaa ja IRA:ta.
En ole itse (vielä) nähnyt kyseistä elokuvaa, joten en tiedä, onko se hyvä vai ei. Netissä Aamiainen Plutolla on saanut sekä haukkuja että ylistystä.
Nyt tulee sitten kerralla samana iltana kolme päivitystä! Ja tämäkin päivitys sisältää kaksi elokuvaa.
Pääsimme eilen Vilman opiskelukaverin työn ansiosta katsojatutkimukseen katsomaan ilmaiseksi Maximiin kotimaisen elokuvan Likainen pommi, joka tulee elokuvateattereihin syksyllä.
Osallistuimme elokuvan jälkeen vielä noin 10 hengen 40 minuutin keskustelutilaisuuteen, josta saimme palkkioksi limua ja leffalippuja, jee. Ajattelin ensiksi, että tuollainen keskustelutilaisuus on varmaan tosi kuumottava tilaisuus, mutta olikin yllättävän antoisaa keskustella elokuvasta ja esittää mielipiteitään, erityisesti kun meillä molemmilla on takana laaja elokuvaharrastus. Pohdiskelimme sitten vielä Vilman kanssa leffaa Fazerin kahvilassa leivoksen äärellä.
Likainen pommi on musta komedia ja satiiri pinnallisesta viihdeteollisuudesta ja työelämän koventumisesta. Päähenkilö, 28-vuotias kiltti ja viehättävä mutta arka Mirccu työskentelee levy-yhtiön pr-managerina, ja ankara pomo uhkaa häntä potkuilla, jos parempaa tulosta ei ala syntyä. Mirccu saa hoitaakseen uuden teinisentaation, harvinaisen ärsyttävän ja provosoivan lolitan nimeltä PD, koodinimeltä Likainen pommi. Mirccu ottaa työnsä niin vakavasti, että nukkuukin yöt työpöytänsä alla.
Kyseessä on kirjailijanakin tunnetun kolmekymppisen Elias Koskimiehen esikoisohjaus ja rooleissa ovat muun muassa Laura Malmivaara, Jukka Puotila, Niina Herala, Iida Lampela ja Jussi Vatanen.
Leffa todella jakoi yleisön kahtia. Moni katselija poistui eilen jo kesken testikatselusta - tosin kynnys lähteä elokuvasta kesken on pienempi, jos ei ole maksanut leffasta mitään. Omasta mielestäni Likainen pommi on harvinaisen raikas tuulahdus kotimaisella elokuvarintamalla, sillä täällä harvoin tehdään älykkäitä komedioita ja todellista räävitöntä revittelyä. Monelle katsojalle elokuva taisi olla liikaa tai mennä yli hilseen, mutta jos on yhtään katsonut vaikka South Parkia, niin Likainen pommi ei edes ole kovin kreisi. Välillä vain leffaa vaivasi juonen liian hidas eteneminen sekä päähenkilön Mircun väritön poikakaverihahmo. Välillä myös mietin, voiko näin hyytävästä ja kylmästä aiheesta tehdä komediaa. Kuitenkin elokuva oli parodian alla hyvin samaistuttava ja aito kuvaus työelämän huonontumisesta sekä pinnallisesta ja tyhjästä viihdekulttuurista. Mircun hahmossa viitataan usein Amélieen. Likainen pommi toi mieleeni myös sellaiset elokuvat kuin Nöyrin palvelijanne, [Untitled] ja kotimainen Saippuaprinssi.
Leffan traileri:
* * * * *
Vuokrasimme viime viikolla Disneyn animaation Prinsessa ja sammakko (The Princess and the Frog, USA 2009). Elokuva on tehty tietokoneanimaation sijaan perinteisenä piirrosanimaationa, ja jälki on todella kaunista.
Animaatio herätti alun perin paljon kohua, koska siinä on ensimmäistä kertaa Disney-prinsessana tummaihoinen tyttö. Viimeinkin! Tosin en ihmettele niitä, jotka pitivät animaatiota silti rasistisena, sillä alkuperäistä satua on muutettu paljon eikä päähenkilö Tiana ole syntyjään prinsessa, vaan lapsena hän on vähävarainen ompelijan tytär ja 19-vuotiaana kahta työtä tekevä tarjoilija ja siivooja (tai sisäkkö)...
Toisaalta Tiana ei ole perinteinen passiivinen ja miehen perään haikaileva lällyprinsessa, vaan hän on itsenäinen, ahkera ja älykäs moderni nainen, jolla on unelma omasta ravintolasta. Tianan ongelma on liika työteliäisyys ja jopa tylsä elämä, sillä hänen elämänsä uhkaa jäädä elämättä ja romanttinen rakkaus löytymättä, kun hän vain tavoittelee menestystä kovan työn kautta. Tiana tapaa vastakohtansa, hauskaa pitävän mutta tyhjätaskun hurmusi-prinssin, jonka taika on muuttanut sammakoksi. Pian Tiana itsekin hyppii rämeellä lumottuna sammakkona, mikä on uusi tulkinta sadusta.
viehättävää 1920-lukua
Tarina on sijoitettu 1920-luvun New Orleansiin. Miljöö on animaatiossa omaperäinen ja kiehtova. Lisäksi tässä elokuvassa on ihana soundtrack täynnä jazzia! Tässä tarinassa on myös hieno miespuolinen (!) pahis, woodoo-temppuja tekevä taikuri. Ihastuttava hahmo on myös Tianan lapsuudenystävä Charlotte, rikkaan perheen tytär, joka taas edustaa perinteistä prinssistä unelmoivaa, äärettömän romanttista pikkuprinsessaa. Charlotten hahmo on aivan vastustamaton, sillä hän on yhtä aikaa superromanttinen, hupsu, ylityttömäinen ja hemmoteltu (kaikki Charlotten vaatteet ovat vaaleanpunaisia myös aikuisena), mutta samalla hän on määrätietoinen, energinen, positiviinen ja ystävällinen. Kerrankin Disneyn animaatiossa on myös kuvattu kahden (erilaisen ja eri asemasta tulevan) tytön ystävyyttä, joka ei sisällä kateutta eikä kilpailua, vaan solidaarisuutta.
Tiana ja Charlotte ovat hyvin uskottavia lapsihahmoja.
Olin lauantaina kahden ihanan tytön ihanissa häissä. Juhlapaikkana oli Naisasialiitto Unionin omistama kaksikerroksinen Villa Salin -huvila Lauttasaaressa meren rannalla, missä juhlat jatkuivat yöhön asti. Sääkin oli kaunis kuin morsian. Paikalla oli kymmeniä ystäviä, tunnelma oli rento, ruoka- ja juomatarjoilut olivat runsaat ja ohjelma sisälsi paljon erilaisia musiikkinumeroita ja tanssia. Häiden teemana oli 1920-luvun salakapakka. Vieraat olivat pukeutuneet teeman mukaan ja loppuillasta aukesi myös salakappahenkinen drinkkibaari.
korttini hääparille (ja lahjaksi vien heidät katsomaan stand up -esitystä kanssani)
kotona valmiina lähtöön
morsiuspari saapuu vihittäväksi
Tämä on edes jotenkin järkevä kuva, joka musta onnistuttiin häissä ottamaan...
kaunis Marjo
kartassa oli yhdistetty kaikki häävieraat toisiinsa
Iina kohtalokkaana vuohen kanssa
Lauran kaasot Riie ja Iina
Tämä valkosuklainen hääkakku vei kielen mennessään!
Hääkakun leikkaaminen
Polttareilla laivalla tuunaamamme pikkuhousut toiselle morsiammelle. :-D
Moi! Pahoittelen hidastunutta päivitysvauhtiani... Viime viikonloppu meni riennoissa, ja täytyy myöntää, että arkisin päivätyö (vielä tietokoneen ääressä) vie mehuja blogikirjoittelulta iltaisin.
Valmistin lauantaina Vilman kanssa herkullista uutta salaattia, jonka ohjeen haluan jakaa. Ohje on itse asiassa Vilman luoma, ja reseptin innoittajana on ollut mahtavan Kokomon vuohenjuustosalaatti.
Marinoidun punasipulin voi valmistaa jo edellisenä päivänä (älä kysy multa miten, sillä Vilma marinoi sipulit jo kotonaan...). Voit ostaa kaupasta valmiita wasabipähkinöitä. Emme löytäneet niitä K-Marketista, joten ostimme tavallisia, ei-suolattuja cashewpähkinöitä ja sivelimme niille (hiukan) wasabitahnaa.
Oletteko muuten huomanneet, että kärsimyshedelmiä kutsutaan nykyään yleisesti puolittain englanninkielisesti passionhedelmiksi? Onhan se toki myyvempi ja positiivisempi nimi. Nimeä ei kuitenkaan ole suomennettu intohimohedelmäksi... Wikipedian mukaan virallinen nimi on punapassiohedelmä (en ole koskaan kuullutkaan)!
liila passionhedelmä kokonaisena ja halkaistuna, kuva Wikimedia Commons
salaattimme tekovaiheessa
Tämä salaatti on sekä herkullinen että kaunis! Ja ihanan raikasta.
marinadi punasipuliin (esimerkiksi):
5 rkl oliiviöljyä
3 rkl balsamicoa
1 rkl tai enemmän sokeria
1/2 tl suolaa
pippuria
Voitele juustonpalat kananmunalla ennen kuin paistat ne paistinpannulla. Jos et ostanut kaupasta valmiita wasabipähkinöitä, niin paista myös cashewpähkinät pannulla. Voit nylkeä appelsiinit. Lopuksi salaatin päälle vähän appelsiinisiirappia, jos sitä sattuu olemaan.
Jeeeeeeee! Nyt se on julkaistu! Nimittäin heinäkuun Helsinki Pride -viikon ohjelmisto! Helsinki Pride on aina yksi vuoden hauskimmista ja vauhdikkaimmista viikoistani. Tänä vuonna teemana on rakkaus. <3
Pride-viikko järjestetään aina heti juhannuksen jälkeen, nyt siis päivämäärillä maanantai 27.6. - sunnuntai 3.7.
Tänä vuonna ohjelmaa on taas entistä enemmän, ja ennen kaikkea bileitä on vieläkin enemmän, ja niissä on tarjolla eri ryhmille räätälöidympiä juhlia, kuten queer-henkisempää menoa ja vammaisille tai teineille sopivia juhlia. Viikko tarjoaa viime vuosilta tuttuja menoja kuten avajaiset Kolmen Sepän patsaalla, perjantain naistenbileet Kaivohuoneella, maanantaina Priscilla Pride ratikan, Kaisaniemen ravintolan lavatanssit, lauantaina Pride-kulkueen ja puistojuhlan, DTM:n vaahtobileet, sateenkaarimessun ja Manalan "Homojen hommaa" -stand upia. Uutuuksia ovat muun muuassa monet nuorille (teineille ja alle 25-vuotiaille) suunnatut työpajat ja juhlat,vegemiitin, huovutuspaja, tatuointityöpaja, keskustelutilaisuus "Rakkauden monet kasvot" (Anna Kontula on puhumassa!), kirjailijapaneeli, Fenixin Pride bingo, lauantain pääjuhla Circuksessa ja uutuutena sunnuntain päätösbileet LeBonkissa Euroviisu-teemalla.
Pride-esiintyjiä ovat muun muassa suosikkini PMMP, Regina ja Jenni Vartiainen!!! Regina tekee myös tämän vuoden Pride-tunnusbiisin - tuskin maltan odottaa!
Lipunmyynti eri tapahtumiin on jo alkanut viime viikolla. Täytyneen itsekin jo ostaa lippu ainakin perjantain naistenbileisiin, jotka aina myydään loppuun. PrideKinon elokuvaohjelmaa ei vielä ole julkaistu, joten sinne ei voi ymmärtääkseni vielä ostaa lippujakaan.
Olin viime kesänä myös kivoilla Tampere Prideilla, joka järjestetään myös tänä vuonna 21.-24. heinäkuuta. Tänä kesänä järjestetään poikkeuksellisesti myös pieni Turku Pride, lauantaina 6. elokuuta.
Kuviani viime vuoden Helsinki Prideilta:
kokoontuminen Senaatintorilla ennen Pride-kulkueen alkua
Edit. Woody Allenin filmi Mitä kaikkea oletkaan aina... on nähtävänä Orionissa myös huomenna eli perjantaina klo: 17.00!
Woody Allen silloin joskus
Orionissa on nyt menossa sarja Woody Allenin varhaisia elokuvia 1970- ja 1980-luvuilta. Valittelin täällä aikaisemmin sitä, että taasko Orionissa menee sarja Woody Allenin elokuvia, mutta viimeksihän muutama vuosi sitten Woody-sarja esitteli myöhäisempiä filmejä 1980-luvun lopusta lähtien. Mahtavaa, että nyt näytetään niitä elokuvia, jotka pyörivät elokuvateattereissa silloin kun en itse vielä ollut edes syntynyt! Tämä neuroottinen, älykäs ja juutalainen ohjaaja on suosikkejani.
Olen ravannut nyt kohtuullisen paljon elokuvissa, sillä menin sunnuntaina Kino Tulioon katsomaan Vilman kanssa klassikon Punaiset kengät. Eilen kävin Vilman kanssa katsomassa Orionissa Allenin kolmannen ohjauksen. Myönnän, että halusin katsoa sen hykerryttävän nimen takia: Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää seksistä, mutta et ole rohjennut kysyä (Everything You Always Wanted to Know About Sex But Were Afraid to Ask, USA 1972).
Huomasin muuten vasta nyt, että Woodyhan oli esikoiselokuvansa Ota rahat ja juokse (1969) ohjatessaan 34-vuotias ja tämän seksikomedian ohjatessaan 37-vuotias. Jotenkin tieto on helpottavaa tänä aikana, kun tuntuu, että kaikki tekevät elokuvia, levyjä ja romaaneja jo teini-ikäisenä...
Elokuva on saanut nimensä David Reubenin samannimisestä, kohua herättäneestä tietokirjasta, joka julkaistiin USAssa vuonna 1969 (sic). Woody Allenin ohjaus on komedia, satiiri ja fantasia, joka on jaettu seitsemään toisistaan irralliseen kohtaukseen / lyhytelokuvaan. Elokuvan jaksojen otsikot on valikoitu suoraan Reubenin seksioppaasta: Toimivatko lemmenrohdot? Mitä on sodomia? Mikseivät kaikki naiset saa orgasmia? Ovatko transvestiitit homoseksuaaleja? Mitä ovat perversiot? Vastaavatko seksitutkimusten tulokset todellisuutta? Mitä tapahtuu ejakulaation aikana?
Woody vastaa näihin kysymyksiin kreisihuumorilla. Jokainen luku samalla parodioi jotakin elokuvatyyliä, kuten historiallista draamaa, perhekomediaa tai italialaista taide-elokuvaa.
Lääkäri ja aviomies rakastuukin lampaaseen.
Leffan tyyli toi mieleeni Monty Pythonin komediat. Idea on herkullinen, ja Woodyn mielikuvitus ei tunne rajoja. Seksikomediaan liittyy myös monenlaisia tunteita: huvittuneisuutta, hämmästystä, hämmennystä, häpeää ja jännittävää kihelmöintiä. Erityisen seksikäs elokuva ei ollut, enemminkin koominen.
Tosin komiikka ei aina naurattanut, kai koska huumori ei useinkaan noudattanut logiikkaa ja näkökulma oli aika miehinen ja heteroseksuaalinen. Aina en myöskään tiennyt, nauraako elokuva erilaisuudella, kuten homoseksuaaleille ja transvestiiteille. Nauruni jäi kurkkuun kun elokuva tuntui välillä niin vanhahtavalta ja rasistiselta. Toisaalta myöhemmin mietin, että ehkä elokuvan ylilyönneillä ennemminkin pilkattiin sovinnaisuutta, yhdenmukaisuutta, hyssyttelyä ja rasismia. Onhan Woody itsekin avarakatseinen älykkö, joka ei pelkää muiden mielipiteitä. Ihmettelin, kun sodomia-jaksossa ei kuvata miesten välistä suhdetta vaan miehen rakastumista (naaras) lampaaseen. Tosin Wikipedia selvitti mulle, että sodomiaa käytetään myös synonyyminä sanalle zoofilia eli seksuaalihäiriö, jossa ihmisen seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu eläimiin.
Vaarallinen jättiläisrinta liikkuu vapaana.
Monia filmin parhaita sutkautuksia ei valitettavasti oltu suomennettu tekstitykseen. Ehkä odotukseni olivat liian korkealla, koska olin odottanut tikahtuvani nauruun, mutta nyt alatyylinen huumori oli usein makuuni liian puberteettista. Lisäksi kaipasin enemmän nykyään esillä olevaa queer-näkökulmaa. Tämä leffa uppoaa varmaan parhaiten teiniyleisöön ja äijä- tai nörttipoikaporukkaan. Toisaalta elokuvan viimeinen tarina, jossa seikkaillaan ihmisen sisällä kuin Olipa kerran ihminen -animaatiosarjassa konsanaan, on mahtava. Woody Allen esittää neuroottista siittiötä! Woody on muutenkin elokuvassa uskaltanut toteuttaa pähkähullutkin ideat sekä revitellä kunnolla. Loistoa!
Tänään alkaa tosi-tv-sarja, joka kiinnostaa jopa mua, joka en yleensä pinnallista ja piinallista tosi-tv:tä jaksa seurata. Kuitenkin tosi-tv on tullut jäädäkseen, joten en halua kääntää sillä täysin selkääni.
Ensimmäistä kertaa Suomessa tosi-tv:n aiheena ovat nyt kuvataiteilijat! Kyseessä on MTV3:n uusi kahdeksanosainen sarja Taiteilijaelämää Salmelassa, joka tulee lauantaisin klo 17.20 ja uusintana sunnuntaina aamupäivällä.
"Taiteilijaelämää Salmelassa kertoo suositun mäntyharjulaisen Taidekeskus Salmelan Nuorten kuvataidekilpailussa menestyneistä nuoria taiteilijoita, joita valmennetaan kohti ammattitaiteilijan uraa"
Taidekeskus Salmela
Taiteilijan työ vaatii usein paljon aikaa, yksinäisyyttä ja myös joutilaisuutta ideoiden syntymistä varten, joten se on haastava aihe hektiselle tosi-tv:lle. Maalaaminen kun edistyy hitaasti. Lisäksi taideteoksia on vaikea kilpailuttaa keskenään, koska kyseessä ovat myös makuasiat.
Toisaalta tv-ohjelma on loistava keino antaa tunnettavuutta nuorille kuvataiteilijoille ja tehdä kuvataiteista suositumpaa kansan parissa. Lisäksi taiteilijan luomistyöhön liittyy kriisejä ja taidepiireihin jopa draamaa ja kilpailua, mikä on hedelmällistä maaperää konflikteista elävälle tosi-tv:lle... Harvoin sitä myös pääsee seuraamaan kuvataiteilijoita työssään niin kuin nyt, sillä taidenäyttelyissä on esillä vain valmis teos.
Kiinnostavan boheemi, ennakkoluuloton, positiivinen ja korkeakulttuurinen aihe tosi-tv:lle! Tänään selviää, onko ohjelma myös mukaansatempaava.
Tämän viikon keskiviikkona ilmestyi Siiri Nordinin uusi soololevy Paremmin kuin kukaan. Mun piti tietysti heti ostaa se Stupido Shopista. Levyhyllyssäni on ennestään Siirin kaikki aikaisemmat levyt eli kaksi Killer-bändin kanssa tehtyä englannin kielistä levyä ja kaksi aikaisempaa soololevyä, joista ensimmäisessä Siiri vielä lauloi englanniksi.
Verrattuna aikaisempiin soololevyihin, Siiri on nyt palannut tanssittavampaan ja iloisempaan musiikkiin. Siirin hiustyyli on muuttunut brunetista blondiksi sekä vaatetyyli muusikonrentusta enemmän bilettäväksi, cooliksi hipsteriksi. Levyä onkin osuvasti mainostettu "kesäisenä". Näiden kappaleiden tahtiin tanssisi mielellään kesän juhlissa. Ensimmäisestä singlelohkaisusta tehdyllä "Lusitaan"-videollakin kuvataan bileitä. Siirin sanoitukset eivät jälleen ole tusinatavaraa, vaan levyllä lauletaan muun muassa avaruuteen lennätetystä Laika-koirasta, kuuluisuudesta, onnellisuuden löytymisestä ja hyvien aikeiden aiheuttamista ikävistä lopputuloksista.
Miinusta vain siitä, ettei levyn mukana tulevassa vihkosessa ole kappaleiden lyriikoita. En myöskään onnistunut löytämään netistä infoa Siirin tulevista keikoista, ainoastaan tiedon siitä, että missasin viime viikolla olleen levynjulkaisukeikan Yrjönkadun LeBonkissa...
Paremmin kuin kukaan -levyn "Lusitaan"-biisin video:
Keväällä on tullut aika paljon uusia levyjä seuraamiltani artisteilta kuten (PMMP:n) Paula Vesalan Kiestinki ja Kate Bushin levy, jolla hän esittää uusia versioita vanhoista kappaleistaan. Tosin en ole varma, onko Katen levy vielä ilmestynyt, mutta toukokuussa sen pitäisi saapua kauppoihin. Kate Bush aikoo myös hyvin pitkän tauon jälkeen palata keikkailemaan!
Tänään musiikillinen viikkoni jatkuu, koska illalla on vuorossa Euroviisujen finaali, jee.
Käännä NYT televisio Yle Teemalle, sillä siellä alkaa klo 21.55 kaksi tuntinen Lady Gaga presents The Monster Ball Tour At Madison Square Garden! Keikka on taltioitu helmikuussa New Yorkissa. Keikka näytettiin Teemalla ensimmäistä kertaa jo maanantaina ja sen voi nähdä vielä kahden päivän ajan Yle Areenassa. Luvassa on varmasti hulluttelua, revittelyä ja seksikyyttä...!