Valokuvapäivitys tapahtumarikkaalta viikonlopulta...

Tässä tulee valokuvapäivitystä. Kävin nimittäin viime viikonloppuna mm. katsomassa Kiasmassa modernia afrikkalaista taidetta esittelevän suuren ARS11-näyttelyn, jonka pääsi katsomaan vain viidellä eurolla kun se oli pystyssä viimeistä viikonloppua, sekä kävin ensimmäistä kertaa Stadionin näköalatornissa (maksaa viisi euroa)!

Kävin perjantaina myös remontin jälkeen avatussa täysin uudistuneessa Kluuvin tavaratalossa, joka nyt panostaa luomuruokaan, ekoiluun ja viileään tyylikkyyteen. Testasimme Kluuvin yläkerran kahvilan, jossa saa hauskasti istua säkkituoleilla. Vielä pitää päästä testaamaan Kluuvin uusia ravintoloita (testasin jo pohjakerroksen Eat & Joy -maatilatorin kiikkutuolin...). Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina tuli sen sijaan syötyä jopa neljässä ravintolassa: Vanhan kauppahallin Soppakeittiössä, tiki-ravintola Kokomossa Punavuoressa, meksikolaisessa Santa Fe:ssä keskustassa ja runsaalla sunnuntaibrunssilla paremmin yökerhona tunnetussa Pacificossa Kalliossa. Kaikki olivat todella hyviä, mmm.

Kiasma: etelä-afrikkalaisen Mary Sibandan ratsastava palvelustyttö on tässä kuin fantasiamaailman kuningatar (ja ikkunasta näkyy ratsastava Mannerheim).

hyvä ohje

Kiasmassa: näyttävät ihan kolikoilta, mutta ovatkin peltisiä purkinkansia!

Vanhan kauppahallin Soppakeittiössä herkullinen kasvis-borshekeittoni.

Kluuvin ylimmän kerroksen kahvilassa, jossa on säkkituolit.

Stadionin torni

Kotikaupunkimatkailua eli näkymiä Stadionin tornista auringonlaskun aikaan - noin kolmelta iltapäivällä!

Minä, joka leikin viikonlopun ajan turistiopasta

kaunis näkymä Töölönlahdenrannalla

A Mezza Voce - kierrokseni Musiikkitalossa

Tänään tulee nyt toinen postaus heti perään. Olin nimittäin tänään iltapäivällä tutustumassa oppaan johdolla uuteen Musiikkitaloon. Kyseessä oli työpaikkani järjestämä ryhmätapahtuma, johon sai ilmoittautua mukaan jos halusi. Kun lähes kaikki muut toimistolla hääräsivät Kirjamessujen parissa, niin minä kipitin Sanomatalon ja Kiasman taakse Musiikkitaloon.

En harrasta klassisen musiikin konsertteja, joten minun ei tule turhan usein käyty uudessa Musiikkitalossa... Kuuntelen klassista musiikkia livenä vain kun käyn katsomassa vieressä Kansallisoopperassa balettia ja oopperaa.

Musiikkitalon nimi on A Mezza Voce ("hiljaa"), ja nimi sopiikin hyvin hillityn väriseen ja koristelemattomaan rakennukseen. Opas kertoi, että pääsalissa on tavoiteltu suomalaisen savusaunan tummia värejä ja rauhoittavuutta. Omaan makuuni Musiikkitalon arkkitehtuuri on liian vaatimatonta ja jopa tylsää. Värimaailmakin on ankea: ruskeaa, mustaa ja tumman vihreää. Kuitenkin talossa on myös arvokasta juhlavuuden tuntua. Suunnittelijat onnistuivat tekemään suomalaisen näköisen talon, sillä täällähän on aina arvostettu arkkitehtuurissa ja sisustuksessa minimalismia ja pelkistettyjä muotoja. Miettikää vaikka Alvar Aaltoa tai laatikkokerrostalojamme tai ihmisten harmaata pukeutumista... 

Itse pidän eniten Musiikkitalon valoisuudesta ja avaruudesta. On myös kätevää, että sisäänkäyntejä on useampia. Seinät ovat enimmäkseen lasia ja ympärillä on eläväinen pääkaupungin keskusta. Pääsali on oppaan mukaan luultavasti maailman ainoa lasiseinäinen konserttisali. Kuka tahansa voi seurata ulkopuolelta orkesterin harjoituksia. Kuitenkin lasit ovat niin paksut, ettei salin ulkopuolelle kuulu pihaustakaan. Esitysten ajaksi lasiseinät peitetään mustilla verhoilla, jotta orkesteri saa keskittyä ja yleisö olla omassa rauhassaan. Kävimme kierroksella myös Sibeliusakatamian puolella - ja opinahjolla on käytettävissään Musiikkitalossa seitsemän kerrosta! Sibeliusakatemian kirjastoon pääsee muuten kuka vain.

Opas kertoi, että juhlasali on poikkeuksellinen Suomessa, koska katsomo on pyöreä ja yleisöä istuu siis myös orkesterin takana. Yleisö katselee nyt myös toisiaan. Suomalaiset ovat kuulemma arkailleet ostaa lippuja orkesterin taakse, mutta niistä paikoista näkee kapellimestarin ilmeet.

Musiikkitalon aulassa on muuten kaikille avoin lasiseinäinen kahvila, joka on auki joka päivä ja josta on hieno näkymä entisten Makasiinien vielä pystyssä olevalle muurinkaistaleelle. Lisäksi talossa on kaikille avoin lounasravintola.

Tässä ottamiani valokuvia:

Julkisivu koostuu lasista ja vihreäksi esipatinoidusta kuparista, joka suunnittelijoiden mukaan sopii hyvin Töölönlahden merelliseen maisemaan.

pääsisäänkäynti Mannerheimintiellä

heilahtanut kuva pääkonserttisalista

Sibeliusakatemian tiloissa

harjoittelusali

puhe-esityssalin seinän hienoa reikäkuviointia

aulan katossa roikkuva veistos, jossa on kuvattuna mm. 23 uhanalaista suomalaista kasvia.

Kiseleffin talo on nyt suomalainen ja trendikäs



Kiseleffin talon alakerran aulassa on nyt uusi iso kahvila, sekä yläkerrasta löytyy pieni Patisserie-leivoskahvila.

 Kävimme eilen Vilman kanssa tutustumassa uudistettuun Kiseleffin taloon (sisäänkäynti Senaatintorilta), joka avattiin pitkän remontin jälkeen tämän viikon torstaina. Paikan käsityöläis- ja antiikkiluonne on muuttunut enemmän design-painotteiseksi, mikä näkyy myös nousseissa hinnoissa. Kävin ennen tekemässä usein lahjaostoksia Kiseleffin basaarin persoonallisissa puodeissa. Kuitenkin esimerkiksi nyt Jukka Rintalan puodin alakerran lifestyle-osiossa myytävät sisustustavarat ja korut ovat kohtuuhintaisia - ja hyvin veikeitä. Lisäksi basaarissa on tarjolla muun muassa ekologisia vaatekauppoja, lahjapuoteja ja luomukauppa, jossa myydään esimerkiksi koivunmahlaa vesipulloja muistuttavissa pitkulaisissa pulloissa (tietääkö kukaan, mihin koivunmahlaa muuten käytetään, heh?).

Oikeastaan kaikki uuden Kiseleffin tarjoamat tuotteet ovat suomalaisia ja paikka on alleviivatun modernia Suomi-desingiä. Ja mikäs siinä, onhan sitä kiva ostoksillaan tukea suomalaista suunnittelua. Basaarin yläkertaan avataan muuten pian jännän näköinen baari!

Kiseleffin basaari on ulkopuolelta vielä hyvin vaiheessa... Myös osa puodeista on vielä kiinni ja remontin keskellä. Kesällä tähän vallihaudan paikalle pitäisi tulla Cafe Engelin iso terassi!



Teehetki, Mustikkapiirakka, Mansikkakakku, Meri, Koivu... ihania kynttilöiden nimiä ja tuoksuja!

 Basaarin yläkerrassa on tyylikäs ja edullinen leivoskahvila Patisserie, suosittelen! Kahvilassa on kaunis katiskasta tehty linnunhäkin näköinen kattolamppu ja seinillä koivutapetti, ja tuotteetkin myydään pahvirasioissa, joiden kuvio tuo mieleen koivun kaarnan. Paikka pitävät kaksi nuorta miestä, Teemu ja Markus, ja heidän leipomistaan voi ihailla lasiseinän takaa. Kaikki leipomotuotteet ovat siis aivan tuoreita.

Saimme Patisseriesta 8 eurolla 7 ranskalaista suussa sulavaa Macaron-leivosta. Kuva on tosin otettu Aleksi 13:n 5. kerroksen uudessa ja isossa Cafe Factoryssä, jossa nautimme ruuan jälkeen jälkkäriksi kahvit ja mukanamme kulkeneet Macaronit.  

Heinäkuun 1. päivänä avataan muuten Kesäkino Engel eli elokuvia pääsee taas katsomaan romanttisesti myöhäisillan näytöksissä ulkona Engelin sisäpihalla.

Tropiikki keskellä lumista Helsinkiä

Ensiksi tahdon kiittää teitä, sillä blogini teki eilen tähänastisen lukijaennätyksensä. Täällä kävi eilen 167 lukijaa! Kiitos ihanat, toivottavasti mielenkiintonne pysyy jatkossakin yllä. Blogiini saa myös mielellään jättää kommentteja.

* * * * *

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa

Mikäs on pilvisenä talvipäivänä mukavampaa kuin maistaa hetken ajan eksotiikkaa ja nauttia kasvien väriloistosta? Kävin eilen aamupäivällä Vilman kanssa seikkailulla pomeloiden ja granaattiomenapuiden katveessa. Mielestäni ihmiset turhan harvoin leikkivät turistia omassa kotikaupungissaan...

Valoa ja lämpöä löytyy siis Helsingin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta Kaisaniemestä. Erinomaista valohoitoa niille, jotka jo odottavat talven loppumista! Lisäksi samalla tulee tutustuttua lisää niin savannien, etelän saarien kuin viidakoiden kasvillisuuteen. Kesällä kasvitieteellisessä puutarhassa voi nauttia myös kesäkahvila Violasta ja maksuttomasta isosta ulkopuutarhasta, joka nyt on vielä kinosten peitossa.

Palmuhuone valmistui vuonna 1889. Sisäänkäynti on toisella puolella.

Mikäs herkku se tässä kasvaa? Kaakaopuu!

Istuva presidenttimme on saanut (vaatimattoman) nimikkokasvinsa.

Tänne höyryn keskelle kun saisi pulahtaa uimaan! Älä noudata kehotustani, vaan heitä kolikko toivomuskaivoon.

Vihreä väri rauhoittaa mieltä.

ällöpällö käärme (ei ole virallinen nimi)

Puutarhaan oli eksynyt myös pohjoisen kukka Donna Elisius.

lennokas Kolibri-kukka

kylmänkaunis Lumikuningatar

söpö pariskunta roikkumassa

Yönprinsessa... Sillä, kuka nimesi tämän synkkämielisen karahkan, oli kiero huumorintaju.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Unioninkatu 44, 00170 Helsinki

Aukioloajat

Kasvihuoneet

• Maanantai: suljettu
• Tiistai–perjantai 9–16,
  torstaisin kello 18 asti
• Lauantai–sunnuntai 10–16

Ulkopuutarha

• Maanantai–sunnuntai: 9–20

Sisäänpääsymaksut

• Ulkopuutarhaan vapaa pääsy
• Kasvihuoneet 6/3 euroa,
  torstaisin kello 16–18 vapaa pääsy

Ankaraa herkuttelua

Tämän viikon hyvinsyönti on jatkunut. Kävin tiistaina uudestaan vegaaniravintola Bistro Artesanessa, nyt lounasseuranani vanha kaverini Vilja, sillä työpaikkamme ovat lähekkäin. Kuulin samalla Viljan hää- ja vauvauutiset!!! Ihanaa.

Vilja salaatin ja hedelmien kimpussa. 

Illalla menin tyttöystäväni V:n kanssa syömään Siltaseen, jossa oli yllätykseksemme kaikki ruuat puoleen hintaan, koska ravintola testasi uutta menuaan. Sain hampurilaisen ja isot ranskalaiset sitten vain viidellä eurolla. Jatkoimme Kuvataideakatemiaan, jossa oli Paulan luokan taidenäyttelyn avajaiset. Näyttelyn nimi on Tila ja aika. Jokainen oli saanut sinne yhden teoksensa. Tästä klikkaamalla voit nähdä Paulan videon.

Paulan videoteos nimeltä Huulipuna. Paula on vasemman puoleinen tyttö vaaleansinisessä yöpuvussa.

taiteilija ja hänen teoksensa

Eilen illalla kävin Kitschissä moikkaamassa Hanna S:ää, joka perusti liikkeen kuusi vuotta sitten Kalevankadulle. Kuulin, että tämä ihana ja hassu lahja- ja sisustustavarapuoti lopettaa helmikuussa!! Uutinen oli shokki, mutta Kitschin erittäin hyvin pyörinyt nettimyynti jatkuu.

Kävin myös uimassa Yrjönkadulla, niin kuin joka viikko uintiporukkani kanssa. Uiminen on yhtä aikaa rentouttavaa leppoistamista, urheilua ja sosiaalista kanssakäymistä kavereiden kanssa. Lisäksi pääsee saunaan. Yrtsistä on myös tullut kohtaamispaikka, jossa lähes joka kerta törmää sattumalta muihin kavereihin ja tuttuihin ja naamatuttuihin.

Yrjönkadun uimahalli on Suomen vanhin, rakennettu 1920-luvulla, ja sen sisätilat ovat "ylevän" kauniit. Lisäksi siellä voi uida alasti, mikä ei alun perin pari vuotta sitten ollut mielestäni yhtään plussaa, mutta olen huomannut alastonuinnin olevan eheyttävää ja voimaannuttavaa. Alastomuuden ei tarvitse olla iso juttu. Enää se ei uidessa tunnu miltään.

Lehtikuva Yrjönkadun uimahallista, näköjään miesten vuorolta. 

Jatkoimme Anna-Kaisan ja toisen Hannan kanssa syömään lähelle "kantapaikkaani" Kitch-luomuravintolaan (yhden kirjaimen ero aikaisemmin mainittuun lahjapuotiin, ole tarkkana...). Kitchin sisustuksessa on somaa retroilua. Söin jättikatkarapuja wasabi-dipillä (odotin tulista kokemusta, mutta oli aika mieto) ja espanjalaisen perussuosikkini patatas bravasin - yksinkertaista mutta hyvää. Eilen kävin työkavereideni kanssa ensimmäistä kertaa pitsalla Mäkikuplassa, oikein sörkkäläiseen henkeen.

* * * * *

Tänään en olisi yhtään jaksanut lähteä ruokakauppaan, niin tylsääääääääää, mutta sitten mieleeni tuli Stockan Herkku - ja innostuin. Käytännöllisesti ajateltuna minulla ei olisi varaa ostella näin usein ruokiani Herkusta, mutta kun olen tällainen herkkusuu... Voisin laittaa kaikki rahani ruokaan! Nyt uudistettuna Herkku on entistä runsaampi ja sieltä löytää kaikenlaista, mitä lähikaupoissa ei ole. Tosin lähiruokakauppani on kuuluisa K-Market Albertin Herkku. Juu, Herkkuja riittää... Albertin Herkku on pieni ruokakauppa, jossa on paljon "luksus" ruokatuotteita ja esimerkiksi oma hyllynsä sushin tekemistä varten. Valokuvassa alla oleva wieniläinen vanhanajan punainen Julius Meinl -kahvipaketti on ostettu tällä viikolla Albertin Herkusta.

Stockan Herkun uusi hitti on ollut lähiruokana mainostetut kotijogurttit, joten pitihän niitä testata. Ostin Paavolan Kotijuustotilan hunajaomenan ja Ahon Jogurtin puolukan. Molemmat 500 gramman purkit olivat vielä edullisia: 2,15 euroa kappale.

Sitten toiset Stockan Herkun paheeni: artisokka-tuorepasta, kurpitsa-perunagnocchit ja uuniin laitettavat La Créme Brulee au Chocolat -jälkkärit.

 * * * * *

Enpäs olekaan tainnut kirjoittaa täällä paljon mitään töistäni. Aloitin työt kustantamolla viime vuoden lokakuun alussa. Laskeskelin nyt, että olen tänä aikana ehtinyt toimittaa valmiiksi jo yhdeksän kirjaa - ja kymmenennen sain tänään oikoluettua loppuun! Kiivas tahti. Lisäksi on muita hommia kuten joulun useampien kirjämyyjäisten kokoaminen, hinnoittelu ja purku, kirjatilausten postitus asiakkaille, muut pienemmät oikolukutyöt, käsikirjoitusten lukeminen ja niin edelleen. Työntahti on kaikesta huolimatta mielestäni yleensä mukavan rento. Lisäiloa tuovat kirjajulkkarit ja kirjailijatapaamiset silloin tällöin. Välistä tuntuu, etten saa töissä tarpeeksi aikaan ja vain haahuilen ja juttelen, mutta selvästi valmistakin syntyy. Tänään sain vihdoinkin purettua loputkin joulumyyjäisten kirjat laatikoista (hyvin koleassa) kirjakellarissa, huh.