Suositut tekstit

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Televisio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Televisio. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Tyttörakkautta Dublinissa


Tänään televisiosta tulee elokuva Kultakalan muisti (Goldfish Memory, Irlanti 2003, K11). Jostain syystä elokuva on piilotettu myöshäisiltaan eli se tulee TV2:lta klo 22.35.

Olen nähnyt tämän komedian jo joskus 2000-luvun alkupuolella leffateatterissa Vinokinossa tai Pridekinossa tai vastaavassa. Pidin elokuvasta, vaikkei se päässytkään suosikkilistalleni asti. Se kertoo dublinilaisista kaksi- ja kolmikymppisistä biseksuaaleista sinkuista, jotka kokeilevat ensimmäistä kertaa lesbo- tai homorakkautta. On mielenkiintoista seurata henkilöhahmojen kehitystä ja oman seksuaalisuuden etsintää. Mukana leffassa on myös heterorakkautta eli kaikki parisuhteiden kirjot (yhdenkin ihmisen elämässä) näytetään. Yhtä päähenkilöä ei oikeastaan ole, vaan oikea kavalkadi hahmoja. Pidin elokuvassa siinä, että se kuvaa yliopistoväkeä ja kulttuurinystäviä, ja treffitkin sovitaan taidenäyttelyyn ja luetaan runoja kivassa kahvilassa. 

Miinusta taas siitä, että suhteet ovat todella monimutkaisia ja vaikeita (onhan sellainen tietysti myös usein realistista, ainakin nuorilla). Elokuva jättää välillä katkeran maun ja pinnallisen kuvan ihmissuhteista. Kaikki myös ihastuvat ja treffailevat ristiin rastiin toisiaan - niin kuin usein tosielämässäkin samassa yhteisössä. Kultakalan muisti pyrkii realistisuuteen siinä, että rakkaussuhteet ovat usein lyhyitä ja alun jännityksen jälkeen juttu väljähtää. Nyt ei tarjota vain romanttisten komedioiden tyypillistä loppuelämän onnea. Mutta ei tässä synkistellä, vaan näytetään myös romanttisia ja iloisia kohtauksia.

Detaljina mainittakoon, että leffan nimi ja siinä käytävä keskustelu kultakalan muistista ovat väärässä. Wikipedia: "Yleisen luulon mukaan kultakalan muisti on noin kolme sekuntia, vaikka tutkimuksien mukaan se on noin kolme kuukautta."

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Audreyn tarina

Tänä iltana Yle Teemalta tulee dokumentti näyttelijä Audrey Hepburnista!!!

Teemalla on kesän ajan Erityisiä naisia -dokumenttisarja, joka tulee aina keskiviikkoisin ysiltä ja uusintana sunnuntaisin viideltä. Pidin paljon myös sarjan Wallis Simpson -dokumentista pari viikkoa sitten.

Tuntemattoman ottama suloinen kuva Audrey Hepburnista kukkien edessä.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kohtalokkaat naiset kesällä Teemalla

Kesällä telkkarista ei tule pelkästään roskaa, vaan myös laatuohjelmia. Ja nyt on aikaa katsoa uusintana se klassikkoelokuva, jota ei talvella kerennyt. Kun uimarannalta ja terasseilta ehtii, niin telkka vain auki. ;-)

"Maailmankuulu brittiläinen ballerina Margot Fonteyn oli 40-vuotiaana saavuttanut jo kaiken mahdollisen, ja naisen uran balettitanssijana arveltiin olevan päätöksessä."
Yle Teemalla on kolme kuukautta kestävä Naisten kesä -elokuvasarja. Keskiviikkoisin on Erityisiä naisia -elokuvasarja, joka alkoi eilen kiintoisalla ja synkällä tuoreella saksalaisella tv-elokuvalla Romy Schneiderin elämä, joka kertoi Sissi-elokuvien tähdestä. Elokuva näytetään uusintana lauantaina kuudelta. Aion jatkaa balettielokuvieni sarjaa katsomalla ensi viikon keskiviikkona Teemalta toisen uuden tv-elokuvan: Margot Fonteyn, ballerinan unelma. Elokuva kertoo brittiläisestä maailmankuulusta balleriinasta. Ah.

Sunnuntaisin kuudelta alkaa Teeman sarja Kohtalokkaat naiset, johon kuuluu muun muassa kolme Elizabeth Taylorin tähdittämää filmiä. Merkkaahan ylös kalenteriisi!
Kohtalokkaat naiset -sarjaan kuuluu esimerkiksi Alfred Hitchcockin jännityselokuva Rebekka (Rebecca, 1940), jonka taustalla on Daphne du Maurierin samanniminen romaani ja Siniparta-satu. Olen nähnyt elokuvan pari kertaa, ja suosittelen! Kirja odottaa vielä yöpöydälläni... Rebecca on muuten hämmentävän suosittu nimi elokuvissa ja romaaneissa.
Heleää Helatorstain jatkoa kaikille! Lähden kohta laivaterassille kavereiden kanssa...

lauantai 14. toukokuuta 2011

Kuvataiteilijat + tosi-tv = Taiteilijaelämää Salmelassa


Tänään alkaa tosi-tv-sarja, joka kiinnostaa jopa mua, joka en yleensä pinnallista ja piinallista tosi-tv:tä jaksa seurata. Kuitenkin tosi-tv on tullut jäädäkseen, joten en halua kääntää sillä täysin selkääni.

Ensimmäistä kertaa Suomessa tosi-tv:n aiheena ovat nyt kuvataiteilijat! Kyseessä on MTV3:n uusi kahdeksanosainen sarja Taiteilijaelämää Salmelassa, joka tulee lauantaisin klo 17.20 ja uusintana sunnuntaina aamupäivällä.

"Taiteilijaelämää Salmelassa kertoo suositun mäntyharjulaisen Taidekeskus Salmelan Nuorten kuvataidekilpailussa menestyneistä nuoria taiteilijoita, joita valmennetaan kohti ammattitaiteilijan uraa"

Taidekeskus Salmela
Taiteilijan työ vaatii usein paljon aikaa, yksinäisyyttä ja myös joutilaisuutta ideoiden syntymistä varten, joten se on haastava aihe hektiselle tosi-tv:lle. Maalaaminen kun edistyy hitaasti. Lisäksi taideteoksia on vaikea kilpailuttaa keskenään, koska kyseessä ovat myös makuasiat.

Toisaalta tv-ohjelma on loistava keino antaa tunnettavuutta nuorille kuvataiteilijoille ja tehdä kuvataiteista suositumpaa kansan parissa. Lisäksi taiteilijan luomistyöhön liittyy kriisejä ja taidepiireihin jopa draamaa ja kilpailua, mikä on hedelmällistä maaperää konflikteista elävälle tosi-tv:lle... Harvoin sitä myös pääsee seuraamaan kuvataiteilijoita työssään niin kuin nyt, sillä taidenäyttelyissä on esillä vain valmis teos.

Kiinnostavan boheemi, ennakkoluuloton, positiivinen ja korkeakulttuurinen aihe tosi-tv:lle! Tänään selviää, onko ohjelma myös mukaansatempaava.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Lady Gagan keikka Teemalla!


Käännä NYT televisio Yle Teemalle, sillä siellä alkaa klo 21.55 kaksi tuntinen Lady Gaga presents The Monster Ball Tour At Madison Square Garden! Keikka on taltioitu helmikuussa New Yorkissa. Keikka näytettiin Teemalla ensimmäistä kertaa jo maanantaina ja sen voi nähdä vielä kahden päivän ajan Yle Areenassa. Luvassa on varmasti hulluttelua, revittelyä ja seksikyyttä...!

perjantai 6. toukokuuta 2011

Suomalaista outoutta parhaimmillaan

Kari Tykkyläisen taiteen innoittajia ovat naisten sääret ja pitkät sukat.
Nyt on löytynyt kyllä kaikista hauskoin dokumentti: Siuruan Rubens (ohjaus Erkki Määttänen).

Dokumentti tuli tällä viikolla televisiosta, ja sitä katsoessani nauroin lähes kippurassa. Hassua, etten ollut koskaan aikaisemmin kuullut Kari Tykkyläisestä, jolla on Youtubessa yli tuhat videota ja niillä yli kymmenen miljoonaa katselijaa ympäri maailman. Youtube on jälleen luonut uuden tähden.

Tykkyläinen on pohjoisen köyhä taiteilija, joka tekee hullujen videoteosten lisäksi maalauksia ja veistoksia. Ensiksi miestä pitää naisten hameenhelmojen perässä juoksevana kylähulluna, mutta sitten piirtyy esiin vapaa sielu, jonka huumorintajua, aitoutta, rohkeutta ja kekseliäisyyttä voi vain ihailla. Jotain Tykkyläisen ennakkoluulottomuudesta kertoo sekin, että keski-ikäinen mies keksii hyödyntää taiteensa levityksessä nuorten suosimaa Youtubea.

Tykkyläisessä yhdistyvät tavallisuus ja outous. Siinäpä ihminen, joka tekee juuri niin kuin huvittaa ja uskaltaa elää epäsovinnaisesti.

Dokumentti on vielä viiden päivän ajan nähtävillä Yle Areenalla.

lauantai 30. huhtikuuta 2011

”You look stunning, babe.”

Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Cambridgen herttuatar Catherine Middleton
En ole rojalisti enkä häähullu, mutta rakastan isoja spektaakkeleja, jollaiset myös eiliset kuninkaalliset häät olivat. Oli myös kiinnostavaa seurata reaaliajassa tapahtumaa, joka jää historiankirjoihin ja jonka kuvista tulee ikonisia.

Viihdespektaakkelin äärellä sai liikuttua, iloita, ihastella, päivitellä ja hämmästyä. Kirkollinen osuus virsineen ja rukouksineen oli vähän tylsä ja vanhoillinen, koska en ateistina ole yhtään kirkollisten juhlien ystävä, mutta toisaalta vihkiminen oli koskettava niin kuin aina häissä. Oli myös hupaisaa lukea lehdistä pikkutarkkoja yksityiskohtia kaikesta häihin liittyvästä. Kaikki oli otettua huomioon mediassa, kuten useat palkatut ammattimaiset huuliltalukijat, jotka onnistuivat selvittämään senkin, mitä kirkossa puhuttiin kun me katsojat näimme vain liikkuvat huulet (kuten tuo otsikossani oleva Williamin kommentti Katelle).

lontoolaisia hääkatselijoita jotka tuovat mieleen Liisa Ihmemaan sotilaat
Oli kutkuttavaa tietää seuraavansa samaa tapahtumaa yhdessä kahden miljardin muun televisiokatsojan kanssa. Sellainen luonnollisesti tuntuu kansoja yhdistävältä kokemukselta. Hääreitin varrellakin Lontoossa oli uskomaton määrä katselijoita, puoli miljoonaa, joka määrä näytti ylhäältä kuvattuna muurahaislaumalta. Oli mukavaa seurata kerrankin iloista uutistapahtumaa, jossa juhlitaan rakkautta. Samalla sai ihastella limusiineja ja satukirjakuvitukset mieleen tuovia hevosvaunuja sekä tietysti kauniiden naisten kalliita design-muotimekkoja ja hattuja.
Nuo karvahatut, hih! Eilinen paraati oli hieno.
Kävimme Vilman kanssa eilen ensiksi Kakkugalleriassa ostamassa hääkatsomoon sopivat leivokset sekä hankimassa lounasta. Hassua, kuinka tunnit menivät kuin siivillä katsoessa häähumua! Ja heti häiden jälkeen seurasimme toista kaunista liihottelua eli naisten luistelukisoja Moskovassa.

Katen tyrmäävän kaunis iltapuku iltajuhlassa

hattuja, hattuja!


Spaissari! Raskaana oleva Victoria Beckham

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Ole ylpeä siitä mitä olet

Sain perjantaina Tjejklubbenilla käteeni Ylpeys.fi-sivuston sinisen esittelykortin. Kyseessä on uusi suomalainen HTBL-verkkoyhteisö, jonka nimi luonnollisesti viittaa Pride-viikkoon. Sivusto näyttää vetoavan ennen kaikkea teini-ikäisiin ja nuoriin aikuisiin. Hienoa, että syntyy yhä uusia sateenkaariyhteisöjä! Sivustolta selvisi sekin, että Helsinki Pride järjestää keväällä vielä toisetkin etkot, perjantaina 13.5. The Circus -yökerhossa. 

Näin etusivulla kerrotaan: "Ylpeys.fi on suomalainen sosiaalinen yhteisö homo-, lesbo-, bi- ja trans-ihmisille sekä heidän ystävilleen. Yhteisössä voit esimerkiksi verkostoitua uusien ihmisten kanssa ja pitää yhteyttä vanhoihin, blogata, keskustella ja osallistua galluppeihin. Toivomme, että mahdollisimman moni gay-ihminen liittyy sivustolle. Sivuston käyttö on täysin ilmaista!"

Löysin sivustolta yhden valokuvan, jossa itse olen tanssimassa viime perjantaina Jenny Woossa. Tosin Ylpeys-sivuston valokuvaaja otti meidän porukasta useita kaveriposeerauksia, mutta ainakaan vielä ne kuvat eivät olleet netissä (ehkä onneksi, eh?).

Jenny Woon tanssilattialla 8.3.2011. Kasvoni ovat ovelasti hiusteni suojassa.
Kiitos kaverini Jasminin, sain tietää netissä olevasta tuoreesta Anne Lister -dokumentista! Revealing Anne Lister -dokumentti löytyy neljältä 15 minuutin pituiselta Youtube-videolta. Näin viime vuoden elokuussa Espoon Ciné -elokuvafestivaaleilla BBC:n tv-elokuvan The Secret Diaries of Miss Anne Lister (Iso-Britannia 2010), ja voimaannuttavasta elokuvasta tuli heti suuri suosikkini. Anne Listerin tarina muuttaa historiankäsitystämme!

Anne Lister
Anne Lister (1791–1840) oli englantilainen varakas maanomistaja, seikkailija ja päiväkirjan kirjoittaja. Hän opiskeli ahkerasti ja matkusteli paljon, ja hänet tunnettiin sivistyneenä, seurallisena ja ystävällisenä naisena. Anne ei mennyt koskaan miehen kanssa naimisiin. Hän pukeutui aina mustiin ja koruttomiin pukuihin. Viime vuosina on löydetty hänen lukuisat päiväkirjansa, jotka ovat täynnä salakieltä, joka on nyt onnistuttu avaamaan. Mikä tekee Annen elämästä erikoisen ja merkityksellisen myös nykyajan ihmisille, on se, että päiväkirjat paljastavat hänellä olleen selkeä lesboidentiteetti. Jo teini-ikäisenä Annella oli tyttökoulussa tyttöystävä. Anne Listeriä pidetään ensimmäisenä modernina lesbona. Hänellä oli elämänsä aikana useita naisystäviä ja hän jopa meni naisen kanssa epävirallisesti naimisiin. Siinä vasta todellinen oman tiensä kulkija, rohkea pioneeri ja täysillä elänyt nainen! Onnellisena ja tasapainoisena ihmisenä tunnettu Anne osoittaa, ettei menneisyyden lesbojen elämä ollut vain kurjuutta, hulluutta, salailua ja yksinäisyyttä, vaan heillä (tai ainakin rohkeimmilla ja etuoikeitetuimmilla) oli romanttisia ja eroottisia suhteita.

elokuvaversio Anne Listerin elämästä

Annen elämään mahtui niin syviä ystävyyssuhteita naisiin kuin naisten välisiä rakkaussuhteita.
Kun tämän päivityksen aihe nyt on homostelu, niin kerrotaanpa sekin, että huomenna keskusteluohjelma Dr. Philissä on aiheena samaa sukupuolta olevien avioliitot (Nelonen klo: 17.50). Amerikkalaisen keskustelun taso on kuulemma yhtä kärkästä kuin syksyllä oli TV2:n homoillassa. Eli se katsoo, kenen kärsivällisyys ja hermot kestävät! Mun on uteliaisuudesta pakko katsoa ainakin ohjelman alku...

Järkyttävä uutinen tämän päivän Helsingin Sanomissa on se, Suomen evankelis-luterilainen kirkko rahoittaa monia tahoja, jotka järjestävät sielunhoitoterapeuttien koulutusta. Osa suomalaisista sairaanhoitajista järjestää pyydettäessä sielunhoidollista terapiaa, jossa homoseksuaaleista "eheytetään" heteroita. Kuinka tällaista voi olla vielä 2010-luvun Suomessa?! Kuinka kaiken lisäksi terveydenhoitoalan ammattilaiset voivat uskoa tuollaiseen ei-tieteelliseen ja moraalittomaan puppuun? Järkyttävää.

maanantai 28. helmikuuta 2011

Jenni Vartiainen tänään telkassa!



Lauantaina Emma-gaalassa peräti seitsemän pystiä voittaneen Jenni Vartiaisen keikan voi nähdä tänään telkasta kello 21.10. YLE Teeman suositussa Kosketuksessa-sarjassa näytetään tunnettujen suomalaisten artistien keikkoja intiimissä pikkubaarissa. Keikan jälkeen Teemalla näytetään dokumentti siitä, kuinka vuosi sitten ilmestynyt Seili-levy äänitettiin.


Kosketuksessa-keikalla kuullaan seuraavat biisit Jennin kahdelta levyltä:


Seili
Eikö kukaan voi meitä pelastaa
Duran Duran
Mustaa kahvia
Kiittämätön
Missä muruseni on?
Nettiin
Ihmisten edessä
En haluu kuolla tänä yönä
Malja
Halvalla

Jennin video "Missä muruseni on" voitti lauantaina Emma-palkinnon.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Docpoint ja Ava

Hei kaikille,

tänään alkoi Docpointin (25. - 30. tammikuuta) ennakkomyynti! Itse odotan vielä, että saan ensi viikolla työpaikan puolesta ilmaislippuja sinne...

Ajattelin mennä katsomaan paljon kiinnostavia lyhäreitä sisältävän kotimaisen oppilastyösarjan, jossa on dokumentit mm. sukupuolensa korjanneesta Marja-Siskosta ja suomalaisista kodittomista; kolmikymppisten suomalaisten miesten naisten metsästyksestä kertovan Sinkkuelämän säännöt (Suomi 2010); ranskalaisen Jean Painlevén lyhyiden mykkäelokuvien koosteen (mm. Blue Beard ja The Octopus); ja Irlannin katsotuimman dokumentin His & Hers (Irlanti 2009), joka kertoo miehistä heteronaisten elämässä eri ikävuosina. Jos ehdin ja jaksan, niin saatan myös käydä katsomassa esimerkiksi vaikeista perhesuhteista ja omien lasten taposta kertovan (juu, tosi pirteää...) dokkarin Kaivo (Suomi 1992), menestyvän muusikon värikkäästä taiteilijaelämästä kertovan The Extraordinary Life of José Gondález (Ruotsi 2010) ja kuuluisasta näytelmäkirjailijasta kertovan The Arbor (Iso-Britannia 2010).

Barbe bleue

* * * * *

Huomasin ulkomainonnasta, että huomenna avataan uusi televisiokanava! Sen nimi on Ava ja se on MTV3:n alaisuudessa. Ymmärsin niin, että Ava on aikaisemmin ollut maksullinen tv-kanava ja huomisesta alkaen se näkyy kaikilla kaapelivastaanottimilla. Tämä uusi kanava on suunnattu naisille, ja se muistuttaa kovin paljon jo kauemmin pyörinyttä Liv-kanavaa. Ohjelma tuntuu olevan suunnattu 20-40-vuotiaille heteronaisille, ja ennen kaikkea tarjolla on hömppää... Miksi naisille tarjotaan niin paljon tosi-televisiota ja visailuja?! Tosin joukossa tuntuu olevan joitakin ehkä ihan hupaisia ja tietoa tarjoavia ohjelmia, ja ehkä ohjelmatarjonta monipuolistuu avajaisviikonlopun jälkeen. 

Tänä iltana kymmeneltä tulee muuten taas Liviltä uusintana dokumentti Dawn kokeilee lesboelämää. Siinä kaunis ja utelias hetero(tai bi?)tyttö, journalisti Dawn Porter, muuttaa kolmen nätin lesbon kommuuniin. Dokumentti on avarakatseinen, kepeä ja positiivinen. Lisäksi täytyy vain todeta, että dokumentti näyttää kuinka ulkomailla isoissa cityissä lepakkobaari- ja deittailukulttuuri on täysin eri sfääreissä kuin Helsingissä... Siis siellä on teemabaareja vain naisille!!

tiistai 11. tammikuuta 2011

Ja tulkoon taulutelevisio.

En ollut useampaan päivään katsonut televisiota ja kun yritin sitten viime viikonloppuna laittaa sen päälle, niin kuvaruutu pysyikin pimeänä vaikka tein mitä. Kyllä, tarkistin johdot ja ne olivat seinässä... Kuvaruutu oli pamahtanut. Olin ihmeissäni kunnes tajusin, että ostin telkkarini jo kesällä 2004, rahoilla jotka tienasin kesätöissä Linnanmäen huvipuistossa lipunmyyjänä, joten kaipa tellu oli jo tullut tiensä päähän.

Kävin tänään isän kanssa (niin, kuka muu TV:n olisi kantanut kaupasta autoon ja kotiini?) ostamassa säästötilini rahoilla uuden telkun. Taulutelevisio oli aikaisemmin edustanut itselleni poroporvarillisuuden keskeisintä luksusstatussymbolia, mutta nyt sain tietää, että kaupoissa myydään enää AINOASTAAN taulutelevisioita. Niistä on tullut arkea. Nyt oli vielä menossa kaupoissa joulun jälkeiset alennuksetkin viimeisiä päiviä. Eli sellainen musta taulu tuli tähänkin talouteen.



uusi komea telkkuni!

Kulttuuri-ihmiset, jotka sanovat, että TV:stä tulee vain roskaa ja etteivät he alentuisi tuhlaamaan aikaansa television katseluun, eivät puhu samasta televisiosta kuin minä. Ymmärrän kyllä ihmisiä (itse asiassa monia ystäviäni), jotka eivät itse osta kotiinsa telkkaria, joko rahanpuutteen takia tai periaatesyistä, mutta en ymmärrä niitä, jotka tuomitsevat telkkarin kaikilta turhuutena. Läppärin ruutu on itselleni liian pieni elokuvien ja tv-sarjojen katseluun. Televisiosta tulee vaikka millä mitalla klassikko- ja kulttielokuvia, laatusarjoja ja mielenkiintoisia dokumentteja.

Ainakaan itseltäni televisio ei myöskään ole syönyt aikaa elokuvateatterissa käymiseltä, koska elokuvissa käymisessä on aivan oma hohtonsa ja käyn elokuvateatterissa yleensä lähes joka viikko ja festareiden aikaan monta kertaa viikossa. Kukaan ei myöskään pakota katsomaan televisiota joka päivä tai monta tuntia kerralla. Lisäksi ohjelmat voi aina tallentaa digiboxille ja katsoa ne kun itselle sopii ja kelata mainosten ohitse. Elokuvien tai dokkareiden katsominen kotona telkkarista on myös silloin sosiaalinen tapahtuma, jos niitä katsoo vaikka murun kainalossa tai ystävien kanssa leffaillassa. En pidä telkkaria vain taustalla tuomassa hälyä, surffaa kanavalta toiselle etsien katseltavaa kuin en osaisi muuten viihdyttää itseäni tai seuraa visailuja, nolaustositelevisiota, tylsiä viihdesarjoja tai saippuasarjoja. Kaikki on kiinni siitä, miten välinettä käyttää. Vietin viime syksynä neljä kuukautta jopa valitsemassani työharjoittelussa lempikanavallani YLE Teemalla, ja voin sanoa, että siellä televisio-ohjelmia valitaan mielessä sivistys ja aito kiinnostavuus.

Nyt voinkin suositella, että tänään Teemalla alkoi viisi osainen tv-sarja maailman kuuluisimmasta päiväkirjasta: Anne Frankin päiväkirja. Itseltäni ohjelma meni tänään valitettavasti ohitse kun sain television kotiini vasta myöhemmin illalla - enkä ole vieläkään saanut viritettyä kanavia...! Mutta ei hätää, Anne F. tulee uusintana torstaina klo: 19.30.

se oikea Anne Frank (1929-1945)