Seksiopas à la Woody Allen

Edit. Woody Allenin filmi Mitä kaikkea oletkaan aina... on nähtävänä Orionissa myös huomenna eli perjantaina klo: 17.00!

Woody Allen silloin joskus

Orionissa on nyt menossa sarja Woody Allenin varhaisia elokuvia 1970- ja 1980-luvuilta. Valittelin täällä aikaisemmin sitä, että taasko Orionissa menee sarja Woody Allenin elokuvia, mutta viimeksihän muutama vuosi sitten Woody-sarja esitteli myöhäisempiä filmejä 1980-luvun lopusta lähtien. Mahtavaa, että nyt näytetään niitä elokuvia, jotka pyörivät elokuvateattereissa silloin kun en itse vielä ollut edes syntynyt! Tämä neuroottinen, älykäs ja juutalainen ohjaaja on suosikkejani.

Olen ravannut nyt kohtuullisen paljon elokuvissa, sillä menin sunnuntaina Kino Tulioon katsomaan Vilman kanssa klassikon Punaiset kengät. Eilen kävin Vilman kanssa katsomassa Orionissa Allenin kolmannen ohjauksen. Myönnän, että halusin katsoa sen hykerryttävän nimen takia: Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää seksistä, mutta et ole rohjennut kysyä (Everything You Always Wanted to Know About Sex But Were Afraid to Ask, USA 1972).

Huomasin muuten vasta nyt, että Woodyhan oli esikoiselokuvansa Ota rahat ja juokse (1969) ohjatessaan 34-vuotias ja tämän seksikomedian ohjatessaan 37-vuotias. Jotenkin tieto on helpottavaa tänä aikana, kun tuntuu, että kaikki tekevät elokuvia, levyjä ja romaaneja jo teini-ikäisenä...

Elokuva on saanut nimensä David Reubenin samannimisestä, kohua herättäneestä tietokirjasta, joka julkaistiin USAssa vuonna 1969 (sic). Woody Allenin ohjaus on komedia, satiiri ja fantasia, joka on jaettu seitsemään toisistaan irralliseen kohtaukseen / lyhytelokuvaan. Elokuvan jaksojen otsikot on valikoitu suoraan Reubenin seksioppaasta: Toimivatko lemmenrohdot? Mitä on sodomia? Mikseivät kaikki naiset saa orgasmia? Ovatko transvestiitit homoseksuaaleja? Mitä ovat perversiot? Vastaavatko seksitutkimusten tulokset todellisuutta? Mitä tapahtuu ejakulaation aikana?

Woody vastaa näihin kysymyksiin kreisihuumorilla. Jokainen luku samalla parodioi jotakin elokuvatyyliä, kuten historiallista draamaa, perhekomediaa tai italialaista taide-elokuvaa.

Lääkäri ja aviomies rakastuukin lampaaseen.

Leffan tyyli toi mieleeni Monty Pythonin komediat. Idea on herkullinen, ja Woodyn mielikuvitus ei tunne rajoja. Seksikomediaan liittyy myös monenlaisia tunteita: huvittuneisuutta, hämmästystä, hämmennystä, häpeää ja jännittävää kihelmöintiä. Erityisen seksikäs elokuva ei ollut, enemminkin koominen.

Tosin komiikka ei aina naurattanut, kai koska huumori ei useinkaan noudattanut logiikkaa ja näkökulma oli aika miehinen ja heteroseksuaalinen. Aina en myöskään tiennyt, nauraako elokuva erilaisuudella, kuten homoseksuaaleille ja transvestiiteille. Nauruni jäi kurkkuun kun elokuva tuntui välillä niin vanhahtavalta ja rasistiselta. Toisaalta myöhemmin mietin, että ehkä elokuvan ylilyönneillä ennemminkin pilkattiin sovinnaisuutta, yhdenmukaisuutta, hyssyttelyä ja rasismia. Onhan Woody itsekin avarakatseinen älykkö, joka ei pelkää muiden mielipiteitä. Ihmettelin, kun sodomia-jaksossa ei kuvata miesten välistä suhdetta vaan miehen rakastumista (naaras) lampaaseen. Tosin Wikipedia selvitti mulle, että sodomiaa käytetään myös synonyyminä sanalle zoofilia eli seksuaalihäiriö, jossa ihmisen seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu eläimiin.

Vaarallinen jättiläisrinta liikkuu vapaana.

Monia filmin parhaita sutkautuksia ei valitettavasti oltu suomennettu tekstitykseen. Ehkä odotukseni olivat liian korkealla, koska olin odottanut tikahtuvani nauruun, mutta nyt alatyylinen huumori oli usein makuuni liian puberteettista. Lisäksi kaipasin enemmän nykyään esillä olevaa queer-näkökulmaa. Tämä leffa uppoaa varmaan parhaiten teiniyleisöön ja äijä- tai nörttipoikaporukkaan. Toisaalta elokuvan viimeinen tarina, jossa seikkaillaan ihmisen sisällä kuin Olipa kerran ihminen -animaatiosarjassa konsanaan, on mahtava. Woody Allen esittää neuroottista siittiötä! Woody on muutenkin elokuvassa uskaltanut toteuttaa pähkähullutkin ideat sekä revitellä kunnolla. Loistoa!

tutun näköinen siittiö