Testikatselussa Likainen pommi ja kotielokuvana Prinsessa ja sammakko

Nyt tulee sitten kerralla samana iltana kolme päivitystä! Ja tämäkin päivitys sisältää kaksi elokuvaa.

Pääsimme eilen Vilman opiskelukaverin työn ansiosta katsojatutkimukseen katsomaan ilmaiseksi Maximiin kotimaisen elokuvan Likainen pommi, joka tulee elokuvateattereihin syksyllä.

Osallistuimme elokuvan jälkeen vielä noin 10 hengen 40 minuutin keskustelutilaisuuteen, josta saimme palkkioksi limua ja leffalippuja, jee. Ajattelin ensiksi, että tuollainen keskustelutilaisuus on varmaan tosi kuumottava tilaisuus, mutta olikin yllättävän antoisaa keskustella elokuvasta ja esittää mielipiteitään, erityisesti kun meillä molemmilla on takana laaja elokuvaharrastus. Pohdiskelimme sitten vielä Vilman kanssa leffaa Fazerin kahvilassa leivoksen äärellä.

Likainen pommi on musta komedia ja satiiri pinnallisesta viihdeteollisuudesta ja työelämän koventumisesta. Päähenkilö, 28-vuotias kiltti ja viehättävä mutta arka Mirccu työskentelee levy-yhtiön pr-managerina, ja ankara pomo uhkaa häntä potkuilla, jos parempaa tulosta ei ala syntyä. Mirccu saa hoitaakseen uuden teinisentaation, harvinaisen ärsyttävän ja provosoivan lolitan nimeltä PD, koodinimeltä Likainen pommi. Mirccu ottaa työnsä niin vakavasti, että nukkuukin yöt työpöytänsä alla.

Kyseessä on kirjailijanakin tunnetun kolmekymppisen Elias Koskimiehen esikoisohjaus ja rooleissa ovat muun muassa Laura Malmivaara, Jukka Puotila, Niina Herala, Iida Lampela ja Jussi Vatanen.

Leffa todella jakoi yleisön kahtia. Moni katselija poistui eilen jo kesken testikatselusta - tosin kynnys lähteä elokuvasta kesken on pienempi, jos ei ole maksanut leffasta mitään. Omasta mielestäni Likainen pommi on harvinaisen raikas tuulahdus kotimaisella elokuvarintamalla, sillä täällä harvoin tehdään älykkäitä komedioita ja todellista räävitöntä revittelyä. Monelle katsojalle elokuva taisi olla liikaa tai mennä yli hilseen, mutta jos on yhtään katsonut vaikka South Parkia, niin Likainen pommi ei edes ole kovin kreisi. Välillä vain leffaa vaivasi juonen liian hidas eteneminen sekä päähenkilön Mircun väritön poikakaverihahmo. Välillä myös mietin, voiko näin hyytävästä ja kylmästä aiheesta tehdä komediaa. Kuitenkin elokuva oli parodian alla hyvin samaistuttava ja aito kuvaus työelämän huonontumisesta sekä pinnallisesta ja tyhjästä viihdekulttuurista. Mircun hahmossa viitataan usein Amélieen. Likainen pommi toi mieleeni myös sellaiset elokuvat kuin Nöyrin palvelijanne, [Untitled] ja kotimainen Saippuaprinssi.

Leffan traileri:

* * * * *

Vuokrasimme viime viikolla Disneyn animaation Prinsessa ja sammakko (The Princess and the Frog, USA 2009). Elokuva on tehty tietokoneanimaation sijaan perinteisenä piirrosanimaationa, ja jälki on todella kaunista.

Animaatio herätti alun perin paljon kohua, koska siinä on ensimmäistä kertaa Disney-prinsessana tummaihoinen tyttö. Viimeinkin! Tosin en ihmettele niitä, jotka pitivät animaatiota silti rasistisena, sillä alkuperäistä satua on muutettu paljon eikä päähenkilö Tiana ole syntyjään prinsessa, vaan lapsena hän on vähävarainen ompelijan tytär ja 19-vuotiaana kahta työtä tekevä tarjoilija ja siivooja (tai sisäkkö)...

Toisaalta Tiana ei ole perinteinen passiivinen ja miehen perään haikaileva lällyprinsessa, vaan hän on itsenäinen, ahkera ja älykäs moderni nainen, jolla on unelma omasta ravintolasta. Tianan ongelma on liika työteliäisyys ja jopa tylsä elämä, sillä hänen elämänsä uhkaa jäädä elämättä ja romanttinen rakkaus löytymättä, kun hän vain tavoittelee menestystä kovan työn kautta. Tiana tapaa vastakohtansa, hauskaa pitävän mutta tyhjätaskun hurmusi-prinssin, jonka taika on muuttanut sammakoksi. Pian Tiana itsekin hyppii rämeellä lumottuna sammakkona, mikä on uusi tulkinta sadusta.

viehättävää 1920-lukua

Tarina on sijoitettu 1920-luvun New Orleansiin. Miljöö on animaatiossa omaperäinen ja kiehtova. Lisäksi tässä elokuvassa on ihana soundtrack täynnä jazzia! Tässä tarinassa on myös hieno miespuolinen (!) pahis, woodoo-temppuja tekevä taikuri. Ihastuttava hahmo on myös Tianan lapsuudenystävä Charlotte, rikkaan perheen tytär, joka taas edustaa perinteistä prinssistä unelmoivaa, äärettömän romanttista pikkuprinsessaa. Charlotten hahmo on aivan vastustamaton, sillä hän on yhtä aikaa superromanttinen, hupsu, ylityttömäinen ja hemmoteltu (kaikki Charlotten vaatteet ovat vaaleanpunaisia myös aikuisena), mutta samalla hän on määrätietoinen, energinen, positiviinen ja ystävällinen. Kerrankin Disneyn animaatiossa on myös kuvattu kahden (erilaisen ja eri asemasta tulevan) tytön ystävyyttä, joka ei sisällä kateutta eikä kilpailua, vaan solidaarisuutta.

Tiana ja Charlotte ovat hyvin uskottavia lapsihahmoja.