Lupa innostua!

Siellä Pekan hopeanharmaahiuksinen pää näkyy! Pääsimme lopuksi lähes eturiviin, mutta en siinä enää kehdannut räpsiä valokuvia.

Elämme huumaavia aikoja kun ensimmäistä kertaa presidentin vaaleissa toiselle kierrokselle on päässyt ehdokas, joka on vihreä, avoimesti homo ja naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Lisäksi Pekka Haavisto on mitä oikeudenmukaisimman ja sympaattisemman oloinen kaveri, jonka kyky hillitä itsensä tilanteessa kuin tilanteessa on ihailtava.

Näin Haaviston ensimmäistä kertaa livenä kun menin tämän viikon torstaina päiväsaikaan kuuntelemaan häntä Hakaniemen torille ystäväni Niinan kanssa. Kuuluvuus ei ollut paras mahdollinen, mutta jotain silti kuuli. Hienoa oli, että paikalla oli myös viittomakielen tulkki, jonka tulkkausta oli seuraamassa useampia viittomakielisiä. Yleisö oli selvästi innoissaan Haavistosta. Paitsi eräs keski-ikäinen nainen, joka halusi käyttää yleisökysymyksensä siihen, että luki pätkiä Raamatusta ja kysyi, kuinka homo voi olla presidentti. Haaviston hymy ei hyytynyt, vaan hän vastasi tähänkin asiallisesti. Yleisössä tosin lopulta huudettiin naista jo häipymään kun hän olisi jatkanut Raamatun lukemistaan.

Tunnen itse myös uskovaisia homoja ja uskovaisia heteroita, joille homous on luonnollinen asia, joten olisi hienoa, jos vaalikampanjassa tuotaisiin esiin myös se, etteivät tosiaankaan kaikki uskovaiset tuomitse homoutta. 

Itse kohtasin vielä samana iltana uudestaan vastaavan tilanteen kun olin englannin keskustelukurssillani, jossa viimeisenä tehtävänä oli keskustella ryhmissä presidentin vaaleista. Keskusteluryhmässäni oli venäläinen keski-ikäinen pariskunta, jonka rouva alkoi paasata siitä, kuinka homot turmelevat lasten moraalin, kuinka homous on luonnotonta ja että homojen takia ihmiset voivat kuolla sukupuuttoon ja muuta uskomatonta puppua. Lisäksi miten tämä kaikki liittyi presidentin vaaleista keskustelemiseen?! Vastailin hänelle aika kärkevästikin takaisin, mutta lopulta olin niin räjähdyspisteessä, että keskustelu hyytyi. Lisäksi mietin, että kymmenen minuuttia on liian lyhyt aika yrittää muuttaa jonkun vahvoja rasistisia mielipiteitä. Ainakaan en vain lammasmaisesti vaiennut. Naisen puheesta kuulsi se, ettei hän oikeasti tiedä homoudesta mitään. Yleensä juuri ne, jotka vähiten ovat perehtyneet homoseksuaalisuuteen ja faktoihin, ovat kaikista kiihkeimpiä mielipiteissään... Nainen sanoi vielä, että hän olisi hyvin pettynyt, jos joku hänen kolmesta lapsestaan ilmoittaisi olevansa homo. Mun teki mieli sanoa, että nimenomaan toivoisin, että kaikki naisen lapset olisivat homoja. Tosin se olisi kyllä aika rankkaa lapsiparoille, jos oma äiti on noin tuomitseva ja jyrkkä. Ehkä olisi pitänyt vastata hymyillen, että eikö jokainen meistä ole vähän homo. No, Venäjä on kuuluisa homovastaisuudestaan ja ihmisoikeusrikkomuksistaan, joten mitä voi odottaa? Naisen aviomiestä selvästi hävetti vaimonsa kiihkeys, koska hän ei sanonut yhtään mitään, tuijotti vain pöydän pintaa posket punaisina.

Mutta niin, jatkoimme Niinan kanssa vielä Rautatieaseman viereiselle vihreiden vaalikojulle, josta saimme erilaisia Haavisto-pinssejä. Askartelin vielä ikkunaani kakkosen korkokenkä-jouluvaloistani, heh. Eilen kävin jo antamassa ääneni. Muista myös sinä äänestää!

Minä ja Pekka kaverikuvassa

"Hame mun yllä, ei tarkoita kyllä"

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Päivitys siis. Olen saanut jo valitusta siitä, että jatkoinkin blogiani kesällä, mutta heti tuli pitkä kirjoitustauko... Well, on vain ollut niin paljon menoja ja puuhaa, etten ole jaksanut kirjoittaa tänne. Olen myös lukenut paljon ja nähnyt useita elokuvia, joista saatan myöhemmin kertoa täällä. Mulla on tosin uusi (kiltin isäni ostama) aniliininpunainen kamera, ja valokuviakin eri tapahtumista olisi nyt vaikka millä mitalla.

Aloitan vaikka uusimmista kuvista eli viime lauantain Helsingin lutkamarssista. Illalla olisi ollut lutkamarssin juhlat KY:llä, mutta olin Riien ja Hannan yhteisissä 30-vuotisjuhlissa Kallion baarikierroksella. Kyseessä oli oikea superviikonloppu, koska perjatai-iltana olin taas poikaparin rennoissa bilehäissä heidän kotonaan Etelä-Haagassa!

Edes välillä iskenyt sade ei haitannut marssia. Tunnelma oli voimaannuttava, vahva, hauska ja iloinen. Tuli olo, että otamme kadut haltuun ja että olemme saaneet tarpeeksemme. Oikeaa naisenergiaa!

Lutkamarssissa silmiini pisti se, ettei kävelemässä ollut vain nuoria naisia, vaan myös äitejä pikkulapsineen, vanhempia feministinaisia sekä monien tyttöjen poikakavereita. Kulkueella on tärkeä sanoma, koska raiskausten uhreja yhä syyllistetään. Lisäksi oikeastaan kaikki tuntemani naiset ovat kokeneet seksuaalista häirintää kuten tuntemattomien miesten ei-toivottua käpälöintiä ja seksististä huutelua, ja paljon pahempaakin... Kun itse olin lukiolainen ja vähän päälle parikymppinen, niin useammankin kerran keskustassa tuntemattomat miehet tulivat kadulla puristamaan mua takapuolesta ja juoksivat sitten karkuun...! Muistan yhä kaikki ne kerrat, koska ne olivat niin nöyryyttäviä ja häkellyttäviä tapahtumia.

Helsingin Sanomien uutinen lutkamarssista.

Kulkue lähtee liikkeelle Kiasman edestä. Marssijoita oli noin 3500! Yhteensä lutkamarssit samana päivänä myös Tampereella ja Turussa keräsivät noin 7000 osallistujaa.

Kas vain, joku horo...

Anna-Kaisa, Minna ja Minnan vauva

Kulkue päättyi Kaisaniemen puistoon, jossa tapahtuu eniten raiskauksia Helsingissä.

Poika joka on kuin eri planeetalta

Jos olet kiinnostunut transsukupuolisista nuorista kertovista elokuvista, niin käännä tänään telkkari auki ysiltä. Silloin nimittäin tulee TV1:ltä Neil Jordanin elokuva Aamiainen Plutolla (Breakfast on Pluto, K15, Irlanti 2006).

Tarina sijoittuu 1970-luvun Irlantiin ja kertoo Patrick Bradenista, pojasta joka haluaa olla tyttö. Ympäristön on vaikea hyväksyä koristautuvaa ja feminiinistä Patrickia.

Neil Jordan (s. 1950) on irlantilainen ohjaaja ja kirjailija, jonka aikaisemmatkin elokuvia ovat muun muassa The Crying Game ja We're No Angels. Aamiainen Plutolla pohjautuu Pat McCaben romaaniin. Yle1:n mukaan elokuva käsittelee samoja teemoja kuin Jordanin läpimurto-ohjaus The Crying Game: sukupuoli-identiteettiä sekä Irlanti-politiikkaa ja IRA:ta.

En ole itse (vielä) nähnyt kyseistä elokuvaa, joten en tiedä, onko se hyvä vai ei. Netissä Aamiainen Plutolla on saanut sekä haukkuja että ylistystä.

Vasemmistoliitto sai uuden jäsenen + tyttöuutisia

Arvatkaa mitä? Liityin juuri Vasemmistoliittoon! Tai no täytyy vielä odottaa, että he hyväksyvät netissä täyttämäni jäsenhakemuksen. Inspiroiduin Hesarin uutisesta, jonka mukaan vihreisiin, perussuomalaisiin ja vasemmistoon virtaa nyt uusia jäseniä. Olenkin jo pidempään miettinyt, että mun pitäisi poliittisesti edes vähän enemmän aktivoitua.

Olen kiinnostunut myös vähän yli vuosi sitten perustetusta, poliittisesti sitoutumattomasta Vatakista eli vasemmistotaiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden toimintaryhmästä. Olin viime kuussa Vatakin ensimmäisen pamfletin Ilman Lenin-setää, huom. kirjanjulkkareissa Kokoteatterissa, koska talvella kustannustoimitin kyseisen essee- ja sarjakuvakirjan. Voin suositella pamfletin lukemista, koska se sisältää kiinnostavia ja hyviä mielipiteitä taiteesta ja vasemmistosta tänä päivänä.

Pienimuotoiset kirjanjulkkarit Kokoteatterissa juonsi Silvia Modig. Silvia Modigista puheenollen: Onnea Silvia ja Rakel! Tämän päivän Ilta-Sanomien uutinen kertoo Silvian ja kuvataiteilija, ex-pornotähti Rakel Liekin rekisteröineen parisuhteensa. Ihanaa. Ja millainen kohupari!! Näinkin heidät kuhertelemassa joulukuussa silloisen työpaikkani pikkujouluissa sekä helmikuussa burleskifestareilla. Tosin pari näytti niin vastarakastuneelta, että yllätyin heidän menneen jo nyt naimisiin. Mutta ehkä he sitten ovat olleet jo pidempäänkin yhdessä, mutta lemmen liekki roihuaa yhä yhtä korkealla kuin alussa...

Toinen tyttörakkaus-uutinen tänään on se, että nuori tyttöpari ei saanut Aktian maksukorttiin kuvaksi pusukuvaansa (tyttöjen huulet eivät edes kohtaa!) - tosin Nordeasta he saivat maksukortin pusukuvallaan. Onneksi Aktiasta kommentoitiin toimittajalle, että tästä lähin kuvahakemukset tarkistaa useampi virkailija, jotta tällaista sensuuria ei enää tapahtuisi. Aktian kortteihin kun on jo hyväksytty myös useita pusukuvia heteropareilta.

Tätä pusukuvaa Aktia-pankki ei hyväksynyt asiakkaansa maksukorttiin.

Vartin uutisen alla on jo 136 lukijakommenttia. Yleensä en lue verkkolehtien lukijakommentteja, koska niihin jättää vihakommenttejaan ihmiskunnan alin roskasakki, johon en onneksi törmää omassa elämässäni, mutta teinpä nyt taas sen virheen että luin osan kommenteista... Homofobisia kommentteja lukiessa tekisi vain mieli lyödä päätään seinään ja kysyä, että kuinka maailmassa voi olla noin kapeakatseisia, omahyväisiä ja elämästä vieraantuneita tyyppejä. Huh huh. Pitäisi kyllä sitten kieltää heteropareiltakin suuteleminen esimerkiksi kirkossa ja hääpusukuviensa laittaminen esille julkisesti, kun se on sellaista oman heteroseksuaalisuuden alleviivaamista ja oman intiimielämän tyrkyttämistä muille. :-b

Protestimielialaa täälläkin, hei!

Oloni oli myöhään eilen illalla tv-uutisia seuratessani järkyttynyt, nyt vain typertynyt. Olen ehkä vieläkin vähän tunnekuohussa, joten pahoittelen mahdollisesti vihaista tekstiäni. En ole todellakaan mikään politiikan asiantuntija, mutta jotain minäkin ymmärrän.

Viimeksi Suomi sai porvarihallituksen, ja nyt vielä "junttihallituksen". Mitä täällä Suomessa oikein tapahtuu?!

Sivistys, edistys, oikeudenmukaisuus ja ekologinen ajattelu ovat saaneet kovan kolauksen. Suomi tuntuu arvomaailmaltaan singonneen aikakoneella jonnekin 1950-luvulle tai kauemmaksikin. Pitäisikö muuttaa maahanmuuttajaksi jonnekin sivistyneeseen ja nykyaikaiseen maahan?

Vaikka Vasemmiston ja Vihreiden saamat paikat lasketaan yhteen, niin ne jäävät vain vähän yli puoleen siitä, mitä Perussuomalaiset saivat paikkoja... apua.  

Onkohan demokratia sittenkään paras poliittinen järjestelmä? Suurin osa kansasta kun tuntuu olevan todella johdateltavissa ja tietämättömiä. Ehkä poliittiset päätökset pitäisi jättää jollekin viisaiden ja lukeneiden neuvostolle...

Veikkaan, että perussuomalaisten kannatuksen suuria syitä ovat pitkään jatkuneet lama ja työttömyys, koska vaikeat ajat synnyttävät protestimielialaa. Vähiten koulutusta vaativista työpaikoista taistelevat sekä työttömät, koulusta vaille jääneet suomalaiset että huonoimmassa asemassa olevat maahanmuuttajat. Tästä kertoo jo se, että Helsingissä perussuomalaisia äänestettiin eniten Jakomäessä... Lisäksi sanotaan, että muut puolueet sortuivat elitismiin ja ylimielisyyteen vähätellessään Perussuomalaisten mahdollisuutta päästä hallitukseen.

Järkevintä ja kestävintä apua köyhyyteen ja eriarvoisuuteen tarjoaisivat Vasemmisto ja Vihreät. Kuitenkin kansan syvät rivit haluavat mieluummin äänestää perussuomalaisia, jotka ylevöittävät erilaisuuden pelon, vihan, jäykät perinteiset arvot ja tietämättömyyden. Samaan kastiin kuuluvat vanhoilliset ja ahdasmieliset kristillisdemokraatit, jotka kuulemma aikovat nyt Päivi Räsäsen johdolla tehdä yhteistyötä persujen kanssa (iik).

En voi sille mitään, että päällimmäinen mielleyhtymä uudesta hallituksestamme on se kuinka ensimmäisessä maailmansodassa tappion kokeneet katkerat saksalaiset äänestivät valtaan natsipuolueen, joka myös vastusti modernia taidetta, homoseksuaaleja, vähemmistöjä ja maahanmuuttajia... Persujen puheissa on samaa rotuoppia ja isänmaallisuusuhoa kuin natseilla. Sukupuolineutraali avioliitto taisi kuulkaa karata hamaan tulevaisuuteen!

Lisäksi olen tuohtunut siitä, kuinka muiden puolueiden puheenjohtajat nyt mielistelevät Timo Soinia kun hän on vaalien voittaja. Halpaa. Vaikka persuja äänestettiin paljon, niin se ei yhtään enempää oikeuta heidän hataraa julistustaan. Vihreiden ja Vasemmiston kannattajat ovat joka tapauksessa persuja vastaan, joten niiden puolueiden (ja muidenkin puolueiden) kansanedustajat voivat yhä vapaasti julkisesti kritisoida persuja ja ajaa omien puolueidensa agendaa eikä se vie heiltä pois tukijoita.

Jotain hyvääkin: äänestämäni vasemmistolainen toimittaja ja kaupunginvaltuutettu Silvia Modig pääsi eduskuntaan! Siellä on nyt ainakin joku järkevä ja sympaattinen henkilö ajamassa homojen oikeuksia ja puolustamassa ympäristö- ja kulttuuriasioita.

Silvia Modig

Edelleenkin naisia on eduskunnassa selvästi vähemmän kuin miehiä - miksi naiset eivät äänestä naisia? Se on mielestäni relevantti kysymys niin kauan kun miehiä on eduskunnassa enemmän. 

Olisin eilen halunnut taas kuulua Facebookiin, jotta olisin voinut siellä jakaa tyrmistykseni ja liittyä johonkin näistä ryhmistä. Uutisissa sanottiin, että etelä-suomalaiset saivat nyt kovan herätyksen siitä, miten muualla Suomessa ajatellaan. Jep. Tänään saa muuten maksutta lukea Helsingin Sanomien näköispainosta, joka on täynnä vaaliuutisia.