Ihanaa joulua kaikille!
Ennen kuin matkaan joulunviettoon vanhempieni luokse - city-henkisesti raitiovaunulla Kruununhakaan - niin esittelen tässä lyhyesti kolme tällä viikolla katsomaani tai lukemaani teosta.
Näin Jane Campionin elokuvan Yön kirkas tähti (Iso-Britannia 2009) ensimmäisen kerran Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla syksyllä 2009. Olin kuitenkin silloin krapulainen, joten osa elokuvasta meni ohitse väsymyksen sekä tekstityksen puutteen takia, ja elokuvassa puhutaan vanhanajan koukeroista englantia. Nyt lainasin elokuvan kirjastosta. Katsoin DVD:n keskiviikkona - jälleen krapulassa tiistain glögijatkojen takia, mutta tällä kertaa oli sentään tekstitykset, heh.
Jane Campionin Piano vuodelta 1993 kuuluu ehdottomiin lempielokuviini. Hieno ja koskettava Yön kirkas tähti sijoittuu 1800-luvun alkuun ja kertoo 25-vuotiaana kuolleen runoilija John Keatsin kolmesta viimeisestä elinvuodesta. Keskiössä on Keatsin rakkaussuhde ompelijatar Fanny Brawneen. Keats kirjoitti Brawnelle rakkauskirjeitä, jotka ovat yhä tunnettuja kauneudestaan. Elokuvan nimi tulee Keatsin kuuluisasta runosta, jonka hän omisti rakastetulleen.
Henriikka Tavin esikoiskirja Esim. Esa (2007) sai paljon kiitoksia ja palkintoja. Luin nyt hänen kolmannen runokirjansa Toivo (Teos 2011). Toivo ei ole aivan yhtä villin kokeileva kuin Esim. Esa, mikä tekee siitä mielestäni helpommin lähestyttävän. Siinäkin on kuitenkin paljon älyllisiä ja moderneja kokeiluja, kuten runon seassa suoria lainauksia vanhoista saduista tai Saima Harmajan päiväkirjasta. Pari runoa muodostuu pelkästään perhosten nimien luetteloinnista. Perhosten nimet ovat tosiaan jo itsessään runoutta! Kirja jätti mut hieman kylmäksi ja oli makuuni liian abstrakti, mutta pidin sen satukuvastosta ja synkän kauniista tunnelmasta.
Kyllä, olen nyt lukenut jo kolmannen Lontoon matkaoppaan alle puolen vuoden sisällä... Kaksi edellistä luin loppukesän viikon lomamatkaani ajatellen. Tämän kolmannen lainasi minulle juuri omalta Lontoon lomaltaan palannut siskoni, koska olen menossa uudeksi vuodeksi kaveriporukalla juhlimaan Londiniumiin.
Tykkään tutustua matkakohteisiini ennalta, koska siten vieraasta paikasta saa eniten irti eikä kokemus jää pintapuoliseksi kertakäyttökulutukseksi. Enkä tiedä, miten muuten löytäisi itseään ja seuraansa eniten kiinnostavat elämykset uudesta paikasta. Lomamatka on myös paras tapa saada motivaatiota siihen, että tarttuisi kirjaan tutustuakseen syvemmin muihin kulttuureihin ja kaupunkeihin ja niiden historiaan. Ja mikä onkaan parempi tapa fiilistellä matkaa edeltäkäsin...
Kaupunkikirjat: Lontoo (WSOY 2010) on kuulemma paras Lontoon matkaopas. Voin yhtyä kehuihin, koska kirja on äärettömän kattava ja selkeä sekä rennosti mutta ytimekkääsi kirjoitettu. Siinä annetaan ryhmiteltyjen nähtävyyksien ja niiden historiallisten taustojen lisäksi käytännön vinkkejä lomailuun Lontoossa ja neuvotaan esimerkiksi kuva kuvalta kuinka toimia metrolipun kanssa, heh. Karttaosuus on myös laajin näkemäni. Kirja on kuitenkin sen kokoinen, että se mahtuu helposti käsilaukkuun. Lopussa oleva kirjan avustajalista on kunnioitusta herättävän pitkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti