Iranilaista ja ranskalaista intohimoa

Marjane Satrapi polttaa tupakkaa niin kuin hänen sarjakuviensa iranilaiset naisetkin.

Lainasin kirjastosta hetken mielijohteesta kaksi pientä sarjakuva-albumia, joista molemmista olen nähnyt mainintoja lehdissä.

Pariisilaistunut taiteilijaälykkö Marjane Satrapi (s. 1969) on tunnettu ennen kaikkea feministisistä ja humoristisista sarjakuva-albumeistaan Persepolis I & II (2000-2003). Ne kertovat hänen iranilaisesta lapsuudestaan sodan aikaan ja vapauden ja rakkauden huumaamasta nuoruudestaan Ranskassa yliopistossa. En ole lukenut albumeja, mutta pidän suuresti niiden pohjalta tehdystä samannimisestä animaatiosta.

Luin nyt hänen uusimman albuminsa Pistoja (Like 2010), jossa ollaan jälleen Iranin Teheranissa. Persepoliksesta tutut naiset istuvat nyt aterian jälkeen teellä juoruilemassa eli "tuulettamassa sydäntään". Kirja kertoo vain yhdestä teehetkestä, jonka aikana käydään läpi monen naisen värikkäät miesseikkailut.

Satrapin piirustustyyli on lapsenomainen ja yksinkertainen, mutta hänen voimansa onkin vangitsevissa ja rehellisissä (tosi)tarinoissa. Pistoja on todella tekstipainotteinen ja teos näyttää raskaalta kun tekstiä on niin paljon, mutta kun lukemisen aloittaa, niin kirjaa ei saa laskettua käsistään. Tällä kertaa Satrapi ei käy läpi omia kokemuksiaan, vaan on siirtynyt hänen lähellään olevien iranilaisten naisten, sukulaisten ja ystävien, kohtaloihin. Satrapi raottaa meille huntujensa takana elävien musliminaisten elämää, ja nämä naiset ovat usein yllättävän räväköitä ja feministisiä. He tekevät rakkauden takia niin rohkeita tekoja kuin tyhmyyksiä. Erityisen ilahduttavaa albumissa on (eri-ikäisten) naisten välinen ystävyys ja avoimuus ja kuinka kauniisti on kuvattu heidän lempiharrastustaan: keskustelemista. Kun lukijan ympärillä pyörii kiireinen länsimainen maailma, niin on hienoa nähdä Satrapin kuvaavan arvostavasti rauhallista iranilaista teerituaalia ja vain seurustelulle pyhitetty iltapäivää.

"Rakastelun jälkeen toiset sytyttävät tupakan tai juovat lasillisen, mutta jotkut alkavat laskea kauneuspilkkuja."

Toinen lukemani sarjakuva-albumi jatkaa miesten ja naisten välisten rakkaussuhteiden pohtimista. Sarjakuva Kauneuspilkkuja (WSOY 2010) on myös pariisilaisen, Jean-Philippe Peyraudin, tekemä. En tiennyt tekijästä entuudestaan mitään, mutta hänen piirustusjälkensä on silti tutun näköistä, kenties (posti)korteista?

Voisi sanoa, että Kauneuspilkkuja on hyvin "ranskalainen" tarina, joka sisältää erotiikkaa (tosin vain kuvien ulkopuolella) ja mutkikkaita ihmissuhteita. Kyseessä on siitä erikoinen rakkaustarina, että se kertoo jo kaksi vuotta aikaisemmin eronneesta parista. Kumpikin seurustelee tahoillaan uuden ihmisen kanssa, mutta he ovat törmänneet toisiinsa sattumalta ja hauska baari-ilta on johtanut samaan sänkyyn. Albumi sisältää samasta tapahtumasta kolme eri muunnosta.

Koska tarinassa ei esiinny muita henkilöitä kuin nämä kaksi, niin lukija alkaa miettiä, onko heidän välinen suhteensa oleellisempi kuin heidän suhteensa nykyisiin kumppaneihinsa. Vai haluaako sarjakuvataiteilija vain pohtia erotiikan ja rakkauden monimuotoisuutta ja nykyajan sarjapariutumista ja yhden yön suhteita? Tarina haastaa lukijan eikä anna helppoja vastauksia. Erinomaista sarjakuvassa on kaunis piirrosjälki, nokkela dialogi ja ex-rakastavaisten iloinen tunnelma, vaikka välillä tosin myrskyää.