Menestystarina nimeltä Facebook

Kyllä, näin vihdoinkin jo syksyllä ensi-iltaan tulleen elokuvan The Social Network. Elokuva sai tänä vuonna kolme Oscaria (sovitettu käsikirjoitus, musiikki ja leikkaus).

Otin eilen Vilman kanssa ilon irti Finnkinon Superpäivästä ja kävimme katsomassa Kinopalatsissa kyseisen elokuvan ja nauttimassa Kinopalatsissa jäätelöannokset popcornjäätelöä (tutustumistarjous on vain kolme euroa per jäätelöannos!). Lisäksi olen nyt tosiaan innostunut Kokomosta ja kävimme siellä Vilman kanssa jälleen drinkeillä ja syömässä.

* * * * *

The Social Network kuvaa 2000-luvulle leimallista ilmiötä ja aikaamme peruuttamattomasti muuttanutta piirrettä: sosiaalista mediaa. Elokuva kertoo yhteisöpalvelu Facebookista ja sen perustajista. Moni käyttää Facebookia, mutta harva tuntee Facebookin syntyvaiheita.

Leffa alkaa syksyisestä illasta vuonna 2003, kun yhdysvaltalaisen, 19-vuotiaan Mark Zuckerbergin kaunis tyttöystävä Erica kyllästyy äärimmäisen älykkään Markin ylimieliseen käytökseen ja jättää Markin kesken heidän baari-iltansa. Ero sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka tuloksena alle kuukauden päästä Mark on luonut Harwardin yliopistolle The Facebook -nimisen sivuston. Kehyskertomuksena on oikeustaistelu, jonka neljä muuta nuorta nosti Mark Zuckerbergiä vastaan. Kolme heistä oli myös yhdessä kehitellyt yliopistolle yhteistöpalvelua, jonka väittivät Markin osin varastaneen heiltä. Yksi kanteen nostajista oli Markin paras ystävä, jonka Mark huijasi ulos firmastaan. Elokuva perustuu petetyn ystävän kirjoittamaan kirjaan tapahtumista.

Tuhkimotarinassa varattomasta ja nörtistä yliopisto-opiskelijapojasta tulee maailman nuorin miljardööri. Nykyisin Zuckerberg on 26-vuotiaana maailman 52. rikkain ihminen. Uskomatonta, eikö?

Suuret keksinnöt ovat usein häkellyttävän yksinkertaisia, mutta siksi niin vaikeita keksiä. Mark keksii sen simppelin asian, että ihmisiä kiinnostaa nähdä heille tuttujen ihmisten valokuvia sekä saada lisää tietoja tutuista naamoista (kuka seurustelee ja kuka on sinkku, kuka on kenenkin kaveri, miten saada yhteys kivaan puolituttuun tyttöön / poikaan). Facebook iskee ihmisten sosiaaliseen tarpeeseen saada lisää tietoa toisistaan ja luoda yhteys toisiinsa.

Ihmiset haluavat menestyä saadakseen arvostusta muilta ihmisiltä ja ollakseen yhteisössä tärkeitä. Kuten yleensä, suuri idea syntyy halusta tehdä vaikutus yhteen tyttöön. Mark luo miljoonien ihmisten käyttämän Facebook-verkoston tavoittaakseen yhden tytön (näin ainakin elokuvan mukaan). Lopulta Markin jättänyt Erica liittyy myös Facebookiin. Mutta vaikka Mark on nyt kuuluisa ja rikas, niin emme tiedä, saako menestys Ericaa enää pitämään Markista.

Laulaja Justin Timberlake tekee erinomaisen elokuvadebyyttinsä näyttelemällä toista nuorta yliopisto-opiskelijaa, joka on it-alalla luonut miljoonaomaisuuden. Yhdysvaltalainen Sean Parker (s. 1979) oli mukana kehittämässä ilmaista tietoa jakavaa Napster-verkkopalvelua vuonna 1999. Vuonna 2000 Napsterin suosio kasvoi räjähdysmäisesti. Nörtistä Seanista on tullut bilettävä, huumeita vetävä, vainoharhainen ja kaunista naista kuin paitaa vaihtava biljonääri. Seankin halusi aluksi tehdä lukiossa vaikutuksen vain yhteen tyttöön ja loi sen takia Napsterin, mutta enää hän ei edes muistele koko tyttöä.

Mark (Jesse Eisenberg) ja Shawn Fanningin (laulaja Justin Timberlake) maistavat makeaa elämää yökerhossa.

Elokuva on todella toivoa antava, joten siksi se sopiikin lama-ajan menestyselokuvaksi. The Social Network kannustaa uskomaan unelmiinsa, koska kaikki suuret keksinnöt ovat lähteneet yhdestä oivalluksesta. Kuka tahansa voi nousta tyhjästä huipulle, jos lahjakkuus, rohkeus, usko omiin kykyihin ja onni riittävät. Mark Zuckerberg teki vain sitä, mikä häntä itseään todella paljon motivoi eli koodasi koneella. Hän teki innostuessaan pitkiä päiviä koneen ääressä, mutta koska hän oli aidosti kiinnostunut, niin koodaaminen ei tuntunut työltä. Mark ei kulkenut yliopiston viitoittamaa tietä, joka olisi johtanut valmistumiseen ja taattuun akateemiseen työpaikkaan, vaan hän on kurssit kesken jättänyt drop-out, josta harrastuksensa ansiosta tuli rikas mies jo nuorena. Tämä elokuva laittaa ajattelemaan, eikö?

Nörtit ovat viime vuosina nousseet elokuvien surkuhupaisista sivuhenkilöistä ihailluiksi päähenkilöiksi. Ei mikään ihme, koska tämä aikakausi on fiksujen ja luovien nörttien, jotka keksinnöillään tahkoavat miljoonaomaisuuksia ja muuttavat maailmaa.

Tarina tuo jälleen esiin sen, että todella älykkäät ja lahjakkaat ihmiset ovat harvoin sympaattisia ja sosiaalisia. Muiden tyhmyyden näkeminen on turhauttavaa. Mark ei ole paha poika, mutta hänellä ei ole kuin yksi ystävä (jonka hän vielä pettää) eikä hän kohtele tyttöjä ystävällisesti. Mutta kuinka paljon älykkyys kompensoi vaikeaa luonnetta? Toisaalta Mark on rehellinen ja antaa verbaalisesti muille takaisin samalla mitalla. Silti elokuva kysyy, voiko raha korvata rikkinäisen sydämen.

Tietokoneen ääressä istuminen ja internet ovat hyvin epäelokuvallisia ja tylsän kuuloisia aiheita, mutta The Social Network onnistuukin juuri tekemään epävisuaalisesta tarinasta visuaalisen ja jännittävän. Elokuvassa enimmäkseen istutaan paikoillaan, joko tietokoneen ääressä tai muiden kanssa pöydän ääressä, mutta silti siinä tapahtuu paljon. Dramaattinen musiikki lisää tehoa. Aihe on kiinnostava myös siksi, että luultavasti suurin osa katsojista on itse jäsenenä tai on ollut jäsesenä Facebookissa.

Mark on nykyajan nuoria nörttimiljonäärejä, joka viihtyy huppareissa ja läpsyissä - jopa oikeustalolla.

Mark sanoo elokuvassa osuvasti, ettei Facebook saa jumittua yhtenäkään päivänä, koska jos yksikin jäsen lähtee lopullisesti pois Facebookista, niin hän helposti vetää sieltä samalla pois myös kavereitaan.  Facebook on syntynyt lumipallo-efektinä, mutta se voi myös kaatua kuin domino-jono.

Facebook on antanut ihmisille paljon hyvää ja se on aika harmiton ilmiö. Itse kuitenkin lähdin marraskuussa pois Facebookista, itse asiassa lähes 4,5 vuoden jäsenyyden jälkeen. Facebookin huonot puolet ovat alkaneet tulla esiin (tätä ei elokuvassa paljon käsitellä). Huonot puolet alkoivat omalla kohdallani painaa enemmän kuin hyvät puolet. Facebook on addiktoiva kuin huume (se vie paljon aikaa); Facebook lisää vaikeutta elää juuri tässä hetkessä; monet ihmiset käyttäytyvät Facebookissa huonommin ja riitaa haastavammin kuin live-maailmassa (netti on yhä villi länsi); sekä Facebookissa tulee oltua yhteydessä satoihin ihmisiin, joista vain murto-osa on oikeita ystäviä ja kavereita ja monet taas ovat tuttuja, joiden elämä ei oikeasti kiinnosta niin paljon kuin mitä Facebook niistä antaa tietoa tai joiden ei haluaisi tietävän omasta elämästään ihan niin paljon.

Olen muuten yhä kesken Helsingin Sanomien helmikuun Kuukausiliitteen jutussa "Yli-ihmisiä", joka kertoo juutalaisvähemmistön menestyksestä ja rikkaudesta kautta historian. Myös Facebookin keksijä Mark Zuckerberg on juutalainen (kuten myös muun muassa idolini Marilyn Monroe, Sarah Jessica Parker ja Natalie Portman!). Olen katkera siitä, että olen syntynyt syyllistävään ja vaatimattomuutta korostavaan protestanttiseen kansaan enkä taiteellisuutta ja menestystä arvostavaan juutalaiseen sukuun - mutta ei nyt mennä tähän, heh.