Orionissa pyörii tällä hetkellä Audrey Hepburn -sarja, ja menin eilen naistenpäivän kunniaksi Vilman kanssa katsomaan sinne Monte Carlon lemmikin (Monte Carlo Baby / We Go to Monte Carlo, Iso-Britannia 1952). En ollut aikaisemmin nähnyt tätä musikaalista komediaa. Elokuvasta tehtiin samaan aikaan sekä ranskan kielinen että englannin kielinen versio, ja kielitaitoinen Audrey on tiimin harvoja näyttelijöitä, joka esiintyy molemmissa versioissa.
Juoni perustuu moniin väärinkäsityksiin, kun Pariisissa orpokodissa hoidossa ollut pienokainen lähtee vahingossa muusikkoryhmän mukana Monte Carloon. Lapsi on tuittupäisen tähtinäyttelijättären (Audrey), joka ei ole elokuvakuvausten aikana ehtinyt hoitaa lastaan, niin kuin ei hänen matkoilla oleva miehensäkään. Pääosassa elokuvassa on aikoinaan suosittu ranskalainen jazz-muusikko Ray Ventura, jolle elokuva räätälöitiin, ja hänen valovoimainen muusikkoryhmänsä.
Audrey on valkokankaalla yhteensä vain noin vartin ajan... Vasta 23-vuotias tähti näyttää jopa ikäistään nuoremmalta. Hän esittää kerrankin kipakkaa diivaa, minkä roolin vetää hyvin. Muuten viihde-elokuva on sangen yhdentekevä ja vaatimaton. Tosin kuvauspaikan Ranskan Rivieran maisemat ovat hienot ja musikaalinumerot ovat ajoittaisesta lapsellisuudestaan huolimatta taidokkaita ja viihdyttäviä.
Elokuva käynnisti Audreyn uran, sillä ranskalainen kirjailija Colette oli sattumoisin samassa hotellissa kuin kuvausryhmä. Colette kiinnitti huomionsa Hepburniin ja palkkasi hänet menestysromaaninsa Gigi Broadway-näytelmäsovituksen päärooliin. Seuraavana vuonna Audrey teki jo läpimurtonsa pääosassa elokuvassa Loma Roomassa.
Mulla onnekkaalla on nyt kolme kaveria, jotka ovat töissä Orionin lippuluukulla, joten pääsen kiitettävän usein ilmaiseksi sisään (kuten eilen), heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti