Ja tulkoon taulutelevisio.

En ollut useampaan päivään katsonut televisiota ja kun yritin sitten viime viikonloppuna laittaa sen päälle, niin kuvaruutu pysyikin pimeänä vaikka tein mitä. Kyllä, tarkistin johdot ja ne olivat seinässä... Kuvaruutu oli pamahtanut. Olin ihmeissäni kunnes tajusin, että ostin telkkarini jo kesällä 2004, rahoilla jotka tienasin kesätöissä Linnanmäen huvipuistossa lipunmyyjänä, joten kaipa tellu oli jo tullut tiensä päähän.

Kävin tänään isän kanssa (niin, kuka muu TV:n olisi kantanut kaupasta autoon ja kotiini?) ostamassa säästötilini rahoilla uuden telkun. Taulutelevisio oli aikaisemmin edustanut itselleni poroporvarillisuuden keskeisintä luksusstatussymbolia, mutta nyt sain tietää, että kaupoissa myydään enää AINOASTAAN taulutelevisioita. Niistä on tullut arkea. Nyt oli vielä menossa kaupoissa joulun jälkeiset alennuksetkin viimeisiä päiviä. Eli sellainen musta taulu tuli tähänkin talouteen.

uusi komea telkkuni!

Kulttuuri-ihmiset, jotka sanovat, että TV:stä tulee vain roskaa ja etteivät he alentuisi tuhlaamaan aikaansa television katseluun, eivät puhu samasta televisiosta kuin minä. Ymmärrän kyllä ihmisiä (itse asiassa monia ystäviäni), jotka eivät itse osta kotiinsa telkkaria, joko rahanpuutteen takia tai periaatesyistä, mutta en ymmärrä niitä, jotka tuomitsevat telkkarin kaikilta turhuutena. Läppärin ruutu on itselleni liian pieni elokuvien ja tv-sarjojen katseluun. Televisiosta tulee vaikka millä mitalla klassikko- ja kulttielokuvia, laatusarjoja ja mielenkiintoisia dokumentteja.

Ainakaan itseltäni televisio ei myöskään ole syönyt aikaa elokuvateatterissa käymiseltä, koska elokuvissa käymisessä on aivan oma hohtonsa ja käyn elokuvateatterissa yleensä lähes joka viikko ja festareiden aikaan monta kertaa viikossa. Kukaan ei myöskään pakota katsomaan televisiota joka päivä tai monta tuntia kerralla. Lisäksi ohjelmat voi aina tallentaa digiboxille ja katsoa ne kun itselle sopii ja kelata mainosten ohitse. Elokuvien tai dokkareiden katsominen kotona telkkarista on myös silloin sosiaalinen tapahtuma, jos niitä katsoo vaikka murun kainalossa tai ystävien kanssa leffaillassa. En pidä telkkaria vain taustalla tuomassa hälyä, surffaa kanavalta toiselle etsien katseltavaa kuin en osaisi muuten viihdyttää itseäni tai seuraa visailuja, nolaustositelevisiota, tylsiä viihdesarjoja tai saippuasarjoja. Kaikki on kiinni siitä, miten välinettä käyttää. Vietin viime syksynä neljä kuukautta jopa valitsemassani työharjoittelussa lempikanavallani YLE Teemalla, ja voin sanoa, että siellä televisio-ohjelmia valitaan mielessä sivistys ja aito kiinnostavuus.

Nyt voinkin suositella, että tänään Teemalla alkoi viisi osainen tv-sarja maailman kuuluisimmasta päiväkirjasta: Anne Frankin päiväkirja. Itseltäni ohjelma meni tänään valitettavasti ohitse kun sain television kotiini vasta myöhemmin illalla - enkä ole vieläkään saanut viritettyä kanavia...! Mutta ei hätää, Anne F. tulee uusintana torstaina klo: 19.30.

se oikea Anne Frank (1929-1945)