Ladyn tyyli on häikäisevä

Edit. Tilasin sitten äsken netistä The Arkin viidennen levyn vuoden 2010 huhtikuulta: In Full Regalia. Neljä aikaisempaa albumia mulla on jo ollut hankittuina heti kun ne ilmestyivät. Mukavaa saada nyt kokoelma täyteen.

kuvaaja: Lady Ostapeck

Tammerfestin reissu oli onnistunut. Olin liikkellä Marjon, Marjon isosiskon Kirsin ja heidän tamperelaisen ystävänsä Eliisan luona. Olimme yötä Eliisan ja Jounin asunnolla, jossa oli torstaina tervetuliaistarjoiluna samppanjaa, mansikoita ja vaahtokarkkeja. Glamour sopiikin hyvin tyyliin kun on menossa katsomaan glam rockia soittavaa The Arkia! 

Kävimme torstaina ennen keikkaa kauniilla terassilla Tammerkosken rannalla. The Arkin keikka Keskustorin teltassa oli huikaisevan hieno ja inspiraatiota nostattava. Onneksi ehdin vielä nähdä sen, koska kyseessä on tosiaan jäähyväiskiertua. Menimme keikan jälkeen Vilkkula-kellaribaariin ja Doris-yökerhoon. Eilen kävimme ostoksilla sisätiloissa olevalla kirpparilla (ostin kaksi luomivärikynää, ärhäkän pinkkiä kynsilakkaa ja Hello Kitty -nappikorvakorut) ja syömässä vohveleita torikahvilassa. Jatkoin vielä yksin tutustumaan Metso-pääkirjastoon, joka oli tyylikäs ja hyvin iso, sekä taidekeskus Vapriikkiin Ladyn tyyli -näyttelyyn. Vapriikkin perusnäyttelyyn kuuluu myös tämän näyttelyn aiheeseen hyvin sopiva Kenkien historia -näyttely, jonka olen tosin jo nähnyt pari kertaa aikaisemmin, joten en nyt katsonut sitä.

kuvaaja: Lady Ostapeck

Suomenamerikkalainen Lady Ostapeck on nykyisin 93-vuotias. Hänestä oli muuten sattumalta tänään haastattelu Helsingin Sanomissa Ihmiset-osiossa otsikolla "Tahdon näyttää, miten ihana olet". Lady osti noin viisikymmentä vuotta sitten Pelastusarmeijan kirpputorilta 1900-luvun alussa valmistetun kameran. Hän oli juuri muuttanut New Yorkin Manhattanilta pieneen amerikkalaiskylään. Valokuvien retusoijana aikaisemmin työskennellyt, mutta taiteilijan ammatista haaveillut lady alkoi ottaa kamerallaan vanhanajan valokuvia amerikkalaisista naisista, miehistä ja lapsista vintage-vaatteissa ja lavastetuissa miljöissä studiossaan. Hän oli vuosien ajan kerännyt kotiinsa vanhoja pukuja ja esineitä, ja nyt niille löytyi käyttöä. Kuvattavat saivat itse päättää aikakauden, jonka mukaan halusivat pukeutua. Tulee ihan mieleen useimpien tyttöjen - kuten minun - nuoruudessa harrastamat puku- ja valokuvausleikit. Lady Ostapeck otti kuvia viidenkymmenen vuoden ajan ja pyrki saamaan jokaisen näyttämään kauniilta. Tampereen Vapriikin kellaritilassa on lady Ostapeckin tunnelmallisia valokuvia sekä hänen museolle lahjoittamiaan amerikkalaisten naisten vaatteita ja asusteita 1840-1950-luvuilta. Puvut ovat uskomattoman kauniita!

kuvaaja: Lady Ostapeck

Ostin Vapriikin museomyymälästä 20 eurolla kuvakirjan Lady Ostapeck - Somewhere in Time - Victorian Portraitist. Ladyn kuvaustyylistä tulee hieman mieleen suomalainen kuvakirja Maailman ihanin tyttö, jossa on valokuvaaja Miina Savolaisen orpokodin tytöistä ottamia fantasiakuvia luonnossa. Savolaisen kuvien tarkoitus on voimaannuttaa tyttöjä ja saada heidät tuntemaan itsensä ihaniksi. Onnistuneella muotokuvalla voi saada kuvattavan näkemään omat parhaat puolensa ja parantaa itsetuntoa ja itsensä arvostamista.

Lady Ostapeckin kuvista tulee mieleeni myös suomalaisen Atelieri O. Haapalan burleskihenkiset, nykyajan vinkkelistä otetut vanhanajanvalokuvat, joillaisessa itsekin poseerasin helmikuun Helsinki Burlesque Festivalilla. 

Tämä raikas vintage-leninki 1950-luvulta oli näyttelyn suosikkejani. Valokuvaaja: Reetta Tervakangas.

Mun piti mennä tänään Tytin kanssa rannalle Uunisaareen, mutta olikin liian tuulista, joten saareilu siirtyi eteenpäin ja kävimme syömässä Bulevardin Kahvihuoneen terassilla. Lähden kohta Niinan kanssa katsomaan Norwegian Wood -elokuvan. Leffa kertoo opiskelijoista 1960-luvun Japanissa ja sen pitäisi olla haikean kaunis tarina seksuaalisuudesta. Opiskelijapojan hyvä ystävä tekee itsemurhan, ja poika itse taas ihastuu kahteen kauniiseen tyttöön, jotka ovat luonteeltaan toistensa vastakohdat: toinen on masentunut ja epätasapainoinen ja toinen taas on eloisa ja menevä.

Norwegian Wood

Norwegian Wood

Kauppa on nyt auki, ja ihana onkin!

Kesä on ollut erittäin tarkka aikataulusta kun juuri eilen 1. kesäkuuta oli hellepäivä! Laitoin töiden jälkeen päälle kesämekkoni ja olin paljain säärin, joten suvi on virallisesti alkanut.

Jatkan nyt taas tavarataivas-päivitysteni tekemistä... Eilen illalla oli tosiaan Outin ja Hennan Fox & Rabbit -lifestylepuodin avajaiset, joissa riitti väkeä, kukkia, tarjoiltavaa ja ihasteltavaa paikan tuotteissa. Paikan remontti oli juuri saatu valmiiksi ja kaikki hohti uutuuttaan. Hellepäivä sai vieraat levittäytymään kadulle kaupan eteen. Viihdyin siellä itsekin Vilman kanssa muutaman tunnin ajan jutellen kavereiden kanssa ja vähän shoppaillenkin.

Tässä on pieni kuvakoosteeni supersöpöstä puodista.

Vaasankatu 6
00500 Helsinki

avoinna:
ke-pe 14-19
la 12-16

Shakkilaudan päällä koruja! Toin Vilman kanssa vaaleanpunaiset kukat.

Tässä on mukava istahtaa ja levätä. Onnistuin ottamaan kuvan kun sohvasänky oli hetken aikaa tyhjä. Ihana tapetti!!



Tarjoiltavat olivat jo loppuillasta aika loppu, mutta ne olivat herkullisia. Laitila taas tarjosi ilmaiset juomat - paljon pieniä samppanja-pulloja ja nostalgisia limuja!



Outin tekemiä uniikkeja Onneli-tuotemerkin pupuja, joiden jokaisen mukana tulee oma tarina.

Lompakot on tehty vanhojen nojatuolien nahasta! Lompakot ja samalla tavalla kierrätysmateriaalista valmistetut käsilaukut olivat kauniita, mutta myös kalliita...

pupujusseja ja mitä erikoisemman muotoisia saippuoita: mehujäitä, leivoksia, ja suorakulmioita, joissa oli vanhanajan kohokuvioita mm. kahvikupeista!

Taikkilaisen opiskelijan Kallio-kierros-peli on mahtava idea!

Heh, ostin tämän valokuvan kehyksissä itselleni. Ihailin sitä jo joulukuussa Iso-Roban We Got Beef -baarin taidemarkkinoille, mutta silloin shoppailin niin paljon muutenkin, etten enää raaskinut ostaa taulua.

”You look stunning, babe.”

Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Cambridgen herttuatar Catherine Middleton

En ole rojalisti enkä häähullu, mutta rakastan isoja spektaakkeleja, jollaiset myös eiliset kuninkaalliset häät olivat. Oli myös kiinnostavaa seurata reaaliajassa tapahtumaa, joka jää historiankirjoihin ja jonka kuvista tulee ikonisia.

Viihdespektaakkelin äärellä sai liikuttua, iloita, ihastella, päivitellä ja hämmästyä. Kirkollinen osuus virsineen ja rukouksineen oli vähän tylsä ja vanhoillinen, koska en ateistina ole yhtään kirkollisten juhlien ystävä, mutta toisaalta vihkiminen oli koskettava niin kuin aina häissä. Oli myös hupaisaa lukea lehdistä pikkutarkkoja yksityiskohtia kaikesta häihin liittyvästä. Kaikki oli otettua huomioon mediassa, kuten useat palkatut ammattimaiset huuliltalukijat, jotka onnistuivat selvittämään senkin, mitä kirkossa puhuttiin kun me katsojat näimme vain liikkuvat huulet (kuten tuo otsikossani oleva Williamin kommentti Katelle).

lontoolaisia hääkatselijoita jotka tuovat mieleen Liisa Ihmemaan sotilaat

Oli kutkuttavaa tietää seuraavansa samaa tapahtumaa yhdessä kahden miljardin muun televisiokatsojan kanssa. Sellainen luonnollisesti tuntuu kansoja yhdistävältä kokemukselta. Hääreitin varrellakin Lontoossa oli uskomaton määrä katselijoita, puoli miljoonaa, joka määrä näytti ylhäältä kuvattuna muurahaislaumalta. Oli mukavaa seurata kerrankin iloista uutistapahtumaa, jossa juhlitaan rakkautta. Samalla sai ihastella limusiineja ja satukirjakuvitukset mieleen tuovia hevosvaunuja sekä tietysti kauniiden naisten kalliita design-muotimekkoja ja hattuja.

Nuo karvahatut, hih! Eilinen paraati oli hieno.

Kävimme Vilman kanssa eilen ensiksi Kakkugalleriassa ostamassa hääkatsomoon sopivat leivokset sekä hankimassa lounasta. Hassua, kuinka tunnit menivät kuin siivillä katsoessa häähumua! Ja heti häiden jälkeen seurasimme toista kaunista liihottelua eli naisten luistelukisoja Moskovassa.

Katen tyrmäävän kaunis iltapuku iltajuhlassa

hattuja, hattuja!

Spaissari! Raskaana oleva Victoria Beckham

Garbo Vintage on saapunut Helsinkiin

Voisiko puoti enää olla sopivammassa paikassa kuin tämä vaaleanpunainen jugendtalo!

Olin tänään aurinkoisen sään kunniaksi Vilman kanssa kävelyllä Kaivopuiston edustan jäillä, kun matkalla huomasimme Kapteeninkadulla puodin nimeltä Garbo Vintage. Kävimme kaksikerroksisessa kaupassa, joka on täynnä aitoja vintage-aarteita ja joka on kauniisti sisustettu. Mitä silmänruokaa! Ihania mekkoja riittää hyllyriveittäin, ja ne ovat reilusti isoäidin ikäisiä. Yksikin myynnissä oleva mekko on jopa 1880-luvulta!

Omistajatar Pirita Ranck kertoi, että kauppa avattiin vasta kolme viikkoa sitten. Suomalainen Pirita piti vintagepuotiaan 30 vuotta Lontoossa ja toi sitten vaatteensa, korunsa ja asusteensa Suomeen. Liikkeellä on myös verkkokauppa, jossa on tosin kuulemma vain 10 % kaupan laajasta tuotevalikoimasta. 

Tässä ottamiani kuvia liikkeen alakerrasta:

Garbo Vintage, Kapteeninkatu 3, 00140 Helsinki

Elokuvatähtien glamouria ja säihkyvää juhlatunnelmaa

Uusin silmin

Kaipa asusteetkin ovat kulttuuria, vaatekulttuuria, joten teen nyt päivityksen äsken optikolta noutamistani uusista silmälaseista! Edelliset silmälasini sain jo vuonna 2004 (!), joten oli korkea aika saada uutta ilmettä, erityisesti kun näkönikin on jo hieman huonontunut. Kahdet aikaisemmat silmälasini ovat olleet mahdollisimman huomaamattomat: ohuet mustat ja ohuet hopeanvihreät. Sain silmälasit vasta aikuisiällä, joten niihin on pitänyt tottua. Nyt päätin siirtyä tämän päivän trendiin eli paksusankaisiin ja värikkäisiin laseihin, jotka saavat näkyä kauas. Nämä lasit ovat kuin koru. Halusin viininpunaiset, koska se on suosikkivärejäni ja pukeudun siihen väriin usein.

iloinen rillirousku 

Ei ole kuulkaa niin helppoa ottaa valokuvaa omasta pärstästään... 

suoraan Pariisista: Emmanuelle Khanh

Täytyykin heti tänä iltana ulkoiluttaa silmälasejani Helsinki Priden etkoilla Jenny Woossa. Todelliset  etkot pidetään näin yli viisi kuukautta ennen itse juhlia ("Kesä 2011 on rakkauden kesä!" - Toivon myös näin!).  :-D Esiintymässä tänään ovat entinen Nylon Beat Jonna Geagea ja suosikkini Siiri Nordin!

Ansa, johon haluaa langeta

Punaiset korkokengät, musta kiiltäväpintainen kirjekuorikäsilaukku, pehmisjäätelö-kaulakoru, vaaleanpunainen bambi -sormus, liiloista sulista tehty pääpanta, egyptiläiset korvakorut... Second hand - ja asuste-puoti Ansa Kalliossa Fleminginkadulla on täynnä kaikkea ihanaa! Siellä on muun muassa persoonallista vintagea, käsin tehtyjä uniikkeja ja leikkisiä muovikoruja, ulkomailta tilattuja koruja ja laadukkaita second hand -vaatteita. Loistoa on, että puoti on arkisin auki seitsemään asti, joten siellä ehtii käydä töiden jälkeen.

Kävin puodissa eilen Vilman kanssa etsimässä vielä itämaisia asusteita lauantain Helsinki Burlesque Festivaleille, joiden teema on "Tuhat ja yksi yötä".

Olen tutustunut aikaisemmin putiikin tuotteisiin joulun alla Gloriassa pidetyssä Ofelia Second Hand -marketissa, jossa liimauduin Ansan myyntipöydän ääreen, sekä olen saanut Vilmalta syksyllä lahjaksi kauniit ruusukorvakorut Ansasta. 

Ansalla on myös oma blogi, jossa on paljon ihania kuvia, ja kotisivut, mutta tässä alla minun eilen ottamia valokuvia:

uniikkeja muovisia korvakoruja ja sormuksia

Ansan sisustus on myös tarkasti mietitty. 

ihania korvakoruja riittää ja riittää... 

puodin vintage-puolta 

Ostin Ansasta rannekorut, jotka on tuotu Intiasta.

Vilma löysi näyttävät intialaiset rannekorut Kampin Indiskasta. 

Kävimme eilen pyörähtämässä myös Toisella Linjalla second hand -puoti Hilda Violassa, jossa oli ennen kaikkea paljon, pyörryttävän paljon somia käsilaukkuja ja leninkejä.