Suomalaista outoutta parhaimmillaan

Kari Tykkyläisen taiteen innoittajia ovat naisten sääret ja pitkät sukat.

Nyt on löytynyt kyllä kaikista hauskoin dokumentti: Siuruan Rubens (ohjaus Erkki Määttänen).

Dokumentti tuli tällä viikolla televisiosta, ja sitä katsoessani nauroin lähes kippurassa. Hassua, etten ollut koskaan aikaisemmin kuullut Kari Tykkyläisestä, jolla on Youtubessa yli tuhat videota ja niillä yli kymmenen miljoonaa katselijaa ympäri maailman. Youtube on jälleen luonut uuden tähden.

Tykkyläinen on pohjoisen köyhä taiteilija, joka tekee hullujen videoteosten lisäksi maalauksia ja veistoksia. Ensiksi miestä pitää naisten hameenhelmojen perässä juoksevana kylähulluna, mutta sitten piirtyy esiin vapaa sielu, jonka huumorintajua, aitoutta, rohkeutta ja kekseliäisyyttä voi vain ihailla. Jotain Tykkyläisen ennakkoluulottomuudesta kertoo sekin, että keski-ikäinen mies keksii hyödyntää taiteensa levityksessä nuorten suosimaa Youtubea.

Tykkyläisessä yhdistyvät tavallisuus ja outous. Siinäpä ihminen, joka tekee juuri niin kuin huvittaa ja uskaltaa elää epäsovinnaisesti.

Dokumentti on vielä viiden päivän ajan nähtävillä Yle Areenalla.

Englannin kuninkaallisia ruudussa, jälleen

Hyvää kirjan ja ruusun päivää! 

Lukemisen ja kukkien ihastelun lisäksi tänä iltana voi katsoa dokumentin änkyttävästä kuninkaasta eli Historiaa: Yrjö VI ja kuninkaan puhe klo 19.00. Dokumentti tulee uusintana sunnuntaina neljältä.

Olin itse innoissani huomatessani tämän ohjelmatiedon, koska kävin juuri pari viikkoa sitten katsomassa teatterissa paljon Oscar-palkintoja voittaneen liikuttavan elokuvan Kuninkaan puhe (voit tsekata arvioni elokuvasta täältä). Hauskaa saada nyt lisävalaistusta Yrjö VI:n elämästä.

Bertiehän se siinä! Yrjö VI alias George VI eli vuosina 1895-1952.

kruunajaisissa (isompi tytöistä on Iso-Britannian nykyinen hallitsija kuningatar Elizabeth II)

Oletteko muuten kuulleet, että myöhemmin tänä vuonna pitäisi valmistua Madonnan toinen elokuvaohjaus, jonka aiheena on Wallis Simpson? Änkyttävän Yrjö VI:n isoveli kuningas Edward VIII luopui kruunusta mennäkseen naimisiin kahdesti eronneen amerikkalaisen 40-vuotiaan seurapiirinaisen Wallis Simpsonin kanssa. Madonnan elokuvan nimi on W.E. Jään odottamaan uteliaisuudella! Itse rakkaustarina on jo lähtökohtaisesti kiinnostava. Madonnan ensimmäinen ohjaus Filth and Wisdom (2008) sai yllättävän positiiviset arvostelut ja pyöri Suomessakin - tosin itse en ole vielä(kään) nähnyt kyseistä elokuvaa.

Wallis Simpson ja Edward VIII

Pinnan alla

Olihan Finnkinon eilinen Superpäivä lopulta pakko hyödyntää. Ostimme Vilman kanssa illalla Tennispalatsin Wayne´sistä leffasaliin mustikkasmoothiet ja kävimme katsomassa Oceans-dokumenttielokuvan. Dokkarin jälkeen söimme hyväksi koetussa eikä syyttä suositussa Annankadun kiinalaisessa New Bamboo Centerissä. Oceansin yksityiskohdista riitti puhuttavaa ja ihasteltavaa. Olisi tosin dokumentin aikana usein tehnyt mieli hihkua, osoitella ja huokailla ihastuksesta, mutta se olisi ollut ärsyttävää muiden katsojien kannalta. 

 
Oceans (Ranska, USA 2009) kertoo nimensä mukaan maapallon valtameristä, tai oikeammin niiden eläjistä. Teoksen ovat ohjanneet Siivekkään muuton tekijät Jacques Perrin ja Jacques Cluzaud. Ranskalaiset ovatkin viime vuosina kunnostautuneet luontoelokuvien tekijänä, muistanette varmaan esimerkiksi Pingviinien matkan.

rohkea sukeltaja (tosin dokumentissa näytetään, etteivät hait yleensä koske ihmisiin)

Olisi ollut hauskaa, jos tämä olisi ollut 3D-elokuva, mutta tässä näköjään pyrittiin taiteellisempaan vaikutelmaan. Yksi rahoittajista on Disney, jonka tekosia on varmaan opetusvideomainen kertojaääni, joka tuntuu olevan suunnattu lapsille. Tosin opetusvideomaisen tunnelman luo myös suomenkielinen dubbaus, koska ranskaksi filosofiset pohdinnat ekosysteemistä olisivat varmaan kuulostaneet runollisemmilta. Kertojaääni ei nimeä yhtään kuvissa näkyvää mereneläjää, mikä tekee kokemuksesta enemmän taide-elokuvan, vaikka toisaalta en itse tunnistanut läheskään kaikkia otuksia. Tässä elokuvassa dubbaus toimi siinä mielessä, ettei tarvinnut lukea tekstiä vaan saattoi vain keskittyä ihailemaan upeita kuvia.

Ja upeutta puolitoista tuntisessa dokumentissa riittää. Onhan Oceans yksi maailman kalleimmista luontodokumenteista ja kuvattu kaikilla maailman valtamerillä ja syvemmällä meren pohjassa kuin koskaan aikaisemmin. Erikoisissa merenelävissä ja niiden ulkonäössä, saalistamisessa ja suojautumisessa riittää ihmettelemistä, nauramista, kauhistelemista ja ihailemista. Merenelävissä voi nähdä monia inhimillisiä piirteitä, mikä on tietysti ihmisistä kaikista hupaisinta ja tuo dokumenttiin draamaa, kuten kotiloaan äreästi siivoava ja toisen ravun kanssa tappeleva rapu sekä koomisen flegmaattiset hylkeet. Tosi-tv:tä parhaimmillaan. 

Tarinan ytimenä on luonnon uskomaton monimuotoisuus, julma tehokalastus (haista - dokumentissa vain aidon näköisestä nukesta - leikataan evät ja pyrstö irti, ja tynkähai heitetään takaisin mereen kuolemaan) ja merten saastuminen. Ideana on tarjota katselijoille sekä opetusta mereneläjistä että herätellä toimimaan merten hyväksi.

Dokumentissa sanotaan, että ihmiset ovat tuhonneet monen eläimen elinympäristön ja ajaneet lajeja sukupuuttoon, mutta eläimet eivät ole kostaneet ihmisille.

Tuo unelmoiva katse, awwww!

Ole ylpeä siitä mitä olet

Sain perjantaina Tjejklubbenilla käteeni Ylpeys.fi-sivuston sinisen esittelykortin. Kyseessä on uusi suomalainen HTBL-verkkoyhteisö, jonka nimi luonnollisesti viittaa Pride-viikkoon. Sivusto näyttää vetoavan ennen kaikkea teini-ikäisiin ja nuoriin aikuisiin. Hienoa, että syntyy yhä uusia sateenkaariyhteisöjä! Sivustolta selvisi sekin, että Helsinki Pride järjestää keväällä vielä toisetkin etkot, perjantaina 13.5. The Circus -yökerhossa. 

Näin etusivulla kerrotaan: "Ylpeys.fi on suomalainen sosiaalinen yhteisö homo-, lesbo-, bi- ja trans-ihmisille sekä heidän ystävilleen. Yhteisössä voit esimerkiksi verkostoitua uusien ihmisten kanssa ja pitää yhteyttä vanhoihin, blogata, keskustella ja osallistua galluppeihin. Toivomme, että mahdollisimman moni gay-ihminen liittyy sivustolle. Sivuston käyttö on täysin ilmaista!"

Löysin sivustolta yhden valokuvan, jossa itse olen tanssimassa viime perjantaina Jenny Woossa. Tosin Ylpeys-sivuston valokuvaaja otti meidän porukasta useita kaveriposeerauksia, mutta ainakaan vielä ne kuvat eivät olleet netissä (ehkä onneksi, eh?).

Jenny Woon tanssilattialla 8.3.2011. Kasvoni ovat ovelasti hiusteni suojassa.

Kiitos kaverini Jasminin, sain tietää netissä olevasta tuoreesta Anne Lister -dokumentista! Revealing Anne Lister -dokumentti löytyy neljältä 15 minuutin pituiselta Youtube-videolta. Näin viime vuoden elokuussa Espoon Ciné -elokuvafestivaaleilla BBC:n tv-elokuvan The Secret Diaries of Miss Anne Lister (Iso-Britannia 2010), ja voimaannuttavasta elokuvasta tuli heti suuri suosikkini. Anne Listerin tarina muuttaa historiankäsitystämme!

Anne Lister

Anne Lister (1791–1840) oli englantilainen varakas maanomistaja, seikkailija ja päiväkirjan kirjoittaja. Hän opiskeli ahkerasti ja matkusteli paljon, ja hänet tunnettiin sivistyneenä, seurallisena ja ystävällisenä naisena. Anne ei mennyt koskaan miehen kanssa naimisiin. Hän pukeutui aina mustiin ja koruttomiin pukuihin. Viime vuosina on löydetty hänen lukuisat päiväkirjansa, jotka ovat täynnä salakieltä, joka on nyt onnistuttu avaamaan. Mikä tekee Annen elämästä erikoisen ja merkityksellisen myös nykyajan ihmisille, on se, että päiväkirjat paljastavat hänellä olleen selkeä lesboidentiteetti. Jo teini-ikäisenä Annella oli tyttökoulussa tyttöystävä. Anne Listeriä pidetään ensimmäisenä modernina lesbona. Hänellä oli elämänsä aikana useita naisystäviä ja hän jopa meni naisen kanssa epävirallisesti naimisiin. Siinä vasta todellinen oman tiensä kulkija, rohkea pioneeri ja täysillä elänyt nainen! Onnellisena ja tasapainoisena ihmisenä tunnettu Anne osoittaa, ettei menneisyyden lesbojen elämä ollut vain kurjuutta, hulluutta, salailua ja yksinäisyyttä, vaan heillä (tai ainakin rohkeimmilla ja etuoikeitetuimmilla) oli romanttisia ja eroottisia suhteita.

elokuvaversio Anne Listerin elämästä

Annen elämään mahtui niin syviä ystävyyssuhteita naisiin kuin naisten välisiä rakkaussuhteita.

Kun tämän päivityksen aihe nyt on homostelu, niin kerrotaanpa sekin, että huomenna keskusteluohjelma Dr. Philissä on aiheena samaa sukupuolta olevien avioliitot (Nelonen klo: 17.50). Amerikkalaisen keskustelun taso on kuulemma yhtä kärkästä kuin syksyllä oli TV2:n homoillassa. Eli se katsoo, kenen kärsivällisyys ja hermot kestävät! Mun on uteliaisuudesta pakko katsoa ainakin ohjelman alku...

Järkyttävä uutinen tämän päivän Helsingin Sanomissa on se, Suomen evankelis-luterilainen kirkko rahoittaa monia tahoja, jotka järjestävät sielunhoitoterapeuttien koulutusta. Osa suomalaisista sairaanhoitajista järjestää pyydettäessä sielunhoidollista terapiaa, jossa homoseksuaaleista "eheytetään" heteroita. Kuinka tällaista voi olla vielä 2010-luvun Suomessa?! Kuinka kaiken lisäksi terveydenhoitoalan ammattilaiset voivat uskoa tuollaiseen ei-tieteelliseen ja moraalittomaan puppuun? Järkyttävää.

Tänään tulee dokkari homonuorista

Kyllä homotkin siivoaa -dokumentti

Hei, laitapa tänä iltana telkkari auki! Ykköseltä tulee klo: 21.10 suomalainen dokumentti Kyllä homotkin siivoaa. Kati Juuruksen ohjaama tuore dokumentti kertoo viiden 17-20-vuotiaan homo- ja lesbonuoren tarinan.

Dokumentti on uraauurtava, koska homoseksuaalien nuorten elämää on Suomessa tutkittu yllättävän vähän. Homonuoret ovat usein joutuneet miettimään identiteettiään muita nuoria enemmän. Dokumentin nuoret ovat kohdanneet kiusaamista, ahdasmielisyyttä ja masennusta. Kuitenkin he uskaltavat avoimesti omilla kasvoillaan kertoa tarinansa. Puhumalla julkisuudessa he voivat auttaa muita samassa tilanteessa olevia nuoria sekä poistaa valtaväestön ennakkoluuloja.

dokumentin rohkeat nuoret päähenkilöt

Naisia ja artisokkaa

Happy-Go-Lucky -elokuvan pääroolissa ihastuttanut Sally Hawkins esiintyy Nigel Colen ohjaamassa elokuvassa Tehtaan tytöt.

Artisokka on herkullinen kasvis, mutta nyt en puhu siitä. Muistutus siis kaikille, että ensi viikon torstaista sunnuntaihin Helsingissä on jälleen jokavuotiset Artisokka Film Festivalit! Kyseessä on naiselokuvien festivaalit. Lipunmyynti alkaa ylihuomenna.

Festivaalin nimi tulee Federico Fellinin mestariteoksesta La Strada - Tie (Italia, 1954). Festivaalin nimi oli ennen "Nainen vai artisokka". Fellinin elokuvan tapahtumapaikkana on kiertävä sirkus, ja pellenä esiintyvä Matto sanoo Gelsominalle: "Are you sure you are a woman? You look like an artichoke."

Gelsomina elokuvasta La Strada

Festivaalin tapahtumiin kuuluu myös Artisokka-klubi Mbarissa ensi viikon torstaina ja "Näyttelijästä ohjaajaksi" -keskustelutilaisuus ensi viikon lauantaina.

Löytyihän joukosta yksi lesboaiheinenkin elokuva! Leanne Pooleyn dokumentissa The Topp Twins - Untouchable Girls (Uusi-Seelanti, 2009) pääosassa ovat uusiseelantilaiset siskokset. He ovat urheasti julkilesboja ja kantaaottavia country-muusikoita punaniskojen keskellä.

The Topp Twins - Untouchable Girls

Jos muistatte täällä aikaisemmin kertomastani Tennispalatsin uudesta taidenäyttelystä "Samaan aikaan Intiassa", niin siellä oli valokuvia intialaisista hijroista, transsukupuolisista naisista. Valokuvissa esiintynyt hijra on esillä myös Thomas Wartmannin dokumentissa Between the Lines: India’s Third Gender (Saksa, 2005).  

Between the Lines: India’s Third Gender

Popcornin tuoksua

Burleski-viikonloppuni starttasi käyntiin eilen illalla. Koimme Vilman kanssa ensi-illan huumaa kun menimme katsomaan Tennispalatsiin (mielikuvituksellisesti nimetyn...) Burleski-elokuvan (Burlesque, USA 2010).

Elokuva oli sitä, mitä mainokset olivat jo luvanneet: paljon henkeäsalpaavan upeita ja kalliita pukuja, hienoja pop-lauluja, hämmentävän kauniita ihmisiä ja perinteinen tuhkimo-juoni, johon sisältyy rakkautta, oman paikkansa löytämistä, vastoinkäymisiä ja draamaa. Elokuva on hyvin viihdyttävä ja yli kaksi tuntia menee kuin siivillä. Musikaalinumerot ovat sensuelleja, täräyttäviä, kuumia ja kuvankauniita. Tosin näissä tansseissa ei burleski-tyyliin vähennetä vaatteita eikä pyöritellä tasseleita, vaan esitykset ovat kabaree-tyylisiä.

Burleski ei tarjoa feminististä burleskia, joka ottaisi yhteiskunnallisesti kantaa tai rikkoisi naisiin kohdistuvia ankaria ja yhdenmukaistavia ulkonäköpaineita. Olen tottunut näkemään klubeilla livenä burleskiesityksiä, joissa kaiken kokoiset ja näköiset amatööritanssijat esittävät hauskoja ja kiusoittelevia tansseja. Burleski-elokuvassa on kyseessä perinteisellä tavalla täydelliseksi muokattujen ammattitanssijoiden vartaloiden esittelyä vähissä vaatteissa seksikkäissä ja hyvin vaativissa koreografeissa, The Pussycat Dollsien ja Dita von Teesen tyyliin. Sivunumeroissa tosin näkyy ohimennen rehevämpiä akrobaattinaisia Cabaret-elokuvan tyylisissä hassutteluesityksissä. Myös elokuvan miehet ovat perinteisellä tavalla mallinkomeita lihaskimppuja, jotka eivät kyseensalaista vallitsevaa kapeaa miesihannetta.

Aluksi vähän ihmettelin yli 60-vuotiaan Cherin valintaa toiseen päärooliin, mutta kun Cher alkoi laulaa, niin kaikki epäilykseni haihtuivat. Uskomaton ääni! Ja onhan Cher kaunis ja nuoren näköinen kuten viisikymppinen Madonna... Christina Aquileran valkokangasdebyytti taas on hyvin Christinan laulajan imagon näköinen - ja onnistunut. Kuinka valkoisella sirolla tytöllä voikin olla mustan soul-tähden komea ääni?

* * * * *

Sitten vihdoinkin SE Docpoint-päivitys. Oppilastyösarjasta kerroinkin jo täällä, ja sen lisäksi menin viime viikolla katsomaan neljä dokumenttia.

Sinkkuelämän säännöt (Suomi 2011), Kinopalatsi

Bulgarialaiset, kolmenkympin pelottavan rajan ylittävät nuoret miehet ovat muuttaneet Suomeen rakkauden perässä mutta pettyneet ja etsivät nyt uutta parisuhdetta. Neljä ystävystä tuovat pakostakin mieleen Sinkkuelämän neljä naisystävää. Elokuva on koskettava, liikuttava ja hauska, ja kuvaa hyvin rakkauden löytymisen vaikeutta ja toisaalta ystävyyden vahvuutta. Pojat tosin ovat aktiivisia, jopa päällekäyviä, seuranhaussaan, ja uskaltautuvat testaamaan kaikkia mahdollisia sinkkutapahtumia kuten sinkkusulkapalloa.

Jean Painlevén mykkälyhytelokuvia (Ranska, 1920-luku), Orion

Tämä biologian ja elokuva-alan pioneeri oli ensimmäinen, joka ei kuvannut vedeneläimiä akvaarion lasin läpi vaan oikeasti rannoilla ja meressä. Hänen mustavalkoiset elokuvansa ovat yhä henkeäsalpaavia, hauskoja ja avartavia. Mustekalat ovat niin ihmeellisiä otuksia, kuin avaruusolentoja! Kukkien kasvun ja päivärytmin kuvaaminen nopeutettuna on runollisen kaunista ja saa kasvit näyttämään entistä elävämmiltä. Siniparrasta tehty muovivaha-animaatio musikaalinumeroineen oli ensimmäisiä animaatioita, ja tämä hersyvä versio on kilpailukykyinen nykyajan muovailuvaha-animaatioiden kanssa. Verenimijä lepakosta tehty dokumentti sai ymmärtämään, mistä vampyyrien ulkonäkö on saanut inspiraationsa.

Men Who Swim (Ruotsi, Iso-Britannia 2010), Bio Rex

Tämä kuuluu vahvojen miesdokumenttien sarjaan Sinkkuelämän sääntöjen ja viime vuoden suosikin Miesten vuoron kanssa. Kuten Sinkkuelämän säännöissäkin, tässä ohjaaja on myös yksi dokumentin päähenkilöistä ja tämäkin kuvaa maahanmuuttajan elämää, sillä ohjaaja on muuttanut Walesista rakkauden perässä Ruotsiin. Tämän elokuvan aihe on tavallista erikoisempi ja jopa absurdin hauska. Ohjaaja on löytänyt rakkauden ja perheen, mutta ei vielä neljän vuodenkaan jälkeen ole saanut ystäväpiiriä eikä mieluisaa työpaikkaa. Hän perustaa miesporukan kanssa Ruotsiin ensimmäisen miesten kuviouintijoukkueen, saadakseen elämäänsä tarkoitusta, päämäärän ja ystäviä. Miehet vertaavat uintijoukkuettaan rock-bändiin. Elokuva kertoo syvemmmällä tasolla selviytymistarinan oman paikan löytämisestä uudessa maassa, kunnianhimon toteuttamisesta ja kaveriporukan yhteishengestä. Kuviouintiharrastus tuo yllättäen monia hyviä asioita miesten elämään - kuten tämän menestysdokumentin.

His & Hers (Irlanti 2009), Maxim

Dokumentissa kuvataan kronologisessa järjestyksessä naisia vauvasta vanhuuteen, ja jokainen naisihminen esiintyy yksin ja kertoo elämänsä miehistä: ensiksi pikkutytöt kertovat isästään, sitten teinitytöt poikaihastuksestaan, parikymppiset tytöt poikaystävästään, kolmekymppiset nuoren naiset häistään, avioliitostaan tai ensimmäisestä raskaudestaan, keski-ikäiset naiset poikalapsestaan ja vanhat naiset taas aviomiehestään tai miesvainajastaan. Dokumentti on kekseliäs, avoin ja harvinaisen hyväntuulinen. Tosin kuten seurassani ollut Tytti sanoi, niin se oli myös oikea "tavallisuuden paraati". Kaikki naiset olivat valkoihoisia, terveitä, työväenluokkaisia, tavallisissa töissä käyviä heteroita, jotka menivät nuorena naimisiin, saivat lapsia ja asuivat (ankeassa) lähiössä. Dokkariin olisi kaivannut enemmän variaatiota erilaisista naiskohtaloista.

Doo doo doo!

Juuri kun viime merkinnässäni  kerroin uudesta musiikkituttavuudestani Eliza Doolittelestä, niin kuulinkin, että tänään tulevat myyntiin liput Eliza Doolittlen keikalle Tavastialle naistenpäivänä 8. maaliskuuta! Lähteekö kukaan keikkaseuraksi? :-) Liput maksavat 28 euroa, ovelta 29 euroa.

Eliza Doolittle on vasta 22-vuotias englantilainen laulaja-lauluntekijä. 

* * * * *

Lisäksi kun kirjoitin viime merkinnässäni elokuvasta Aamiainen Tiffanylla, niin huomasin, että Gummeruksen kevään uutuuskirjoihin kuuluu Sam Wessonin teos Auringonnousu Manhattanilla,  joka kertoo Aamiainen Tiffanylla -elokuvan kulisseista. Herkullinen aihe!

"Auringonnousu Manhattanilla on tarina kaipuusta, unelmista ja elokuvista. Näyttelijä Audrey Hepburn haluaa perheen ja ajattelee näyttelemisen olevan vain väliaikaista. Kirjailija Truman Capote kaipaa äitiään ja hakee tämän korviketta New Yorkin kaduilta ja baareista. Kolhuja urallaan kokenut käsikirjoittaja George Axelrod puolestaan haluaa saada Hollywoodin sensuurikoneiston hyväksymään seksiä valkokankaalle. Nyt lukija pääsee kurkistamaan elokuvamaailman kulissien taakse, kun Sam Wasson kertoo herkullisen ja ajatuksia herättävän tarinan siitä, miten puritaanisuus, intohimo ja eleganssi yhtyivät toisiinsa elokuvassa Aamiainen Tiffanylla. Elokuvan myötä Hollywood ja koko maailma alkoivat nähdä naiset toisin silmin."

Audrey Hepburn elokuvassa Aamiainen Tiffanylla 

Kevään uutuuskirjoista silmiini osui myös Nemon kustantama Kasey Edwardsin omaelämäkerrallinen Kolkyt ja risana. Kirja kertoo väärien unelmien tavoittelusta.

"Kasey Edwards on saavuttanut kaiken haluamansa. Kolmekymppisellä uraohjuksella on unelmatyöpaikka, unelmapoikaystävä ja unelma-asunto. Silti hän ei halua nousta aamuisin sängystä. Hän vihaa työtään, työkavereitaan ja konttoriaan ja löytää lohtua vain lemmikkikaupan ikkunassa telmivien koiranpentujen katselemisesta."

* * * * *

Olen tässä katsellut siskoltani joululahjaksi saamaani dvd:tä lapsuuteni suosikin mestarietsivä Nikke Knattertonin seikkailuista. Nikke seikkaili alunperin jo vuosina 1950-1959 sarjakuvana lehdessä, luojanaan saksalainen Manfred Schmidt. Piirrossarja valmistui vuonna 1977 ja saapui Suomeen vuonna 1989. Sarjan ominaispiirteisiin kuuluu, että hahmot eivät puhu vaan kertojaääni selittää kaiken ja Niken liioitellut taidot kattavat kaikki mahdolliset elämänalueet, esimerkiksi hän puhuu kaikkia maailman kieliä ja osaa yhtä aikaa lukea kahta lehteä ja kuunnella kahta eri ohjelmaa.

En muistanutkaan, että sarjan naishahmot ovat niin seksuaalisia ja Nikke sellainen velikulta! Tämä pornahtava puoli meni lapsena jotenkin ohitse (tai sitten se on jäänyt muhimaan alitajuntaani tietyin seurauksin...). Toisaalta kuten dvd:n takakansiteksti sanoo: "Alati piippu suussa viihtyvä ja ruutukuosiin verhoutuva Knatterton on viihdyttävä ja etenkin putipuhtoisia amerikkalaisia salapoliiseja ja supersankareita mehukkaasti parodioiva hahmo."

Nikke ja hänen arkkivihollisensa, alamaailman suosiman Alibi-kapakan emäntä Virginia Peng

* * * * * 

Aloitin sitten eilen Docpointin avajaispäivänä, katsomalla Maximissa Metropolian oppilastyösarjan. Koosteesta parhaimipina nousivat Rudyboy, joka kertoi parvekkeelta pudonneen lemmikkikissan leikkauksen maksamiseksi tehdystä menestyneestä hyväntekeväisyyskampanjasta, thaimaalaisista marjanpoimijoista ja heihin vihamielisesti suhtautuvista paikallisista pohjois-suomalaisista kertova dokumentti Kuinka niitä marjoja poimitaan ja sukupuolensa korjanneen Marja-Siskon muotokuva.

* * * * *

Voisin vielä mainita, että testasin ystäväni Laura A:n kanssa Kalevankadulla aivan keskustassa sijaitsevan konditorio Briossin. Paikka on ollut olemassa varmaan ainakin kymmenen vuotta, mutta en ole vain aikaisemmin eksynyt sinne. Suosittelen kahvilaa, sillä siellä on nostalginen pariisilainen sisustus sekä myytävänä herkullisia leipomotuotteita. 

* * * * *

Lauantai-iltana oli tosiaan kahdet upeat kotibileet ja jatkot, eh, Stadin Tähdessä. Tässä muutama kuva  cocktail-synttäreiltä:

runsasta juomatarjoilua tykötarpeineen

Minä poseeraan H:n ja O:n kauniissa keittiössä 

Erään vieraan minulle tekemä pippurinen kermalikööridrinkki 

Hannan minulle tekemä makea hedelmäinen drinkki

Docpoint ja Ava

Hei kaikille,

tänään alkoi Docpointin (25. - 30. tammikuuta) ennakkomyynti! Itse odotan vielä, että saan ensi viikolla työpaikan puolesta ilmaislippuja sinne...

Ajattelin mennä katsomaan paljon kiinnostavia lyhäreitä sisältävän kotimaisen oppilastyösarjan, jossa on dokumentit mm. sukupuolensa korjanneesta Marja-Siskosta ja suomalaisista kodittomista; kolmikymppisten suomalaisten miesten naisten metsästyksestä kertovan Sinkkuelämän säännöt (Suomi 2010); ranskalaisen Jean Painlevén lyhyiden mykkäelokuvien koosteen (mm. Blue Beard ja The Octopus); ja Irlannin katsotuimman dokumentin His & Hers (Irlanti 2009), joka kertoo miehistä heteronaisten elämässä eri ikävuosina. Jos ehdin ja jaksan, niin saatan myös käydä katsomassa esimerkiksi vaikeista perhesuhteista ja omien lasten taposta kertovan (juu, tosi pirteää...) dokkarin Kaivo (Suomi 1992), menestyvän muusikon värikkäästä taiteilijaelämästä kertovan The Extraordinary Life of José Gondález (Ruotsi 2010) ja kuuluisasta näytelmäkirjailijasta kertovan The Arbor (Iso-Britannia 2010).

Barbe bleue

* * * * *

Huomasin ulkomainonnasta, että huomenna avataan uusi televisiokanava! Sen nimi on Ava ja se on MTV3:n alaisuudessa. Ymmärsin niin, että Ava on aikaisemmin ollut maksullinen tv-kanava ja huomisesta alkaen se näkyy kaikilla kaapelivastaanottimilla. Tämä uusi kanava on suunnattu naisille, ja se muistuttaa kovin paljon jo kauemmin pyörinyttä Liv-kanavaa. Ohjelma tuntuu olevan suunnattu 20-40-vuotiaille heteronaisille, ja ennen kaikkea tarjolla on hömppää... Miksi naisille tarjotaan niin paljon tosi-televisiota ja visailuja?! Tosin joukossa tuntuu olevan joitakin ehkä ihan hupaisia ja tietoa tarjoavia ohjelmia, ja ehkä ohjelmatarjonta monipuolistuu avajaisviikonlopun jälkeen. 

Tänä iltana kymmeneltä tulee muuten taas Liviltä uusintana dokumentti Dawn kokeilee lesboelämää. Siinä kaunis ja utelias hetero(tai bi?)tyttö, journalisti Dawn Porter, muuttaa kolmen nätin lesbon kommuuniin. Dokumentti on avarakatseinen, kepeä ja positiivinen. Lisäksi täytyy vain todeta, että dokumentti näyttää kuinka ulkomailla isoissa cityissä lepakkobaari- ja deittailukulttuuri on täysin eri sfääreissä kuin Helsingissä... Siis siellä on teemabaareja vain naisille!!