Jääprinsessa mä oon...

Rautatieaseman Jääpuisto puoli kuuden maissa illalla, vaikka näyttääkin ihan yöltä.

Korkkasin eilen Rautatieaseman Jääpuiston ystäväni Hanna S:n kanssa. Käyn yleensä joka talvi luistelemassa Jääpuistossa kerran tai kaksi, yleensä jo ennen joulua. Nyt halusin odottaa lumikelejä - ja sainkin kyllä odottaa... Eilinen oli yhtä jännäämistä kun päivä alkoi vesisateella, mutta muuttui sitten onneksi lumisateeksi.

Valitettavasti ehdin luistella vain noin kaksikymmentä minuuttia kun jalkapohjani tulivat niin uskomattoman kipeäksi, etten voinut enää jatkaa. En tiedä mikä on syy kipuun, mutta niin on käynyt ennenkin. Ehkä syyllisiä ovat yläasteella ostetut luistimeni, jotka ovat siis ainakin jo 15 vuotta vanhat eivätkä enää ole parhaassa terässä. Täytyy ensi kerralla vuokrata Jääpuistosta menopelit! Eilen en voinut tehdä muuta kuin mennä Hannan kanssa jo ennen aikaisesti Jääpuiston kahvilaan herkuttelemaan... Ja kävimme vielä ennakkoäänestämässä.

Suosittelen Steissin Jääpuistoa, koska sinne on niin nopea mennä ja siellä saa luistella Helsingin monumenttien keskellä. Lisäksi Jääpuiston Robert's Coffeessa on todella herkullinen ja laaja tarjonta kakkupaloja ja erikoiskaakaoita, joista on vaikea valita mieleisensä!

Hieman tärähtäneitä mutta tunnelmallisia kuvia jäältä.

D niin kuin Docpoint

Nyt kun olen aktivoitunut, niin tässä tulee tänään neljäs pieni blogipäivitys putkeen!!!

Muistuttaisin siis, että tämän viikon perjantaina alkaa lipunmyynti dokumenttielokuvien festivaaleille Helsingissä eli Docpointiin. Docpoint on tänä vuonna 24.-29. tammikuuta. Tarjolla on nyt esimerkiksi dokkareita arabikeväästä, musiikintekijöistä, Virosta, perheistä, desingistä...

Kahlasin eilen netissä lävitse koko festivaalin superlaajan dokumenttitarjonnan. Mulla sattuu vain olemaan Docpoint-viikolla jo kolmena iltana harrastus sekä lisäksi lauantaina menen jo teatteriin, mikä rajoittaa leffojen valintaa - samoin kuin hienoinen rahapulani. Valitsin nyt neljä dokumenttia, mutta en vielä tiedä, onko sekin määrä liikaa tuolle hulinaviikolle. Tavallisesti käyn katsomassa Docpointissa enemmän elokuvia... 

Mitä dokumentteja sinä olet menossa katsomaan?

Ajattelin mennä katsomaan esimerkiksi tämän elokuvan itämaisesta tanssista: At Night They Dance (Kanada 2010).

Sunn tarjoaa fiinin miljöön ja laadukkaan brunssin

Kävin viime lauantaina ystäväni Tytin kanssa brunssilla uudessa Sunn-ravintolassa Senaatintorilla, Cafe Engelin yläpuolella Kiseleffin talossa (sain lahjakortin kahden hengen kuohuviinibrunssille synttärilahjaksi Kaisulta, Juhalta ja Eiralta, kiitos!). Tytti suuntasikin sitten seuraavana päivänä kahdeksi kuukaudeksi Miamiin, onnentyttö...

Sunn on todella fiini, hillitty ja tyylikäs. Ravintolassa oli paljon ruokailijoita, mutta se ei ollut täynnä. Ikkunoista on kauniit näkymät suoraan Helsingin keskeisimmälle turistipaikalle Senaatintorille. Brunssi oli runsas ja laadukas, ja sisälsi muun muassa ruokaisia salaatteja, fetapinaattipiirakkaa, minicroisantteja ja erilaisia tuoreita leipiä. Miinusta siitä, ettei mehu kuulunut brunssiin, vain tavallinen kahvi tai pussitee. Mehua ja erikoiskahveja sai kyllä erikseen tilaamalla (ja hinta oli aika suolainen). Keittiöstä olisi voinut erikseen tilata pieniä lämpimiä brunssiannoksia, jotka eivät siis kuuluneet brunssin hintaan. Jälkiruokana oli ainoastaan perunaleivos-suklaapallosia, mutta ne olivatkin todella suussasulavia. Kohteliaat tarjoilijat kävivät vähän väliä kysymässä, onko kaikki kunnossa ja viemässä tyhjät astiat pois pöydästä.

Brunssi on Sunnissa lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10-15. Pöytävarauksen voi tehdä nettisivuilla. Brunssi maksaa 15,50 euroa.

Kuvat ovat Sunn-ravintolan Facebook-sivuilta.

Pieniin talvisiin herkkuhetkiin

Mikä kaakao! Olen aikaisemmin ostanut Marshmallowin Swiss miss -kaakaota vain lahjaksi Aikatalon Amerikka-herkkupuodista nimeltä Behnford's, mutta nyt tätä saa myös ihan S-Marketista. K-kaupoissakin on nykyisin Amerikan herkkuhyllyt, joista tätä kaakaota saa varmaan myös. Hintakin on laskenut muutamalla eurolla kun tuote on tullut tavallisten ruokakauppojen hyllyille... Kaakaopaketti maksaa nyt alle neljä euroa. 

Kaakaon mukana tulee amerikkalaisittain pieniä vaahtokarkkeja. Eihän tämä nyt ole yhtä hyvää kuin kahviloissa aidosta suklaasta tehdyt kaakaot kermavaahdolla, mutta namia on silti - ja paljon halvempaa lystiä. 

Hupaisaa vain, että pakkauksen takakannessa mainostetaan, että kaakaohetki on täydellinen jaettavaksi vanhemman ja pienen lapsen kanssa... No, maistuu kaakao myös aikuiselle ilman lapsia! 

Näin suloisia voivat olla vain söpöt eläimet

Olen ottanut kaikki nämä valokuvat Vapun taidenäyttelystä. Tässä on bambeja peltipurkin kannesta.

Valitettavasti myöhästyin nyt tämän näyttelyn mainostamisessa, koska se loppuikin jo 9. tammikuuta... Kävin kuitenkin siis lauantaina katsomassa ystäväni Jasminin siskon Vappu Vilkeen Innocence-taidenäyttelyn Kalleriassa. Näyttely esitteli median eläimiä eli populaarikulttuurista tuttuja söpöjä eläinhahmoja uusissa miljöissä.

Kävin Kalleriassa ensimmäistä kertaa ja sinne on helppo mennä. Jos jää 3B:n tai 9:n raitiovaunulla pois Kaarlenkadun pysäkillä Villipuutarha-kahvilan kohdalla juuri ennen Helsinginkatua, niin galleria on suoraan pysäkkiä vastapäätä toisella puolella katua.

Painakaa mieleenne nimi Vappu Vilke, sillä tämä vasta 23-vuotias taiteilija on jo saanut paljon aikaan!

pupu Disneyn Bambi-animaatiosta

sammakko Futurama-animaatiosta

Näyttelyssä oli myös Beck Hansen -alttari.

Kirja tyttöydestä, tyttöparista ja ydinvoimalaonnettomuudesta

kauniit kannet

Runoilijana ja nuortenkirjailijana tunnettu turkulainen Vilja-Tuulia Huotarinen (s. 1977) voitti vuoden 2011 lopulla Finlandia Juniorin nuortenkirjallaan Valo, valoa, valoa (Karisto 2011). Luin nopealukuisen kirjan vuodenvaihteessa meno- ja paluumatkalla lentokoneessa.

Vaikka kyseessä on nuortenkirja, niin halusin lukea sen, koska kieltä on kehuttu runolliseksi ja muotoa kokeelliseksi - sekä se kertoo tyttöparista. Kirja viittaa jatkuvasti sepitettyyn luonteeseensa, mikä ei kuitenkaan poista mahdollisuutta eläytyä tapahtumiin. Valoa oli helppolukuisampi kuin olin kuvitellut, mikä on siis plussaa, erityisesti nuoria lukijoita ajatellen. Teoksessa on useita suoria viittauksia kuuluisiin elokuviin ja klassikkokirjoihin, jotka ilokseni olivat kaikki minulle tuttuja (mutta en olekaan enää teinityttö, eli yläasteikäisille teokset ovat varmasti vieraampia). Kirja tuo vahvasti mieleeni ihanan ja myös rankan elokuvan Taivaalliset olennot, johon taas ei kirjassa kertaakaan viitata suoraan.

Huotarinen vuonna 2011, kuva on täältä.

Miljöönä on pikkukaupunki Suomessa ja ajankohtana kevät ja kesä vuonna 1986, jolloin tapahtui Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa. Uhkaavaa ydinvoimalaonnettomuus heittää pahaenteisen varjonsa tarinan ylle. Aihe on omaperäinen ja kunnianhimoinen, koska en ainakaan muista muita suomalaisia fiktiotarinoita, joissa käsiteltäisiin Tsernobyliä. Tosin onnettomuus jää siinä mielessä etäiseksi, että tapahtumapaikkana on koko ajan Suomi eikä Ukraina. Japanin viime keväinen ydinvoimalaonnettomuus tekee Huotarisen kirjasta hyvinkin ajankohtaisen ja tärkeän.

Kertojana on 14-vuotias Mariiaa, joka ihastuu paikkakunnalle tulleeseen uuteen tyttöön, perhevaikeuksien kanssa kamppailevaan äidittömään mutta kiehtovaan Mimiin. Poikkeuksellisen nuoren tyttöparin suhdetta kuvataan uskottavasti ja luontevasti. Tarina sisältää tosin ensirakkauden onnen lisäksi roppakaupalla vaikeuksia ja synkkiä sävyjä. Traagisten rakkaustarinoiden ystäville!

Lontoo svengaa uutena vuotena

Hups, mulle ei yleensä tule yli viikon välejä päivityksissä! Nyt vain en ole saanut laitettua valokuviani verkkoon enkä siten tehtyä matkapäivitystä. En ole kolmeen päivään saanut auki Kuvablogin verkkosivuja, jotta olisin voinut lisätä sinne Lontoon matkakuvani, krrr. Sekoilin sitten netissä muiden mahdollisten ilmaisten kuva-albumien kanssa, mutta mikään niistä ei oikein toiminut. Olen luullut, että mulla on Picasawebin verkkoalbumissani tilaa enää vain yksi prosentti, mutta äsken huomasinkin, että olen tajunnut väärin, ja mulla onkin siellä tilaa vielä 99 prosenttia! Uskomatonta sähläämistä... Mutta onni onnettomuudessa, että voin siis käyttää Picasawebiä vielä pitkään.


Tässä kuvakooste Lontoon matkastani. Oli kyllä hauska reissu! En tosin ottanut valokuvia Gypsy Hotel -klubilta, jolla juhlimme uutta vuotta, mutta muista riennoista on kuvia.