Elisan kokkikoulu 2: Helpot vegaani-browniet

uunituoreet browniet

Menin eilen Vilman kanssa Kannelmäkeen tupareihin, joiden isäntä on vegaani. Leivoimme viemiseksi vegaanisia brownieita. Ne oli kätevää kuljettaa folioon käärittyinä paperipussissa (tosin paperipussia piti kuljettaa molemmilla käsillä vaakatasossa, jotta browniet eivät olisi muussautuneet). Löysimme hyvän leipomisohjeen tästä blogista.

Vegaanisissa ruuissa ei ole maitoa eikä kananmunaa. Suklaan sijaan leipomisessa käytetään tummaa kaakaojauhetta. Reseptin pikakahvin sijaan keitimme "oikeaa" kahvia. Kananmunien sijaan käytimme sidosaineena itse haarukalla soseuttamaamme banaania (tuossa linkittämässäni ohjeessa sidosaineena on omenasose), josta tulee vahva ja hyvä banaanin maku brownieihin. "Sattumiksi" valitsimme pekaanipähkinät, sekä loput ylijääneistä saksanpähkinöistäni. Sattumiksi käyvät kuitenkin mitkä vain pähkinät, karkkirouheet, salmiakkirouhe, kookoshiutaleet tai tummasuklaapalat (varmista vain, ettei syöjillä ole ruoka-allergioita). Brownieistamme tuli vähän liian löysiä, joten niiden olisi ehkä pitänyt olla uunissa vielä pidempään tai banaania olla enemmän. Maku vei silti kielen mennessään! Näitä pitää pian leipoa uudestaan!

Pilko pähkinät käsin pikkupaloiksi.

Vegaanitaikinassa on se hyvä puoli, että sitä voi maistella raakana kun ei ole kananmunaa, heh.

 Helpot vegaani-browniet


5 dl vehnäjauhoja
5 dl fariinisokeria
1,8 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 tl pikakahvijauhetta
2,5 dl kuumaa vettä
1,25 dl kasviöljyä (oliiviöljy ei oikein sovi makeisiin leivonnaisiin)
1,25 dl banaanisosetta (tai omenasosetta)
1 tl vaniljasokeria
1 pss pekaanipähkinöitä  (tai muita "sattumia")

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja voitele n. 22 x 25 suuruinen uunivuoka. Sekoita isossa kulhossa keskenään jauhot, sokeri, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola. Sekoita pikakahvijauhetta veteen ja anna sen liueta täysin - tai keitä kahvia. Lisää kahvi kuiviin aineisiin. Muussaa banaanit haarukalla. Lisää sitten taikinaan kasviöljy ja banaanisose (ja vaniljasokeri jos sitä on). Sekoita tasaiseksi ja lisää pähkinät, jos käytät niitä. Kaada taikina vuokaan ja paista 25-30 minuuttia tai kunnes kakun keskelle työnnettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa. Anna jäähtyä kunnolla ennen kuin leikkaat paloiksi.

Ja ei kun suu suklaiseksi!

Tänään tulee dokkari homonuorista

Kyllä homotkin siivoaa -dokumentti

Hei, laitapa tänä iltana telkkari auki! Ykköseltä tulee klo: 21.10 suomalainen dokumentti Kyllä homotkin siivoaa. Kati Juuruksen ohjaama tuore dokumentti kertoo viiden 17-20-vuotiaan homo- ja lesbonuoren tarinan.

Dokumentti on uraauurtava, koska homoseksuaalien nuorten elämää on Suomessa tutkittu yllättävän vähän. Homonuoret ovat usein joutuneet miettimään identiteettiään muita nuoria enemmän. Dokumentin nuoret ovat kohdanneet kiusaamista, ahdasmielisyyttä ja masennusta. Kuitenkin he uskaltavat avoimesti omilla kasvoillaan kertoa tarinansa. Puhumalla julkisuudessa he voivat auttaa muita samassa tilanteessa olevia nuoria sekä poistaa valtaväestön ennakkoluuloja.

dokumentin rohkeat nuoret päähenkilöt

Ihanan rumaa!

Nuo silmät, nuo silmät! :-D

Jos haluat nähdä poikkeuksellisen hyvää piirrosjälkeä, mene elokuviin katsomaan Rango! Tässä on animaation tulevaisuus.

Kävin perjantai-iltana Vilman kanssa Tennispalatsissa katsomassa Rangon (USA 2011) ja syömässä klassikoksi kohonneessa Villa Thai -thairavintolassa Bulevardilla.

Rango ja Dirt-kaupungin asukkaat ratsastavat kanoilla.

Seikkailukomediassa lemmikkinä akvaariossa elänyt kameliontti Rango joutuukin autiomaahan, jossa hän päätyy Dirt-nimiseen eläinten lännenkaupunkiin. Rango on kaunosieluinen amatööri-näyttelijä, joka joutuu nyt kovisten maailmaan. Väärinkäsityksen vuoksi arasta Rangosta tulee kovana jätkänä pidetty sankari ja seriffi, kunnes hän oikeastikin pelastaa veden puutteesta kärsivän kaupungin ja saa tytön.

Rangossa on surrealistisiakin unikohtauksia.

Animaation silmiinpistävin piirre on se, että kaikki hahmot ovat mahdollisimman rumia ja tylyjä. Tämä ei ole perinteinen prinsessa- eikä kissanpentutarina. Tai oikeammin omaperäisen Rangon hahmot ovat ruman söpöjä. Katsoimme tietysti originaaliversion, jossa Rangon äänenä on Johnny Depp. Rango vilisee viittauksia kuuluisiin lännenelokuviin. Siinä nähdään jopa animoitu Johnny Depp kohtauksessa, joka viittaa elokuvaan Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Valkokankaalla vierailee myös animoituna kaikkien cowboyden isä, Clint Eastwood. Hykerryttävän hauskassa tarinassa on suuri määrä mainioita henkilöhahmoja, tai siis eläinhahmoja. Animoijat oikein briljeeraavat taidoillaan näyttäen mitä hienoimpia kuvakulmia ja kunnianhimoisempia yksityiskohtia. Hauskuuden kruunaa meksikolainen pöllöjen musiikkiyhtye, joka kertoo Rangon tarinaa.

"Welcome amigo, to the land without end
The desert and death are the closest of friends.
We sing of his courage in the briefest of song,
pay close attention, he won't be here long…"

Priscilla-pikkutyttö on ylisöpö!

Merikapteeni vailla laivaa

Tommi Korpela saa polttaa paljon yrttitupakkaa esittäessään Corto Maltesea.

Tyylikästä, kovin tyylikästä. Näin eilen Marjon kanssa Töölössä Q-teatterissa näytelmän Corto Maltesen seikkailut. Kyseessä on varmaan ensimmäinen kerta Suomessa, kun Hugo Prattin luoma suosittu sarjakuvahahmo siirtyy teatterin lavalle.

Punaisena lankana löyhässä juonessa on aarteen metsästys. Näytelmä sekoittaa useita sarjakuva-albumeita. Miljöinä ovat 1930-luvun Venetsia ja Turkki, romanttisia paikkoja kumpikin. Lavastus on tosin hyvin, hyvin pelkistetty ja viitteellinen. Savukone on eniten käytetty lavastuselementti, ja sillä luodaan salaperäistä tunnelmaa. Viimeisen kohtauksen lumisade lavalla on hyvin kaunis. Näyttelijät hyödynsivät hyvin käytössä olevaa tilaa ja kulkivat usein myös katsomon seassa.

Näytelmä tarjoaa palan seikkailuntäyteistä ja tyylikästä maailmaa, jossa Corto Maltese on naissankari, rohkea taistelija, pohdiskelija, nautiskelija, vapaa sielu ja merikapteeni vailla laivaa. Romanttiseen maailmankuvaan kuuluu myös toteutuvia ennustuksia ja kohtalonuskoa, jotka eivät uppoa muhun, mutta toisaalta, satuahan tämä vain on.

Näytelmä keskittyy esittelemään mainioita henkilöhahmoja ja luomaan henkilökuvaa Corto Maltesesta sekä tarjoamaan filosofisia tai hauskoja nokkeluuksia. Jossain lehtiarvosteluissa on moitittu sitä, että Q-teatterin näytelmä on humoristinen toisin kuin sarjakuvat, mutta minusta komiikka toimi hyvin lavalla, erityisesti kun itse juoni oli vähän sekava. Tarinassa piisaa vauhtia, ennen kaikkea aseilla osoittelua. Ammuskelua on paljon ja ihmisiä kuolee lavalle kuin heinää.

Naispuoliset näyttelijät Pirjo Lonka ja Kreeta Salminen esittävät taitavasti niin monia rooleja, että lopputaputuksissa ihmettelin, eikö lavalle tule tosiaan kuin kaksi naista!

Kuvassa Tommi Korpela (Corto Maltese), Kreeta Salminen (Venexiana Stevenson) ja Pirjo Lonka (Lady Marianne) | Kuvaaja Patrik Pesonius

Hupaisaa sinänsä, että corto maltese tarkoittaa lyhyttä maltalaista, ja Tommi Korpela on hyvin pitkä mies - eikä sarjakuvissakaan Corto Maltese näytä lyhyeltä.

Pidin näytelmästä, mutta ei se ollut niin järisyttävä kokemus kuin olin odottanut. Ehkä olin ehtinyt etukäteen kuukausien ajan odottaa näytelmää niin paljon, ettei se enää voinut kohota odotusteni tasolle. Lisäksi  viime päivinä on ollut niin paljon menoja, että olin eilen teatterissa jo vähän väsynyt ja ajatukseni lähtivät välillä harhailemaan. Olen kuitenkin iloinen, että näin Corto Maltesen seikkailut, koska sain nauraa hyville jutuille ja mua olisi kuitenkin harmittanut, jos olisin missannut tämän supersuositun näytelmän. Nyt mulla on kaverilta lainassa kolme Corto Maltesen sarjakuva-albumia, joten voin niiden avulla palata tarinaan. 

Corton ystävä ja vihollinen, paha mies Rasputin, jonka nimi ei viittaa Venäjän tsaariperheen lähipiiriin päässeeseen Rasputiniin.

* * * * *

Väliajalla Q-teatterin kahviosta leijaili ihana vastaleivotun pullan tuoksu. Vaikka en ole pullaihmisiä, niin kerrankin tuoksu sai mut pauloihinsa. En kuitenkaan viitsinyt mennä pitkän jonon jatkoksi ja olin jo ennen teatteria herkutellut Töölöntorilla Café Tin Tin Tangossa. Tein sitten tänään jotain, mitä en ole tehnyt naismuistiin: leivoin pullaa! Ja hyvää on. En ollut vain muistanut, kuinka taikinaa täytyy joka välissä kohottaa, joten valmista herkkua sai odottaa.

Jostain syystä leipomani "pikkupullat" paisuivat isoiksi ja näyttävät sämpylöiltä, heh.

pullantuoksua kotiin

Sano koi-koi ja lyö kortit pöytään!

Vilman tekemä korttipaukkaus kahdelle pelaajalle (Vilma suunnitteli nimen tekstifontin itse)

Olen niin vaikuttunut, että mun täytyy päivitellä asiaa täälläkin!

Sinä aikana kun itse olin viime viikonloppuna baletissa ja humputtelemassa polttareissa, niin tyttöystäväni valvoi yötä myöten ja sai valmiiksi oman pelikorttipakkauksensa! Siis suunnitteli, piirsi ja valmisti itse! Hänen koulutyössään Taideteollisessa korkeakoulussa piti suunnitella myyntiin turistipuotiin joku tuote helsinkiläisestä nähtävyydestä ja tehdä valmiiksi yksi kappale tuotetta.

Vilma sai ideansa helmikuussa Tennispalatsissa yhdessä näkemästämme Summer Wars -animesta, jossa maapallo pelastetaan netissä japanilaisen ikivanhan Koi-Koi -korttipelin avulla. Kävimme vähän yli viikko sitten Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, jonne Vilma palasi piirtämään vihkoonsa kasveja. Jos katsot päivitystäni kasvitieteellisestä, niin voit nähdä kasvien ja pelikorttien samanlaisuuden. Vilman korteissa on tosin myös eläinhahmoja ja kasvien seassa esimerkiksi kahvikuppi. En tiedä, onko kukaan aikaisemmin tehnyt omia Koi-Koi -kortteja suomen kielellä (osassa korteissa lukee japanista suomennettu teksti: "paljon parempi"). Valitettavaa vain, että Nintendo omistaa oikeudet Koi-Koi -peliin...

Oletko joskus pelannut Koi-Koita netissä tai pelikorteilla?

pakkaus avattuna

Vilman tekemä ohjelehtinen

ohjepaperi toiselta puolelta

Kaikki Vilman piirtämät söpöt pelikortit.  Samaa "maata" on aina neljä korttia.

Eivätkö olekin kauniita? Ja kun tällaisen pahvikortin heittää pöydälle, siitä pitää kuulua kolahdus.

Osta muutama unssi kauneutta

The Ounce tunnetaan ikkunassa pyöräilevästä engelsmannista. Huomaa siivekäs teepannu!

Olin eilen illalla treffeillä hyvin romanttisessa paikassa: The Ounce -teehuoneella! Paikka henkii kauneutta, nostalgiaa, leikkimielisyyttä ja hyvää henkeä.

Mun ja Vilman soma kattaus, eikä maksanut kuin 3,30 euroa molemmilta. 

Harvoin sitä tuntee olonsa niin sivistyneeksi kuin teehuoneella...

Fredrikinkadulla lähellä Kamppia sijaitseva The Ounce on brittiläis-venäläishenkinen teekauppa ja pieni teehuone. Samanniminen puoti löytyy Helsingin lisäksi muuten myös Pietarista. Paikan nimen mukaan tee punnitaan siellä brittiläisittäin unsseissa eikä grammoissa.

The Ounce on sisustettu huolella ja hyvin nätiksi. Täällä hemmotellaan niin maku-, haju- kuin näköaistia! Lasipurkeista myytävillä teelaaduilla on ihastuttavia nimiä: Liisa Ihmemaassa, Dalin uni, Idän pikajuna, Metsämansikkajää, Mummon mustikkapiirakka, Créme Brülee... Join itse keltaisen väristä ja ruusuista teetä nimeltä Romeo & Julia. Tällaisessa paikassahan alkaa omakin runosuoni sykkiä!

Mukavaa on, että puoti on auki iltakahdeksaan asti. Siellä oleva kello näyttää muuten aina kello viiden teehetkeä, heh. The Ouncesta saa myös yllättävän edullisia näyttäviä lahjapakkauksia, joissa on useampaa teelaatua. Paikka on muutenkin hämmentävän edullinen. Myynnissä on myös muun muassa suklaakonvehteja, värjättyä sokeria, vanhanajan postikortteja, silkkisolmioita ja peltirasioita.

Mikä valinnanvaikeus! Ja tässä on vasta alkuosa teehyllystä!

The Ounce on kauniisti sisustettu ja myynnissä on kaikenlaisia pikkuesineitä.

Istu hetkeksi alas sekä nauti teestä ja keskustelusta tai hyvästä kirjasta.

Naisia ja artisokkaa

Happy-Go-Lucky -elokuvan pääroolissa ihastuttanut Sally Hawkins esiintyy Nigel Colen ohjaamassa elokuvassa Tehtaan tytöt.

Artisokka on herkullinen kasvis, mutta nyt en puhu siitä. Muistutus siis kaikille, että ensi viikon torstaista sunnuntaihin Helsingissä on jälleen jokavuotiset Artisokka Film Festivalit! Kyseessä on naiselokuvien festivaalit. Lipunmyynti alkaa ylihuomenna.

Festivaalin nimi tulee Federico Fellinin mestariteoksesta La Strada - Tie (Italia, 1954). Festivaalin nimi oli ennen "Nainen vai artisokka". Fellinin elokuvan tapahtumapaikkana on kiertävä sirkus, ja pellenä esiintyvä Matto sanoo Gelsominalle: "Are you sure you are a woman? You look like an artichoke."

Gelsomina elokuvasta La Strada

Festivaalin tapahtumiin kuuluu myös Artisokka-klubi Mbarissa ensi viikon torstaina ja "Näyttelijästä ohjaajaksi" -keskustelutilaisuus ensi viikon lauantaina.

Löytyihän joukosta yksi lesboaiheinenkin elokuva! Leanne Pooleyn dokumentissa The Topp Twins - Untouchable Girls (Uusi-Seelanti, 2009) pääosassa ovat uusiseelantilaiset siskokset. He ovat urheasti julkilesboja ja kantaaottavia country-muusikoita punaniskojen keskellä.

The Topp Twins - Untouchable Girls

Jos muistatte täällä aikaisemmin kertomastani Tennispalatsin uudesta taidenäyttelystä "Samaan aikaan Intiassa", niin siellä oli valokuvia intialaisista hijroista, transsukupuolisista naisista. Valokuvissa esiintynyt hijra on esillä myös Thomas Wartmannin dokumentissa Between the Lines: India’s Third Gender (Saksa, 2005).  

Between the Lines: India’s Third Gender