Suositut tekstit

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Sinisukkien tarinoita


Olen kokenut valaistuksen. Niin kauan kuin voin muistaa, olen ollut feministi - niin kuin on jokainen järkevä ihminen, joka kannattaa sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä sukupuoliin ja seksuaalisiin suuntauksiin liittyvien ennakkoluulojen kumoamista.

Kyseessä on suomalaisen sarjakuvapiirtäjä Johanna Rojolan toimittama suomennusvalikoima ruotsalaisten naispuolisten sarjakuvapiirtäjien feministisiä sarjakuvia. Kokoelman nimi on Suffragettien City (Schildt, 2011). Ostin sarjakuva-albumin Helsingin Kirjamessuilta viime viikolla. Rojola on tehnyt ison palveluksen meille kaikille, joiden ruotsin kielen taito on vähän niin ja näin...

Kokoelman sarjakuvissa pohditaan romanttisen parisuhteen historiaa, erilaisia romanttisia ja eroottisia ihmissuhteita, naisten rooleja yhteiskunnassa, luonnon tuhoamista ja arjen seksismiä. Kirjassa on tosielämästä ja taiteesta monia huomioita, joita en ole ennen tullut ajatelleeksi. Lisäksi sain nyt varastoon monia napakoita vastauksia tilanteisiin, joissa joku heittää (yleensä tietämättömyyttään ja ajattelemattomuuttaan) jonkun naisia, feministejä tai homoseksuaaleja halventavan kommentin. Kokoelman sarjakuvapiirtäjät eivät ole turhan ryppyotsaisia, vaan käsittelevät aiheitaan huumorilla. Todella rohkea, inspiroiva, hauska ja fiksu teos!

Yhdessä sarjakuvassa esitellään yhdysvaltalaisen sarjakuvapiirtäjä Alison Bechdellin (Lepakkoelämää, Hautuukoti) jo 1990-luvulla esittämän ja yhä toimivan kolmen kohdan kriteerin hyvälle elokuvalle / animaatiolle. Elokuvassa / animaatiossa tulee olla:

1. vähintään kaksi naishahmoa
2. naishahmojen tulee puhua toisilleen
3. naishahmojen tulee puhua keskenään muustakin kuin miehistä

Sarjakuvakokoelman nimi tulee David Bowien kappaleesta "Suffragette City" vuodelta 1973.
Suosittelen myös netistä löytyvää uutta kirjaa: Microaggressions in Everyday Life: Race, Gender, and Sexual Orientation. En ole vielä itse lukenut kyseistä kirjaa, mutta olen kuullut ja keskustellut kahvipöydän ääressä sen kiinnostavista teorioista. 

P.S. Katso suffragetti-sana Wikipediasta.

6 kommenttia:

  1. En tiedä, kuinka vakavasti tuo yllä oleva hyvän leffan kriteeristö pitäisi ottaa, mutta kyllä se tuntuu aika ahtaalta. Pitäisikö esimerkiksi kaikki Marx-veljesten elokuvat heittää roskakoriin? Vertigo? Seitsemän Samuraita? Tatin koko tuotanto? Kuolemantuomittu on karannut?

    Valkokankailla soisi toki näkyvän enemmän kokonaisia naishahmoja, mutta et kai tosissasi tarkoita, että miehisiä yhteisöjä kuvaavat elokuvat olisivat jotenkin lähtökohtaisesti huonoja?

    VastaaPoista
  2. Kyllähän se jotain kertoo, jos elokuvan maailmankuva on epärealistisesti täysin yhden sukupuolen varassa - ja yleensä se on maailmassa enemmän valtaa saaneen sukupuolen. Vaikka elokuva ei edes kertoisi, miltä tuntuu olla mies. Kyllä mä annan Seitsemälle veljeksellekin pitkän miinuksen siitä, että siinä on vain yksi naishahmo ja sekin on miesten seksuaalisen kiinnostuksen kohteen / tulevan vaimon rooli... En sano, etteikö elokuvassa tai kirjassa olisi paljon muita etuja ja hyvää sanomaa, mutta tuo (hetero)mieshahmojen yliedustus ja naisten näkeminen vain miesten äiteinä, vaimoina ja rakastajattarina, ei anna naisille samastumiskohteita ja esikuvia sekä vie naisia taiteessakin yhä enemmän marginaaliin.

    Ehkä sun kannattaisi lukea Suffragettien City ja muutenkin tutustua tasa-arvoa ajavaan feminismiin? :)

    VastaaPoista
  3. Vau, toi sarjis pitää saada (ainakin luettua)! Kiitti vinkistä! :)

    T. Hanna

    VastaaPoista
  4. Ja täytyy vielä sanoa noihin elokuvakriteereihin, että mua ei ainakaan kosketa eikä puhuttele monikaan ns. klassikkoelokuva (tai moni muukaan) varmasti juuri siksi, että yllä mainitut kriteerit eivät täyty. Tuntuu erikoiselta, että väitteen oletetaan heti olevan läpällä heitetty.

    T. Hanna

    VastaaPoista
  5. Kiva kuulla Hanna, että innostuit sarjakuvasta! :)

    Niinpä, saatan itse jopa tykätä monesta klassikkoelokuvasta ja kulttikirjasta, joissa on enimmäkseen vain miesrooleja, mutta en pysty samaistumaan niihin samalla tavalla kuin teoksiin, joissa on myös hyviä naisrooleja ja kuvataan naisen elämää ja näkökulmaa. Naisia on puolet maailman väestöstä, mutta silti vain marginaalinen osa taiteesta on tehty naishahmojen näkökulmasta. Miesten voi olla vaikea tajuta tätä, koska miesten on ollut kautta taiteen historian helpompi ryhtyä kirjailijoiksi ja elokuvaohjaajiksi ja luoda valkoisille (ja usein vielä keskiluokkaisille) heteromiehille samaistuttavia tarinoita.

    VastaaPoista
  6. Nyt-lehden verkkosivuilla onkin uusi uutinen siitä, että naisilla on yhä elokuvissa paljon vähemmän puherooleja kuin miehillä:
    http://nyt.fi/20111127-miehet-vievaet-edelleen-hollywood-elokuvien-puheroolit/?ref=hs-teemanosto

    VastaaPoista