Kuinka Patti Smithistä tuli rokkari, runoilija ja kuvataiteilija

Kuva on otettu New Yorkissa, vaikka näyttääkin ihan Helsingin Suvilahdelta, heh.

Olen pitänyt Patti Smith -kuurin, johon kuului hänen itse kirjoittamansa tuoreehko elämäkerta Ihan kakaroita (WSOY 2010), debyyttilevy Horses (1975) ja Patti Smithin uusin runokirja Viattomuuden tunnusmerkit (WSOY 2010). Näin Pattin laulamassa Provinssirockissa kesällä 2007, ja hän oli lavalla karismaattinen, vaikka oli silloin jo 60-vuotias.

Ennen kaikkea muhun teki suuren vaikutuksen kirja Ihan kakaroita. Se on loistava kuvaus taiteilijan kutsumuksesta, nuoruudesta ja elinikäisestä ystävyydestä. Patti Smith kertoo teoksessa ennen kaikkea elämästään 19-vuotiaasta 29-vuotiaaksi. Vuonna 1969 hän muutti lukion jälkeen 19-vuotiaana yksin New Yorkiin päämääränään tulla jonkin alan taiteilijaksi, luultavammin runoilijaksi. Hänellä ei ollut edes rahaa, majapaikkaa eikä työpaikkaa. Aluksi Patti nukkui yönsä puistojen penkeillä.

Ennen kaikkea kirja on kertomus Patti Smithin ja samanikäisen Robert Mapplethorpen syvästä ystävyydestä. He törmäsivät toisiinsa sattumalta 19-vuotiaana New Yorkissa ja kumpikin oli asunnoton ja halusi taiteilijaksi. He etsivät yhteisen asunnon ja heistä tuli erottamattomat. He olivat pariskunta - ja myöhemmin ystäviä Robertin tajuttua olevansa homo. Robert Mapplethorpesta tuli kuuluisa valokuvaaja. Kirjan sanoma on, että kannattaa uskoa unelmiinsa ja elää itsensä näköinen elämä.

Robertin kuuluisimpia valokuvia on tämä muotokuva Pattista tämän Horses-levyn kannessa.

Patti ja Robert nuorina Nykissä