Lesbisiä teoksia: runokirja ja kaksi elokuvaa

Huh, sori päivitystauko! Nyt tulee päivitys tämän viikon lesbisistä teoksista...

Lainasin kirjastosta runoantologian Ääriviivasi ihollani - Naisten rakkausrunoja naisista (1991). Runoja on sekä suomeksi että ruotsiksi. Kirjoittajat ovat ympäri Suomea asuvia amatöörejä, jotka sattuvat harrastamaan runojen kirjoittamista ja olemaan lesboja. Mukana on kaksi "ammattirunoilijaa" eli Kaarina Valoaalto (en ollut ennen kuullutkaan, mutta kaunis sukunimi) ja ihana Mirkka Rekola.

Itse luen kohtalaisen paljon runoja, joten nämä lyriikat olivat näkökulmastani hyvin epätasaisia eivätkä ehkä edes taidetta ollenkaan  - mutta täytyy sanoa, että oli silti kiinnostavaa lukea tosielämän huomioita naisten välisistä suhteista. Kirja on myös varmaan ilahduttanut monia lepakoita 1990-luvun alussa, jolloin Suomessa ei vielä ollut saatavilla näin paljon lesbistä kulttuuria kuin nykyään - eikä teoksia voinut tilata netin kautta ulkomailta.

Pidin tästä runosta:
"Se että olet nainen / ja minä / on käytännössä / arjen sarjaa, / jonka kuitenkin / lataan / merkityksiä täyteen: / esteettisiä silkkialusvaatteita, / joita ripustan / mieluummin narulle kuin / vauvanvaippoja tai miesten kalsareita, / yhteistä intoa valmistaa herkullista / lauantai-ateriaa, / hajuvetesi tuoksua ihollani / ja lakanoissa, kun olet poissa"
ote A. Iskan Arki-sarjasta

Lainasin kirjastosta myös elokuvan Boys on the Side - Matka ystävyyteen (USA 1995). Feministisessä ja lämminhenkisessä mutta draamaa täynnä olevassa tarinassa kolme sinkkunaista ystävystyy ja ajaa yhdessä autolla Kaliforniaan, josta he kaikki etsivät parempaa onnea. Whoopi Goldberg esittää räväkkää Janea, joka on työtön yökerholaulaja ja lesbo. Mary-Louise Parker (Weeds-sarjan Nancy!) on estoinen Robin, joka sairastaa AIDSia. Vasta 20-vuotias Drew Barrymore on superflirttaileva ja naiivi Holly, joka jättää väkivaltaisen huumediileri-avomiehensä.

Elokuvassa on paljon yhtymäkohtia feministiseen klassikkoon Thelma ja Louise (USA 1991). Whoopin esittämä Jane vitsaileekin intertekstuaalisesti, ettei aio ajaa tyttöjen kanssa alas kallionkielekkeeltä... 

Voitte varmaan arvata, että lainasin elokuvan Whoopi Goldbergin lesboroolin takia... Elokuvassa puhutaankin ajankohtaan nähden ihailtavan avoimesti lesboudesta. Se mikä ärsyttää nykynäkökulmasta, on perinteinen onnettoman lesbon rooli: Jane ihastuu tietysti vain saavuttamattomiin heteronaisiin ja on aina yksin ja surumielinen rakkauden suhteen.

Kiitos Jasminille, joka lainasi mulle kauhuelokuvan The Shiver of Vampires - Vampyyrien värinät (Ranska 1971). Heh hee... Tämä oli niin posketon pätkä, että seipäät pois. Ohjaaja Jean Rollin on kuuluisa unenomaisen mystisistä vampyyrielokuvistaan. Tämä kauhuelokuva ei ole (veri)tippaakaan pelottava, vaan enemmänkin huvittava. Juoni on kökkö, erikoistehosteet tietysti 1970-lukulaisia ja veri on kirkkaanpunaista tekoverta.

Mutta tämän elokuvan ansiot ovatkin lesbisessä pehmopornoilussa! Vampyyrielokuvissa on yllättävän usein lesbisiä sävyjä. Kaikki The Shiver of Vampires -elokuvan naishahmot ovat nuoria ja hyvin kauniita ja lähes joka kohtauksessa lopulta alasti - tai vähintään pukeutuneita läpinäkyvään kaapuun - sekä tuntevat intohimoa toisiinsa. Yksikään mieshahmo ei (tietenkään) riisuudu elokuvan aikana, joten tämä onkin suunnattu heteromiehille ja lesboille.

Elokuva on feministinen siinä mielessä, että naishahmoja on useita ja he myös puhuvat keskenään eivätkä puhu vain miehistä, vaan ovat enemmän kiinnostuneita toisistaan tai veren juomisesta. Pisteitä myös mielikuvituksellisuudesta. Nauroin jo pari vuotta sitten Pride Kinossa tästä elokuvasta näytetylle kohtaukselle, jossa neitsytmorsian odottaa alasti vuoteessa ja lesbovampyyri astuu ulos kaappikellosta. Mahtava vertauskuvallinen kaapista ulos tuleminen!

Minä vampyyri, sinä ihminen.

Vampyyrien kaksi palvelustyttöä viihtyvät hyvin keskenään.