A Mezza Voce - kierrokseni Musiikkitalossa

Tänään tulee nyt toinen postaus heti perään. Olin nimittäin tänään iltapäivällä tutustumassa oppaan johdolla uuteen Musiikkitaloon. Kyseessä oli työpaikkani järjestämä ryhmätapahtuma, johon sai ilmoittautua mukaan jos halusi. Kun lähes kaikki muut toimistolla hääräsivät Kirjamessujen parissa, niin minä kipitin Sanomatalon ja Kiasman taakse Musiikkitaloon.

En harrasta klassisen musiikin konsertteja, joten minun ei tule turhan usein käyty uudessa Musiikkitalossa... Kuuntelen klassista musiikkia livenä vain kun käyn katsomassa vieressä Kansallisoopperassa balettia ja oopperaa.

Musiikkitalon nimi on A Mezza Voce ("hiljaa"), ja nimi sopiikin hyvin hillityn väriseen ja koristelemattomaan rakennukseen. Opas kertoi, että pääsalissa on tavoiteltu suomalaisen savusaunan tummia värejä ja rauhoittavuutta. Omaan makuuni Musiikkitalon arkkitehtuuri on liian vaatimatonta ja jopa tylsää. Värimaailmakin on ankea: ruskeaa, mustaa ja tumman vihreää. Kuitenkin talossa on myös arvokasta juhlavuuden tuntua. Suunnittelijat onnistuivat tekemään suomalaisen näköisen talon, sillä täällähän on aina arvostettu arkkitehtuurissa ja sisustuksessa minimalismia ja pelkistettyjä muotoja. Miettikää vaikka Alvar Aaltoa tai laatikkokerrostalojamme tai ihmisten harmaata pukeutumista... 

Itse pidän eniten Musiikkitalon valoisuudesta ja avaruudesta. On myös kätevää, että sisäänkäyntejä on useampia. Seinät ovat enimmäkseen lasia ja ympärillä on eläväinen pääkaupungin keskusta. Pääsali on oppaan mukaan luultavasti maailman ainoa lasiseinäinen konserttisali. Kuka tahansa voi seurata ulkopuolelta orkesterin harjoituksia. Kuitenkin lasit ovat niin paksut, ettei salin ulkopuolelle kuulu pihaustakaan. Esitysten ajaksi lasiseinät peitetään mustilla verhoilla, jotta orkesteri saa keskittyä ja yleisö olla omassa rauhassaan. Kävimme kierroksella myös Sibeliusakatamian puolella - ja opinahjolla on käytettävissään Musiikkitalossa seitsemän kerrosta! Sibeliusakatemian kirjastoon pääsee muuten kuka vain.

Opas kertoi, että juhlasali on poikkeuksellinen Suomessa, koska katsomo on pyöreä ja yleisöä istuu siis myös orkesterin takana. Yleisö katselee nyt myös toisiaan. Suomalaiset ovat kuulemma arkailleet ostaa lippuja orkesterin taakse, mutta niistä paikoista näkee kapellimestarin ilmeet.

Musiikkitalon aulassa on muuten kaikille avoin lasiseinäinen kahvila, joka on auki joka päivä ja josta on hieno näkymä entisten Makasiinien vielä pystyssä olevalle muurinkaistaleelle. Lisäksi talossa on kaikille avoin lounasravintola.

Tässä ottamiani valokuvia:

Julkisivu koostuu lasista ja vihreäksi esipatinoidusta kuparista, joka suunnittelijoiden mukaan sopii hyvin Töölönlahden merelliseen maisemaan.

pääsisäänkäynti Mannerheimintiellä

heilahtanut kuva pääkonserttisalista

Sibeliusakatemian tiloissa

harjoittelusali

puhe-esityssalin seinän hienoa reikäkuviointia

aulan katossa roikkuva veistos, jossa on kuvattuna mm. 23 uhanalaista suomalaista kasvia.