Suositut tekstit

tiistai 18. lokakuuta 2011

Taiteilijaelämää...


Luin Ernest Hemingwayn elämäkerrallisen romaanin Nuoruuteni Pariisi (A Moveable Feast, 1964) loppuun jo yli kuukausi sitten kotimatkalla lentokoneessa Lontoosta Helsinkiin, mutta en ole muistanut kirjoittaa siitä tänne. Yleensäkin kirjoitan tänne vain noin joka toisesta kirjasta tai sarjakuva-albumista jonka luen, eh. Nuoruuteni Pariisista on saatavilla kirjakaupoissa edullinen pokkariversio.

Nuoruuteni Pariisi on todella kiinnostava ja mukaansa imaiseva kuvaus taiteilijaelämästä, jossa suurta osaa edustavat niin kirjoittaminen kuin elämästä nauttiminen. Hemingway muutti 22-vuotiaana Yhdysvalloista Pariisiin ensimmäisen vaimonsa kanssa. He asuivat Pariisissa kuusi vuotta ennen kuin palasivat Yhdysvaltoihin. Hemingway muutti Pariisiin, koska hän halusi ryhtyä kirjailijaksi. Pariisissa he olivat köyhiä mutta onnellisia. Rahaa he saivat sillä, että Hemingway kirjoitti silloin tällöin Pariisista lehtijuttuja yhdysvaltalaiseen lehteen. Vaimo oli kotona ja Hemingway kirjoitti päivisin kahviloissa novelleja ja ensimmäistä romaaniaan. Hemingwayn irtiotto boheemielämään kannatti, koska hänet palkittiin myöhemmin Nobelin kirjallisuudenpalkinnolla. Hänen ensimmäinen menestyromaaninsa oli Ja aurinko nousee, joka julkaistiin hänen viimeisenä Pariisin vuotenaan vuonna 1926.

Hemingway ja hänen vaimonsa ottivat myös kaiken irti Pariisin tarjoamista ilmaisista taidenäyttelyistä, kirjakaupoista ja hyvistä halvoista ravintoloista sekä he saivat uusia (usein amerikkalaisia) taiteilijaystäviä. Ja viini virtasi... Kirjan kannessa hänen kanssaan on Gertrude Stein, josta Hemingway sai hyvän ystävän. Myös yhdysvaltalainen Gertrude oli Hemingwayta lähes 30 vuotta vanhempi teräväkielinen kulttuurihenkilö, feministinen kirjailija ja lesbo.

Jostain syystä sekoitan aina toisiinsa Hemingwayn ja Henry Millerin!! No molemmat kirjailijat muuttivat 1900-luvun alkupuolella Yhdysvalloista Pariisiin. He myös kirjoittivat avoimesti seksuaalisuudesta. Molemmat olivat sivistyneitä - ja naistenmiehiä. 

Ernest Hemingway

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti