Juhlistimme eilen Vilman kanssa seitsemää kuukauttamme yhdessä. Aikamoista. :-)
Tänä iltana on kahden ystäväni eri synttärikotibileet. Hanna T:n juhlissa on teemana cocktail-kutsut. Pitäisiköhän etsiä inspiraatiota Audrey Hepburnin kuuluisasta pikkumustasta?
Audreyn esittämä Holly Golightly näyttää tässä mallia tyylikkyydestä ja leikkimielisyydestä. Huomisiltana muuten tulee YLE Teemalta klo: 18.00 Aamiainen Tiffanyllä!
Soundtrackin kaunis Moon River -kappale saa mut aina tunteelliseksi...
Olen pitänyt kaikista Sofia Coppolan elokuvista, eikä uutuuskaan tuottanut pettymystä. Coppolan elokuva kuvaa jälleen kerran näennäistä tapahtumattomuutta, ulkopuolisuutta ja vieraantuneisuutta. Elokuvan innoituksena sanotaan olevan Sofian ja hänen isänsä, menestyneen elokuvaohjaaja Francis Coppolan suhde. En voi suositella elokuvaa niille, joille (menevä) juoni on tärkeää. Somewhere sisältää kuitenkin paljon hauskoja sisäpiirin huomioita filmitähden elämästä ja elokuvamaailmasta. Tarina kertoo siitä, ettei elämässä voi loputtomiin olla sitoutumatta mihinkään ja olla ottamatta vastuuta mistään, tai jää ulkopuolelle kaikesta tärkeästä. Ylellistä elämää viettävä komea filmitähti Dorff ei ole paljon ollut osallisena 11-vuotiaan tyttärensä Cleon elämässä. Tytön äidin lähdettyä matkoille Dorf viettää Cleonin kanssa enemmän aikaa ja huomaa, että on missannut paljon kun ei ole pitänyt yhteyttä tyttäreensä eikä muutenkaan päästänyt ketään lähelleen.
Elle Fanningin esittämä Cleo on harvinaisen viehättävä tyttöhahmo: mutkaton, hyvin käyttäytyvä, iloinen, fiksu, viaton, lahjakas taitoluistelijana ja tavallisesti (ei seksikkäästi) pukeutuva. Enkä ihmettele, jos Ellestä tulee vielä yhtä kuuluisa näyttelijä kuin iso-siskonsa Dakota Fanningin, Twilight-elokuvien tähti...
Vilman paistamia amerikkalaisia pannukakkuja. Muumien viisaus: "Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen."
Eliza Doolittlellä on myös värikkäitä ja hauskoja musiikkivideoita (ja hyvät sanoitukset). Hän on ottanut taiteilijanimensä Audrey Hepburnin toiselta kuuluisalta roolihahmolta, kukkaistytöltä musikaalista My Fair Lady.
jälleen otan oppia blogistasi (ja muilta kuulluista mielipiteistä), aion mennä katsomaan somewheren ^^ olen kuin myös tähän saakka pitänyt sofia coppolan elokuvista, hyrrr.
VastaaPoistaJee, kivaa että otat oppia! ;) Yritin vastata sulle jo aamulla, mutta koneeni tilttasi... Toivottavasti Somewhere on sulle parempi kokemus kuin Love and Other Drugs, heh. Somewhere oli aika kevyt (paljon kauniita kuvia, ei niin paljon syvällisyyttä) ja kuvaus on hitaan viipyilevää, mutta se oli samalla jännittävä ja jotenkin puhdistava kokemus.
VastaaPoistaMielestäni en ole kovin allerginen tapahtumattomuudelle, eikä se Somewhere-leffassakaan eniten häirinnyt. Tapahtumattomuuden yhdistyminen aika yksinkertaiseen moralistiseen opetukseen oli minusta vähän liikaa.
VastaaPoistaEttä tällainen kommentti.
Well, olen SP kanssasi eri mieltä, sillä minusta elokuvassa oli paljon hyvää. :) En kokenut elokuvaa moralistisena, vaan enemmänkin moraalisena.
VastaaPoista