Sateenkaarenmaalari: Täältä tullaan!!

Hei kaikki kulttuurin - ja miksei viihteenkin - ystävät! Tahdon jakaa kanssanne näkemäni elokuvat, lukemani kirjat, kuulemani levyt, maistamani herkut, kokeilemani uudet kahvilat ja taidenäyttelyt, ja paljon muuta kaupunkikulttuurissa omakohtaisesti kokemaani. Haluan jakaa mielipiteeni ja tarjota muille samanmielisille vinkkejä.

Blogini nimi viittaa siihen, että kuulun niin sanotusti sateenkaari-väkeen, pidän värikkyydestä niin pukeutumisessani kuin elämässä yleensäkin, ja haaveilen paljon...

* * * * *

Ensimmäinen kulttuuriaiheinen merkintäni täällä on se, että katsoin eilen illalla kotona DVD:ltä kolmituntisen minisarjan A Girl Thing (USA 2001). Sarja sisältää neljä tarinaa new yorkilaisista naisista, joita yhdistää sama naispuolinen terapeutti. Olin antanut DVD:n tyttöystävälleni joululahjaksi, koska naisista yksi kokee romanssin toisen naisen kanssa.

Tarinassa yksinäinen ja hillityn järkevä uranainen Lauren uskaltaa ensimmäistä kertaa kuunnella sydäntään kun hän ihastuu biseksuaaliin ja paljon deittailevaan taiteilijanaiseen. Laurenin maailma kokee mullistuksen, koska hän ei ole aiemmin ollut ihastunut samaan sukupuoleen. Kuitenkin Lauren on hyvin epävarma ja kärsii huonosta itsetunnosta. Vaikka hän on iloinen siitä ettei enää ole yksin, niin hän pelkää ettei ole henkisesti tarpeeksi vahva kestääkseen erilaisuuden leiman ja muiden ihmisten tuomiot suhteestaan. Vaikka itse rakkaus on Laurenista kaunista, niin konservatiivisen ympäristön ennakkoluulot pilaavat onnen. Sääli, että (heteroiden tekemissä) elokuvissa samaa sukupuolta olevien parisuhteet lähes aina päättyvät onnettomasti...

Muut tarinat kertovat sisarten välisestä vihanpidosta, miehensä pettämäksi tulemisesta ja aallonpohjalla olevasta naisesta, joka haluaa vain väkivallan avulla kostaa maailmalle.

Sarjassa uidaan yllättävän synkissä vesissä, vaikka nimen ja kannen perusteella kuvittelin sen olevan kevyempi ja hauskempi. Minisarja ei ole valtavan ihmeellinen, mutta se on fiksu, psykologisesti tarkkanäköinen ja rehellinen. Lisäksi ikävienkin sattumusten lopuksi tarinoiden sanomana ovat rakkaus, inhimillisyys ja toivo.

"Sex, love, relationships, family... It's enough to drive you crazy."

* * * * *

Kulttuuria on kai sekin, että kävin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä, lauantaina, luistelemassa Puotilassa serkkuni J:n miesystävän 30-vuotisjuhlissa. Kyllä, jaksoimme lähteä reippailemaan ulos, vaikka edellisenä iltana oli tullut juhlittua vuoden vaihtumista ystäväni H:n illanistujaisissa Kalliossa ja Kaisaniemen naistenbileissä...

Luistelu on kivaa! Eikä se edes maksa mitään, jos on omat luistimet (kuten allekirjoittaneen jo kouluaikaista perua olevat menopelit) ja käy maksuttomilla jääkentillä kuten Puotilan. Puotilassa on myös lämmitetyt sisätilat luistimien ja kenkien vaihtoa varten - mikä lykky! (Täällä Punavuoressakin on ihan lähelläni kaksi maksutonta luistelukenttää, joita tosin en häpeäkseni ole vielä testannut näiden kuuden ja puolen vuoden aikana, jotka olen täällä asunut...) Olen tänä talvena käynyt myös jo pari kertaa ilmaislipuilla jälleen luistelemassa Rautatientorin Jääpuistossa, jossa musiikki soi ja on ylväät kaupunkimaisemat Kansallisteatteriin ja Ateneumiin. Herkuttelimme lauantaina myös serkkuni tekemällä illallisella, johon kuului muun muassa viiniä, tomaattikeittoa, pieniä suolaisia piirakoita vuohenjuustolla ja parsalla, leivän päälle artisokkia ja humusta, jälkkäriksi sitruuna-marenkipiirakka...