Lupa innostua!

Siellä Pekan hopeanharmaahiuksinen pää näkyy! Pääsimme lopuksi lähes eturiviin, mutta en siinä enää kehdannut räpsiä valokuvia.

Elämme huumaavia aikoja kun ensimmäistä kertaa presidentin vaaleissa toiselle kierrokselle on päässyt ehdokas, joka on vihreä, avoimesti homo ja naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Lisäksi Pekka Haavisto on mitä oikeudenmukaisimman ja sympaattisemman oloinen kaveri, jonka kyky hillitä itsensä tilanteessa kuin tilanteessa on ihailtava.

Näin Haaviston ensimmäistä kertaa livenä kun menin tämän viikon torstaina päiväsaikaan kuuntelemaan häntä Hakaniemen torille ystäväni Niinan kanssa. Kuuluvuus ei ollut paras mahdollinen, mutta jotain silti kuuli. Hienoa oli, että paikalla oli myös viittomakielen tulkki, jonka tulkkausta oli seuraamassa useampia viittomakielisiä. Yleisö oli selvästi innoissaan Haavistosta. Paitsi eräs keski-ikäinen nainen, joka halusi käyttää yleisökysymyksensä siihen, että luki pätkiä Raamatusta ja kysyi, kuinka homo voi olla presidentti. Haaviston hymy ei hyytynyt, vaan hän vastasi tähänkin asiallisesti. Yleisössä tosin lopulta huudettiin naista jo häipymään kun hän olisi jatkanut Raamatun lukemistaan.

Tunnen itse myös uskovaisia homoja ja uskovaisia heteroita, joille homous on luonnollinen asia, joten olisi hienoa, jos vaalikampanjassa tuotaisiin esiin myös se, etteivät tosiaankaan kaikki uskovaiset tuomitse homoutta. 

Itse kohtasin vielä samana iltana uudestaan vastaavan tilanteen kun olin englannin keskustelukurssillani, jossa viimeisenä tehtävänä oli keskustella ryhmissä presidentin vaaleista. Keskusteluryhmässäni oli venäläinen keski-ikäinen pariskunta, jonka rouva alkoi paasata siitä, kuinka homot turmelevat lasten moraalin, kuinka homous on luonnotonta ja että homojen takia ihmiset voivat kuolla sukupuuttoon ja muuta uskomatonta puppua. Lisäksi miten tämä kaikki liittyi presidentin vaaleista keskustelemiseen?! Vastailin hänelle aika kärkevästikin takaisin, mutta lopulta olin niin räjähdyspisteessä, että keskustelu hyytyi. Lisäksi mietin, että kymmenen minuuttia on liian lyhyt aika yrittää muuttaa jonkun vahvoja rasistisia mielipiteitä. Ainakaan en vain lammasmaisesti vaiennut. Naisen puheesta kuulsi se, ettei hän oikeasti tiedä homoudesta mitään. Yleensä juuri ne, jotka vähiten ovat perehtyneet homoseksuaalisuuteen ja faktoihin, ovat kaikista kiihkeimpiä mielipiteissään... Nainen sanoi vielä, että hän olisi hyvin pettynyt, jos joku hänen kolmesta lapsestaan ilmoittaisi olevansa homo. Mun teki mieli sanoa, että nimenomaan toivoisin, että kaikki naisen lapset olisivat homoja. Tosin se olisi kyllä aika rankkaa lapsiparoille, jos oma äiti on noin tuomitseva ja jyrkkä. Ehkä olisi pitänyt vastata hymyillen, että eikö jokainen meistä ole vähän homo. No, Venäjä on kuuluisa homovastaisuudestaan ja ihmisoikeusrikkomuksistaan, joten mitä voi odottaa? Naisen aviomiestä selvästi hävetti vaimonsa kiihkeys, koska hän ei sanonut yhtään mitään, tuijotti vain pöydän pintaa posket punaisina.

Mutta niin, jatkoimme Niinan kanssa vielä Rautatieaseman viereiselle vihreiden vaalikojulle, josta saimme erilaisia Haavisto-pinssejä. Askartelin vielä ikkunaani kakkosen korkokenkä-jouluvaloistani, heh. Eilen kävin jo antamassa ääneni. Muista myös sinä äänestää!

Minä ja Pekka kaverikuvassa