Suositut tekstit

lauantai 28. tammikuuta 2012

Lupa innostua!

Siellä Pekan hopeanharmaahiuksinen pää näkyy! Pääsimme lopuksi lähes eturiviin, mutta en siinä enää kehdannut räpsiä valokuvia.

Elämme huumaavia aikoja kun ensimmäistä kertaa presidentin vaaleissa toiselle kierrokselle on päässyt ehdokas, joka on vihreä, avoimesti homo ja naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Lisäksi Pekka Haavisto on mitä oikeudenmukaisimman ja sympaattisemman oloinen kaveri, jonka kyky hillitä itsensä tilanteessa kuin tilanteessa on ihailtava.

Näin Haaviston ensimmäistä kertaa livenä kun menin tämän viikon torstaina päiväsaikaan kuuntelemaan häntä Hakaniemen torille ystäväni Niinan kanssa. Kuuluvuus ei ollut paras mahdollinen, mutta jotain silti kuuli. Hienoa oli, että paikalla oli myös viittomakielen tulkki, jonka tulkkausta oli seuraamassa useampia viittomakielisiä. Yleisö oli selvästi innoissaan Haavistosta. Paitsi eräs keski-ikäinen nainen, joka halusi käyttää yleisökysymyksensä siihen, että luki pätkiä Raamatusta ja kysyi, kuinka homo voi olla presidentti. Haaviston hymy ei hyytynyt, vaan hän vastasi tähänkin asiallisesti. Yleisössä tosin lopulta huudettiin naista jo häipymään kun hän olisi jatkanut Raamatun lukemistaan.

Tunnen itse myös uskovaisia homoja ja uskovaisia heteroita, joille homous on luonnollinen asia, joten olisi hienoa, jos vaalikampanjassa tuotaisiin esiin myös se, etteivät tosiaankaan kaikki uskovaiset tuomitse homoutta. 


Itse kohtasin vielä samana iltana uudestaan vastaavan tilanteen kun olin englannin keskustelukurssillani, jossa viimeisenä tehtävänä oli keskustella ryhmissä presidentin vaaleista. Keskusteluryhmässäni oli venäläinen keski-ikäinen pariskunta, jonka rouva alkoi paasata siitä, kuinka homot turmelevat lasten moraalin, kuinka homous on luonnotonta ja että homojen takia ihmiset voivat kuolla sukupuuttoon ja muuta uskomatonta puppua. Lisäksi miten tämä kaikki liittyi presidentin vaaleista keskustelemiseen?! Vastailin hänelle aika kärkevästikin takaisin, mutta lopulta olin niin räjähdyspisteessä, että keskustelu hyytyi. Lisäksi mietin, että kymmenen minuuttia on liian lyhyt aika yrittää muuttaa jonkun vahvoja rasistisia mielipiteitä. Ainakaan en vain lammasmaisesti vaiennut. Naisen puheesta kuulsi se, ettei hän oikeasti tiedä homoudesta mitään. Yleensä juuri ne, jotka vähiten ovat perehtyneet homoseksuaalisuuteen ja faktoihin, ovat kaikista kiihkeimpiä mielipiteissään... Nainen sanoi vielä, että hän olisi hyvin pettynyt, jos joku hänen kolmesta lapsestaan ilmoittaisi olevansa homo. Mun teki mieli sanoa, että nimenomaan toivoisin, että kaikki naisen lapset olisivat homoja. Tosin se olisi kyllä aika rankkaa lapsiparoille, jos oma äiti on noin tuomitseva ja jyrkkä. Ehkä olisi pitänyt vastata hymyillen, että eikö jokainen meistä ole vähän homo. No, Venäjä on kuuluisa homovastaisuudestaan ja ihmisoikeusrikkomuksistaan, joten mitä voi odottaa? Naisen aviomiestä selvästi hävetti vaimonsa kiihkeys, koska hän ei sanonut yhtään mitään, tuijotti vain pöydän pintaa posket punaisina.

Mutta niin, jatkoimme Niinan kanssa vielä Rautatieaseman viereiselle vihreiden vaalikojulle, josta saimme erilaisia Haavisto-pinssejä. Askartelin vielä ikkunaani kakkosen korkokenkä-jouluvaloistani, heh. Eilen kävin jo antamassa ääneni. Muista myös sinä äänestää!

Minä ja Pekka kaverikuvassa

7 kommenttia:

  1. Menipä mieliala ylös ja alas tekstiä lukiessa. Suututtaa ahdasmieliset ihmiset, mutta ihastuttaa Pekka Haavisto!
    Ja kakkonen jouluvaloista ikkunaan, heh :D

    VastaaPoista
  2. Suuttuminen ei auta. Paras lääke siihen on ajatella, että toinen munaa itsensä typerillä mielipiteillään. Hyvä kuitenkin, että "vastustit".

    VastaaPoista
  3. Vastaisuuden väittelytilanteita varten haluan esitellä Haavistonkin suosiman LARA-menetelmän. Eli Listen, Agree, Respond ja Add information. Eli ideana on kuunnella, mitä toinen sanoo, etsiä siitä jotakin, mistä voi olla samaa mieltä, reagoida hiiltymättä ja sitten lisätä tietoa. Paperilla ainakin menetelmä näyttää toimivalta, joskin luulen että itse en ainakaan kuuma kallena tähän pysty. :D

    Mutta kyllä kakkonen on ykkönen! Täällä Tampereellakin on aikamoista Haavisto-huumaa ollut ilmassa. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteistanne! Tuo Lara-menetelmä kuulostaa hienolta. Vielä en ainakaan ole kyennyt siihen, mutta ehkä jonakin päivänä... Vaikeinta on se, jos vastapuoli valmiiksi on hyökkäävä ja tuomitseva.

    Ihanaa, että on huumaa kaikkialla! :)

    VastaaPoista
  5. Ottamatta kantaa siihen kappaleeseen josta tämä on poimittu;

    eikö jokainen meistä ole vähän homo

    Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kohtaan tämän väitteen. En ota kantaa siihen onko se totta vai ei, mutta kysyn sinulta onko seuraava väite mielestäsi yhtä totta:

    Jokainen meistä on vähän hetero, homotkin.

    VastaaPoista
  6. Hee... Kysymyksesi on saivartelua, eikä keskustelua päivitykseni aiheesta tai kunnon kommentti päivitykseeni. Saivartelu on juuri internetkommentoinnin vitsaus, huoks.

    Lainaamasi lauseeni oli suora viittaus Jukka Takalon hienoon lauluun "Jokainen on vähän homo". Saat vastauksen kun kuuntelet kappaleen sanoitukset. http://www.youtube.com/watch?v=wejE_37dx_A


    Alfred Kinsey tutki ihmisen seksuaalisuutta ja laati tutkimustulostensa perusteella 1950-luvulla kuuluisan asteikon. Asteikko on 1-5, jossa 1 on täysin homoseksuaali ja viisi taas on täysin heteroseksuaali (saattoi mennä myös toisin päin). Suurin osa ihmisistä sijoittuu jonnekin kohtaan 2-4. Kyllä, on siis olemassa ihmisiä, jotka ovat emotionaalisesti ja seksuaalisesti sekä identiteetiltään täysin homoja tai heteroja, mutta he ovat vähemmistöä. Monella on ollut salaisia ihastumisia tai jopa parisuhteita molempiin sukupuoliin. Asteikko osoittaa, kuinka liikkuvaista ja toisaalta myös kulttuuriin sidottua ihmisen identiteetti ja seksuaalisuus ovat.

    Kuten sitä sanotaan, yleensä homofoobikot eivät tunne ihmisluontoa kovin hyvin sekä he saattavat yrittää vain kieltää omat tunteensa samaa sukupuolta kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttini ydin ei ole siinä mitä ihmiset tosiasiassa ovat, vaan siinä mitä on ok sanoa ääneen (ja miksi).

      Ymmärrän että ihmisillä on monenlaisia fiiliksiä, se on itsestäänselvää.

      Joskus kääntämällä jokin fraasi ylösalaisin paljastuu jotain kenties odottamatonta taikka muutoin kummallista meemiavaruutemme rakenteesta; mitä käy jos jossain TV-mainoksessa miehen ja naisen roolit käännetään toisinpäin. Tai miltä kuulostaa jos joku sanoo "jokainen meistä on vähän hetero". Miksi se kuulostaa miltä se kuulostaakaan.

      Tarkeentaakseni liittyvyyttä (olkoonkin hevoseläimen silta), osa erityisesti älykkäiden ihmisten homofoobisuudeksi laskettua käytöstä on vastareaktio, ikäänkuin varoventtiili, niille asioille joita ei saa sanoa ääneen, joita ei voi muutoin ilmaista mitenkään. On tosin melko selvää että kirjoituksessasi kuvaamiisi tapahtumiin ei liity mitään tällaista. Tuli vaan mieleen; liittymättä.

      Poista