Totta-näytelmä on dramaattinen ja kaunis

"Nainen tarvitsee elämässä kahta asiaa; huumorintajua ja tanssikengät." Totta 

Innostuin syksyllä kun luin Hesarista, että Riikka Pulkkisen Totta-romaanista tulee näytelmä. Liput piti heti varara. Riikka on ystäväni ainejärjestöni kirjoituspiiristä, ja siellä yhdessä hioimme Riikan menestyneen esikoisromaanin Rajan käsikirjoitusta. Nyt emme tosin ole Riikan kanssa olleet yhteyksissä pariin vuoteen. Viimeksi näimme toisen, pienemmän kirjoituspiirimme tapaamisessa kesäisellä terassilla, ellei sitten lasketa Helsingin kirjamessuja syksyllä 2010.

Suvun salaisuuden kertomisen sysää liikkeelle Eevan mekon löytyminen vintiltä.

Aloin pari viikkoa sitten lukemaan Totta-romaania (Otava 2010), jonka sain tosin joululahjaksi äidiltä jo vuonna 2010. Ehdin lukea kirjan puoleen väliin asti ennen teatteria (aion lukea romaanin vielä loppuun asti). Pääosassa kirjassa on kaunis ja runollinen kieli. Päähenkilöinä ovat kolmen sukupolven naiset. Teemoina ovat kuolema, pettäminen, luopuminen, lohtu ja rakkaus. Kirja on dramaattinen ja käsittelee isoja asioita. Elsa-mummo tekee kuolemaa syövän takia. Synkkään aiheeseen tuo valoa Elsan elämäniloinen ja eloisa luonne. Suvussa on kuitenkin vaiettu salaisuus: Elsan karismaattisen kuvataiteilija-aviomiehen neljänkymmenen vuoden takainen avioliiton ulkopuolinen suhde opiskelijatyttö Eevaan.

Kaikki henkilöhahmot ovat sivistyneistöä. Kuolema ja pettäminen saavat porvariston hillityn charmin rakoilemaan. Romaani on hyvin kunnianhimoinen eri aikarakenteineen ja useine tarinapolkuineen. Itselleni tarina on turhankin surumielinen ja kuolemapainotteinen ja kieli välillä teennäistä. Pidän kuitenkin ennen kaikkea hienoista henkilöhahmoista, älykkäistä naisista pääosassa ja tarkoista psykologisista havainnoista. On myös hyvä oivallus, että kuoleman lähestyessä ihmiset alkavat puhua vain siitä mikä on totta ja tärkeää. 

Vilma Melasniemi, Marja Packalén, Laura Malmivaara

Menin viime viikon lauantaina ystävieni Marjon ja Anna-Kaisan kanssa katsomaan Kalle Chydeniuksen ohjauksen Kom-teatteriin. Komiin oli mukavasti vain lyhyt kävelymatka kämpältäni. Viimeksi kun kävin Komissa 2000-luvun alussa, asuin vielä opiskelijana lapsuudenkodissani Vallilassa ja surautin paikalle taksilla... Eipä Eiran katuja ole helppo tuntea jos ei asu lähellä, koska molemmat teatteriseuralaiseni eksyivät matkalla Komiin.

Näytelmä on hyvin uskollinen kirjalle, tosin lyhennetty tuntiin ja 40 minuuttiin (ilman väliaikaa). Näyttelijöiden puhumina ja elehtiminä kirjan humoristiset puolet tulivat paremmin esiin. Hieman sekavaa oli tosin se, että samat näyttelijät esittivät eri henkilöhahmoja ilman vaatteiden vaihtoa. Lavastuksessa on käytetty paljon vettä, mikä sopii siihen, että kirjassa uidaan paljon ja käsitellään muutenkin vesi-teemaa. Vilma Melasniemi teki minuun suurimman vaikutuksen Elsan herkkänä lapsenlapsena Annana, joka kärsii parisuhteen kariutumisesta. Melasniemi on uskomattoman suloinen, hoikka ja tyttömäinen! Ajattelin myös näytelmää katsoessani, että onpa upeaa, että Riikan kotona näppäilemistä sanoista on syntynyt suosittu romaani ja sitten vielä näytelmä, jota myydään loppuunmyydyille saleille!

Luin muuten tammikuisesta Anna-lehdestä, että Renny Harlin miettii elokuvan tekemistä Totta-kirjasta! Ihmissuhdedraama olisi kyllä uusi aluevaltaus b-luokan toimintaelokuvista tunnetulta Rennyltä. Mutta Rennyn nimen ja kontaktien avulla mahdollinen Totta-elokuva saataisiin varmaan kansainväliseen levitykseen.