Pinnan alla

Olihan Finnkinon eilinen Superpäivä lopulta pakko hyödyntää. Ostimme Vilman kanssa illalla Tennispalatsin Wayne´sistä leffasaliin mustikkasmoothiet ja kävimme katsomassa Oceans-dokumenttielokuvan. Dokkarin jälkeen söimme hyväksi koetussa eikä syyttä suositussa Annankadun kiinalaisessa New Bamboo Centerissä. Oceansin yksityiskohdista riitti puhuttavaa ja ihasteltavaa. Olisi tosin dokumentin aikana usein tehnyt mieli hihkua, osoitella ja huokailla ihastuksesta, mutta se olisi ollut ärsyttävää muiden katsojien kannalta. 

 
Oceans (Ranska, USA 2009) kertoo nimensä mukaan maapallon valtameristä, tai oikeammin niiden eläjistä. Teoksen ovat ohjanneet Siivekkään muuton tekijät Jacques Perrin ja Jacques Cluzaud. Ranskalaiset ovatkin viime vuosina kunnostautuneet luontoelokuvien tekijänä, muistanette varmaan esimerkiksi Pingviinien matkan.

rohkea sukeltaja (tosin dokumentissa näytetään, etteivät hait yleensä koske ihmisiin)

Olisi ollut hauskaa, jos tämä olisi ollut 3D-elokuva, mutta tässä näköjään pyrittiin taiteellisempaan vaikutelmaan. Yksi rahoittajista on Disney, jonka tekosia on varmaan opetusvideomainen kertojaääni, joka tuntuu olevan suunnattu lapsille. Tosin opetusvideomaisen tunnelman luo myös suomenkielinen dubbaus, koska ranskaksi filosofiset pohdinnat ekosysteemistä olisivat varmaan kuulostaneet runollisemmilta. Kertojaääni ei nimeä yhtään kuvissa näkyvää mereneläjää, mikä tekee kokemuksesta enemmän taide-elokuvan, vaikka toisaalta en itse tunnistanut läheskään kaikkia otuksia. Tässä elokuvassa dubbaus toimi siinä mielessä, ettei tarvinnut lukea tekstiä vaan saattoi vain keskittyä ihailemaan upeita kuvia.

Ja upeutta puolitoista tuntisessa dokumentissa riittää. Onhan Oceans yksi maailman kalleimmista luontodokumenteista ja kuvattu kaikilla maailman valtamerillä ja syvemmällä meren pohjassa kuin koskaan aikaisemmin. Erikoisissa merenelävissä ja niiden ulkonäössä, saalistamisessa ja suojautumisessa riittää ihmettelemistä, nauramista, kauhistelemista ja ihailemista. Merenelävissä voi nähdä monia inhimillisiä piirteitä, mikä on tietysti ihmisistä kaikista hupaisinta ja tuo dokumenttiin draamaa, kuten kotiloaan äreästi siivoava ja toisen ravun kanssa tappeleva rapu sekä koomisen flegmaattiset hylkeet. Tosi-tv:tä parhaimmillaan. 

Tarinan ytimenä on luonnon uskomaton monimuotoisuus, julma tehokalastus (haista - dokumentissa vain aidon näköisestä nukesta - leikataan evät ja pyrstö irti, ja tynkähai heitetään takaisin mereen kuolemaan) ja merten saastuminen. Ideana on tarjota katselijoille sekä opetusta mereneläjistä että herätellä toimimaan merten hyväksi.

Dokumentissa sanotaan, että ihmiset ovat tuhonneet monen eläimen elinympäristön ja ajaneet lajeja sukupuuttoon, mutta eläimet eivät ole kostaneet ihmisille.

Tuo unelmoiva katse, awwww!