Jääprinsessa mä oon...

Rautatieaseman Jääpuisto puoli kuuden maissa illalla, vaikka näyttääkin ihan yöltä.

Korkkasin eilen Rautatieaseman Jääpuiston ystäväni Hanna S:n kanssa. Käyn yleensä joka talvi luistelemassa Jääpuistossa kerran tai kaksi, yleensä jo ennen joulua. Nyt halusin odottaa lumikelejä - ja sainkin kyllä odottaa... Eilinen oli yhtä jännäämistä kun päivä alkoi vesisateella, mutta muuttui sitten onneksi lumisateeksi.

Valitettavasti ehdin luistella vain noin kaksikymmentä minuuttia kun jalkapohjani tulivat niin uskomattoman kipeäksi, etten voinut enää jatkaa. En tiedä mikä on syy kipuun, mutta niin on käynyt ennenkin. Ehkä syyllisiä ovat yläasteella ostetut luistimeni, jotka ovat siis ainakin jo 15 vuotta vanhat eivätkä enää ole parhaassa terässä. Täytyy ensi kerralla vuokrata Jääpuistosta menopelit! Eilen en voinut tehdä muuta kuin mennä Hannan kanssa jo ennen aikaisesti Jääpuiston kahvilaan herkuttelemaan... Ja kävimme vielä ennakkoäänestämässä.

Suosittelen Steissin Jääpuistoa, koska sinne on niin nopea mennä ja siellä saa luistella Helsingin monumenttien keskellä. Lisäksi Jääpuiston Robert's Coffeessa on todella herkullinen ja laaja tarjonta kakkupaloja ja erikoiskaakaoita, joista on vaikea valita mieleisensä!

Hieman tärähtäneitä mutta tunnelmallisia kuvia jäältä.

Tytöt osaavat rullaluistella ja taklata

Kuva viime keväältä roller derbyjen ottelusta Lahdessa, kuvaaja Ilari Nurmi.

Olin viime yönä juhlimassa kaveriporukan kanssa Vinokinon ja Peijakas!-klubin täpötäysissä yhteisbileissä Dubrovnikissa (Coronan alakerrassa). Eilen oli kuulemma myös Pasilan urheiluhallissa ensimmäinen roller derbyjen Suomi-Ruotsi -maaottelu, ja suuri osa yleisöstä ja pelaajista tuli myös jatkoille Dubrovnikiin. Olin kyllä vaikuttunut tyttöjen näyttävistä meikeistä, raisusta tyylistä ja energiasta! En yleensä kuolaa urheilijoita, mutta nyt, nyt... Tämä laji on kuin yhdistelmä rullaluistelua, burleskia ja jääkiekkoa. Ja hei, onko lepakompaa urheilulajia - ottelun viralliset jatkotkin ovat queer-klubilla? Olisitte vain nähneet ne pelaajat ja heidän lepakkovoittoisen yleisönsä...

Laji on syntynyt Yhdysvalloissa jo 1920-luvulla, mutta se on kokenut vuosikymmenien aikana monia muodonmuutoksia ja rantautunut 2000-luvun lopulla Suomeenkin.

Olen nähnyt roller derby -otteluita vain elokuvasta ja youtubesta. Tutustuin lajiin viime vuonna kun katsoin Drew Barrymoren esikoisohjauksen Whip it (USA 200), joka kertoo roller derbyn aloittavasta nuoresta texasilaisesta tytöstä, jota näyttelee soma (ja tosielämässä tytön kanssa seurusteleva!) Ellen Page. Katsopa täältä Drew Barrymoren ja Ellen Pagen kuuma pusukuva elokuvan promotilaisuudessa!

Whip it -elokuva, kuvassa taempana Drew Barrymore ja edessä Ellen Page.

Kun Helsingissä on seuraavaksi roller derbyjen ottelu, niin haluan nähdä sen!!

Ottelua odotellessa voi tutustua Helsinki Roller Derby ry:n kotisivuihin. Yhdistys on ollut olemassa vuodesta 2009 lähtien.

Jenny Woossa tapahtuu

Onpa hauska idea! Jenny Woo järjestää Gaylakisat 2011 eli gay-keilauskilpailun, jonka rahat menevät hyväntekeväisyyteen. Palkintoja jaetaan muun muassa huisimmasta puvusta, parhaasta meiningistä ja parhaasta joukkueesta. Keilaus järjestetään Talin keilahallissa, josta on bussikuljetus jatkoille Jenny Woohun.

Kisaan pitää ilmoittaa kolmihenkinen joukkue viimeistään 11.5. Sääli vain, että tapahtuma on juuri lauantaina 21.5., jolloin olen ystävieni häissä (mikä taas ei ole ollenkaan sääli, vaan odotettu hieno juhla). En tosin myöskään loista keilaustaidoissa, joten kukaan ei menetä mitään... Mutta sinä voit osallistua!

* * * * *

Lisää Jenny Woo -uutisia, sillä siellä alkaa uusi, kerran kuussa oleva Salva Mea -queer-klubi. Avajaiset ovat lauantaina 28.5. Itse olen tosin muistaakseni juuri silloin juhlimassa ystäväni karonkkassa, mutta eihän sitä tiedä, minne sieltä jatkaa...

Polttarihuumaa

junttimeininkiä: Kirsin laukku laivalla

Olen vieläkin täynnä positiivista energiaa kaikesta viikonlopun hauskanpidosta, uusista kokemuksista ja nauramisesta kavereiden ja uusien tuttavuuksien seurassa. Vietimme siis ystäväni polttareita. Uninen juhlakalu onnistuttiin lauantaina täysin yllättämään aamuyhdeksältä (raukka oli luullut menevänsä illalla pienellä porukalla teatteriin).

Vaikka polttareissa oli paljon ohjelmaa, juomien kumoamista ja valvomista, niin lopputulos oli uskomattoman virkistävä. Meitä oli parhaillaan menossa mukana 17 tyttöä. Mukavaa oli, että pääsimme kaikki osallistumaan yhdessä ohjelmanumeroihin. Lisäksi oli kauniin aurinkoinen päivä talviurheiluun. Minäkin olen nyt ensimmäistä kertaa kävellyt trapetsilla ja heilunut yhdeksän metrin korkuisen puun latvassa... 

Polttariohjelmaan kuului muun muassa ystäviin liittyvä biisinarvausleikki, päivämatka Tallinnaan M/S Rosellan nostalgiaristeilyllä, "noloa" aamutanssia ja drinkkejä laivan discossa, alushousujen tuunausta paljetteja ja koristeita ompelemalla, Nõmme Seikkailupuisto Tallinnassa, illallinen laivan puffetissa, kirjallisuusiaiheisia leikkejä (suurin osa juhlijoista oli kirjallisuustieteen opiskelijoita ja kustannustoimittajia), Ex-poikaystävät -ryhmän esiintyjän drag king -opetusta kämpälläni, juhlimista Lostarissa (ja jatkot Stadin Tähdessä) ja seuraavana päivänä morsiussauna ja överirunsas brunssi Hämeentien modernissa Dylanissa.

Kaasot olivat keksineet teemaksi polttarikliseet, joten olimme aluksi pukeutuneet junttituristeiksi ja morsiamella oli jopa suojakypärä päässään. Meitä luultiin urheiluseuraksi... Loppuillasta huomioimme tämän toisen morsiamen vampyyrikirjallisuusinnostuksen ja olimme seksikkäitä vampyyrejä mustissa mekoissa - ja sankari itse oli Twiligthin Edward (lopputulos näytti tosin enemmän Nick Cavelta).

hienostunut asukokonaisuuteni laivalla

polttarikirja

Menimme taksilla seikkailupuistoon, jossa oli eri korkeuksissa viisi erilaista kiipeily- ja tasapainoilurataa. Puisto oli mukavan luonnonläheinen (radat oli rakennettu puihin) ja tasapainoaistia kehittävä. Miinusta siitä, että turvallisuussäädökset olivat löyhät... Välillä pelotti oikeasti! Lisäksi oikea reiteni on yhä kipeä. Mutta rikoinpa vähän rajojani.

Ensimmäinen ja helpoin rata, joka päättyi vauhdikkaaseen syöksylaskuun alas köyttä pitkin.

Toinen kaasoista ja morsian aloittivat ensimmäisen radan.

Rosellan puffetin jälkiruoka-annokseni. Puffet oli yllättävän laadukas.

Ihana, ihana Dylan! Arabiassa sijaitsevan nätin ravintolan brunssi oli mielettömän runsas. 

* * * * *

P.S. Allekirjoita Vihreiden naimalakko. Siinä vaaditaan, että Suomessa on säädettävä tasa-arvoinen avioliittolaki kaikille. 

"Lakko on avoin kaikille; heteroille ja homoille, parisuhteellisille ja -suhteettomille. Myös naimisissa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet voivat ryhtyä 'tukilakkoon'."

Keskiviikkona on kynttiläuintia!

Yrjönkadun uimahalli

Ei, en ole myöhässä herännyt Lucian-päivään, vaan vakipaikkani Yrjönkadun uimahalli järjestää keskiviikkona naistenpäivän kunniaksi spesiaalimpaa meininkiä. Koska tiistaisin on uimahallissa miestenvuoro, niin Yrjönkadun perinteistä naistenpäivää voidaan juhlia vasta keskiviikkona. Kello 8.00-21.00 voi uida kynttilänvalossa ja kuulla lauluesityksiä sekä saada hierontaa ja muita hoitoja tavallista halvemmalla.

Munhan piti mennä huomenna naistenpäivänä Eliza Doolittlen keikalle Tavastialle, mutta keikka perutettiinkin Doolittlen kiireiden vuoksi... Onneksi sain ostamastani lipusta rahat takaisin. Ja onneksi olen sen sijaan menossa huomenna Vilman kanssa päiväretkelle talviseen Suomenlinnaan.

Täältä tullaan!!

Hei kaikki kulttuurin - ja miksei viihteenkin - ystävät! Tahdon jakaa kanssanne näkemäni elokuvat, lukemani kirjat, kuulemani levyt, maistamani herkut, kokeilemani uudet kahvilat ja taidenäyttelyt, ja paljon muuta kaupunkikulttuurissa omakohtaisesti kokemaani. Haluan jakaa mielipiteeni ja tarjota muille samanmielisille vinkkejä.

Blogini nimi viittaa siihen, että kuulun niin sanotusti sateenkaari-väkeen, pidän värikkyydestä niin pukeutumisessani kuin elämässä yleensäkin, ja haaveilen paljon...

* * * * *

Ensimmäinen kulttuuriaiheinen merkintäni täällä on se, että katsoin eilen illalla kotona DVD:ltä kolmituntisen minisarjan A Girl Thing (USA 2001). Sarja sisältää neljä tarinaa new yorkilaisista naisista, joita yhdistää sama naispuolinen terapeutti. Olin antanut DVD:n tyttöystävälleni joululahjaksi, koska naisista yksi kokee romanssin toisen naisen kanssa.

Tarinassa yksinäinen ja hillityn järkevä uranainen Lauren uskaltaa ensimmäistä kertaa kuunnella sydäntään kun hän ihastuu biseksuaaliin ja paljon deittailevaan taiteilijanaiseen. Laurenin maailma kokee mullistuksen, koska hän ei ole aiemmin ollut ihastunut samaan sukupuoleen. Kuitenkin Lauren on hyvin epävarma ja kärsii huonosta itsetunnosta. Vaikka hän on iloinen siitä ettei enää ole yksin, niin hän pelkää ettei ole henkisesti tarpeeksi vahva kestääkseen erilaisuuden leiman ja muiden ihmisten tuomiot suhteestaan. Vaikka itse rakkaus on Laurenista kaunista, niin konservatiivisen ympäristön ennakkoluulot pilaavat onnen. Sääli, että (heteroiden tekemissä) elokuvissa samaa sukupuolta olevien parisuhteet lähes aina päättyvät onnettomasti...

Muut tarinat kertovat sisarten välisestä vihanpidosta, miehensä pettämäksi tulemisesta ja aallonpohjalla olevasta naisesta, joka haluaa vain väkivallan avulla kostaa maailmalle.

Sarjassa uidaan yllättävän synkissä vesissä, vaikka nimen ja kannen perusteella kuvittelin sen olevan kevyempi ja hauskempi. Minisarja ei ole valtavan ihmeellinen, mutta se on fiksu, psykologisesti tarkkanäköinen ja rehellinen. Lisäksi ikävienkin sattumusten lopuksi tarinoiden sanomana ovat rakkaus, inhimillisyys ja toivo.

"Sex, love, relationships, family... It's enough to drive you crazy."

* * * * *

Kulttuuria on kai sekin, että kävin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä, lauantaina, luistelemassa Puotilassa serkkuni J:n miesystävän 30-vuotisjuhlissa. Kyllä, jaksoimme lähteä reippailemaan ulos, vaikka edellisenä iltana oli tullut juhlittua vuoden vaihtumista ystäväni H:n illanistujaisissa Kalliossa ja Kaisaniemen naistenbileissä...

Luistelu on kivaa! Eikä se edes maksa mitään, jos on omat luistimet (kuten allekirjoittaneen jo kouluaikaista perua olevat menopelit) ja käy maksuttomilla jääkentillä kuten Puotilan. Puotilassa on myös lämmitetyt sisätilat luistimien ja kenkien vaihtoa varten - mikä lykky! (Täällä Punavuoressakin on ihan lähelläni kaksi maksutonta luistelukenttää, joita tosin en häpeäkseni ole vielä testannut näiden kuuden ja puolen vuoden aikana, jotka olen täällä asunut...) Olen tänä talvena käynyt  myös jo pari kertaa ilmaislipuilla jälleen luistelemassa Rautatientorin Jääpuistossa, jossa musiikki soi ja on ylväät kaupunkimaisemat Kansallisteatteriin ja Ateneumiin. Herkuttelimme lauantaina myös serkkuni tekemällä illallisella, johon kuului muun muassa viiniä, tomaattikeittoa, pieniä suolaisia piirakoita vuohenjuustolla ja parsalla, leivän päälle artisokkia ja humusta, jälkkäriksi sitruuna-marenkipiirakka...

Tässä poseeraan lauantaina Puotilan jääkentällä. Eikö takkini sovellukin luisteluun täydellisesti, heh?

Serkkuni tarjosi luistelun jälkeen asunnollaan ihanaa keittämäänsä kaakaota, jossa amerikkalaiseen tyyliin lillui vaahtokarkkeja, mmm...

Seurueemme leikkii tähtisadetikuilla matkalla Kaisaniemen ravintolaan uuden vuoden juhliin juuri ennen keskiyötä.

Minä Kaisaniemen puistossa kera tähtisadetikkujen, vuhuu!